• Kauneuspilkku

kannettu vesi kaivossa

Auttaako kuukausittainen Unicef-maksuni todellisuudessa mitään, jos valtiot, joissa avunsaajat asuvat eivät yritäkään parantaa väestönsä elinolosuhteita. Kuinka paljon vettä pitää kantaa, että siitä syntyy lähde?
Jos maa panostaa sekä ydinaseisiin ja avaruusohjelmiin samaan aikaan kuin miljoonat sen kanasalaiset näkevät nälkää – niin pitääkö muiden maiden ja avustusjärjestöjen auttaa sen kansalaisia?
tämä kysymys tuli jälleen mieleeni kuullessani Intian avaruusohjelmasta. Intia ei toki ole yksin, Kiina, Pohjois-Korea, mutta myös Venäjä ja Yhdysvallat voidaan lukea tähän sakkiin Tosin Yhdysvaltoihin ja Venäjälle ei tietääkseni ole kehitysapua annettu.
Kun maailma on jakautunut valtioihin ja kansakuntiin ja niiden sisällä ties mihin ryhmittymiin, niin miten solidaarisuuden tulisi ilmetä. Eikö kaikki hätää kärsivät tarvitse apua ja siten eikö auttaminen kuulu kaikille huolimatta minkä valtion kansalaisista on kyse.
Onko tyhmää auttaa ihmisiä sellaisessa maassa, jonka hallitus pitää tärkeämpänä kehittää ydinaseita tai kuuluotaimia? Onko korkean teknologian kehittäminen ja käyttämin varattu vain tietyn tason omaaville maille? Kuka määrittelee miten maiden tulee kohdella kansalaisiaan? YK? avustujärjestöt? Ihmisoikeuksien sopimus ja kuka sitä valvoo?

Niin ensi kerralla, kun kerätään rahaa Intiaan, Kiinaan, Koreaa –annanko rahaa?

7 kommenttia

martin

1.9.2009 11:26

Ajatuksesi lähtee siitä(kö?), että avaruusohjelman rahat ovat pois kehityksestä. Ei se niin ole.
Sen sijaan kehitysapumäärärahat ovat turhia, jos niillä ei saada aikaan minkäänlaista ajattelutavan muutosta. Sellainen voisi olla esimerkiksi avoin keskustelu avaruusohjelman tarpeellisuudesta. Se, että sellainen ohjelma on, osoittaa kuitenkin kehitystä länsimaisessa mielessä, eivätkä sen ohjelman rahat ole poissa kehityksen resursseista. Resurssit eivät rajaudu nimittäin rahaan. Mikä menee köyhien apuun, niin se menee riippumatta esimerkiksi satsauksiin - sanotaan vaikka moottoriteihin. Voisihan niitäkin vastustaa - tai ties mitä muuta tahansa. Aina voi löytää "loukkauskiven".
Synergiavaikutuksia ei myöskään tule väheksyä huipputeknologiaohjelmissa.

Kauneuspilkku

1.9.2009 12:43

Niin...joo ja tavallaan, mutta jos maa ei huolehdi kansalaistensa paruntarpeista, vaan kehittää esim. sotateknologiaa, niin silloin minusta prioriteetit on jotenkin nurinkurisia. Monella Euroopan maalla ei ole omia avaruus eikä varsinkaan ydinaseohjelmia, vaikka täällä kansalaiset eivät suorastaan näe nälkää. Meillä toki ei olisi varaa sellaisiin ohjelmiin, tietysti puhutaan siitä kuinka paljon rahoituksesta tulee valtiolta ja kuinka paljon yksityisiltä, mutta jos valtiovalta tukee huomattavasti esim. teknologia ohjelmia samalla kun avustusjärjestöt ja muu maailma huolehtii sen kansalaisten perustarpeiden ruoka, vesihuolto, asuminen, terveydenhoito tyydyttämisestä. Toki Suomessakin ollaan menossa kovaa kyytiä tuloerojen kasvattamisessa, valtiovallan verolinjausten jälkeen meillä tuloerot ovat kasvaneet huimiksi ja leipäjonot ovat jääneet pysyviksi.

martin

1.9.2009 19:22

Tietenkin valtion ensisijainen tehtävä on huolehtia kansalaidensa perustarpeista. Jos niitä laiminlyödään, on syytä huoleen. En välttämättä näe syytä sotateknologian kehittämisessä, vaan juuri ajatusmallissa, jossa perustarpeita ei huomioida. En itse toki olisi kehittämässä sotateknologiaa. En kuitenkaan ajattele, että siitä "säästyneet" rahat voisivat nyt tulla perustarpeiden käyttöön. Raha ei ole näin tarkasti määriteltävissä.

Kauneuspilkku

2.9.2009 08:20

Mutta avustamalla tällaisia maita, avustammeko niitä samalla varustautumaan sotaan?

martin

2.9.2009 19:30

Uskoisin, että se saattaa hyvinkin olla jossain määrin mahdollista. Valitettavasti.

Kauneuspilkku

2.9.2009 22:12

niin,ja sit toisaalta kuten toteat, se raha mikä käytetään teknologiaan tai aseohjelmiin ei kuitenkaan päätyisi kansalaisten hyvinvointiin, joten sinänsä..unicefille menee edelleenkin se kuukausiraha.

Harri

3.9.2009 20:59

Uskon vankasti, että Unicef-maksut menevät suoraan yksityisille ihmisille, eivät valtioille. Varojen käyttöä myös kontrolloidaan. Ja yksityisistä ihmisistä lähtee muutos. Jos autat esim. yhtäkin köyhää ihmistä kohentamaan elämäänsä, lasta käymään koulua tai parantamaan terveydentilaansa, onhan se todella iso asia. Pienistä puroista tulee iso virta.