Olen nyt katsellut pari jaksoa sarjasta ”suomi on ruotsalainen”. Joku siinä tökkii enkä tarkoita provoa otsikkoa. Sarjan juontaja-toimittajasta tulee sellainen vaikutelma, että hän ikään kuin ylimielisesti haluaa sormi pystyssä opettaa suomenkielisiä suomalaisia kunnioittamaan ruotsalaisia, ruotsinkieltä jne.
Jotain kovin negatiivista, omahyväistä ja ylimielistä välittyy tästä henkilöstä. Koen myös ongelmalliseksi koko käsitteen ruotsalainen tässä yhteydessä. Minusta sitä ei mitenkään erityisesti määritellä. Ohjelmassa mm. sanotaan, että Suomen vaakunassa esiintyvä leijona on tullut Ruotsista, mutta entä mistä se tuli Ruotsiin? Monet muutkin asiat, joita esitellään ruotsalaisina, ovat yleiseurooppalaisia asioita kuten vaikkapa latinalaiset aakkoset ja toki ne tulivat täälläkin käyttöön, kun alue liitettiin katolisen kirkon piiriin.
Koko tämä nationalistinen suomalainen, ruotsalainen kansallisuuskäsite, istuu todellakin huonosti aikaan, jolloin kansoja ei nykymielessä ollut, jolloin yhteiskunta perustui syntyperän mukaisiin säätyihin. Toki nykyisen Suomen alueesta Ruotsissa voidaan sellainen erottava tekijä löytää kuin kieli, ja suomen kielen asema ei ollut valtakunnassa kovin hyvä. On hyvä muistaa, että suomensukuistakieltä on kirjoitettu jo paljon ennen agricolaa kyrillisin kirjamin, joten lännestä tulleet valloittajat eivät ole olleet mitenkään automaattisesti korkeammalla kulttuurisella tasolla.
Historiassa kävi miten kävi, Suomi on tänä päivänä sellainen maa kuin on, kielemme on todellakin ehkä suurin erottava tekijä Ruotsista. En vaan oikein ymmärrä tämä sarjan käsittelytapaa, yhteisen menneisyyden esittelemiselle sinänsä on varmaan tilaus, koska monilta tuntuu historia olevan aivan hukassa. Miksi YLE tekee sitä yhtäaikaisesti peräti kahden sarjan voimin (kuninkaittemme jäljillä ja tämä) on outoa.
Kommentoi kirjoitusta
Kirjaudu sisään voidaksesi kommentoida kirjoitusta.
Ei vielä tunnusta? Liity nyt!
6 kommenttia
Rokkihomo
21.1.2013 19:43
Oisko tässä salaliitto PeSulaista nationalismia vastaan?
Kummallista jos yleiset länsieurooppalaiset katolisen kirkon piirin jutut sitetään ruotsalaisina.
Sillä logiikalla voisi yhtä hyvin sanoa että Ruotsi on saksalainen, ja Saksa vaikkapa roomalainen.
Kauneuspilkku
21.1.2013 21:25
Ehkäpä tää on salaliitto, keskustelut YLEn sivuilla ohjemista ovat varsin värikkäitä. Kuninkaittemme jäljillä on aika puiseva ja vanhanaikaisesti toteutettu. Myöskin ohejmanteiköiden ajatusmallit ovat kovin vanhentuneet. Varsinkin ensimmäinen osa oli lähinnä "puhuvia päitä" ts. "eturivin asiantuntijoita", jotka toistivat vallitsevaa historiaparadigmaa. Suomi on ruotsalainen on tuoreemmin toteutettu, toki samaa paradigmaa noudattaen, joten tietyllä tavalla tästä kuultaa läpi sellainen "kansalle pitää kertoa" -asenne. Kansaa sivistetään, kun se kansa on niin isivistymätöntä, ettei ymmärrä mikä on sisivtystä. Historiatietoutta halutaan lisätä ja se historia mitä nyt halutaan kertoa, on sitä samaa, millä legitimoidaan menneen ja nykyisen eliitin asemaa.
Homopallero
22.1.2013 22:59
En ole katsonut ohjelmaa, mutta minusta sen nimi on ihan ok. Sitä ei ehkä tajuaisikaan kuinka valtavan perustavanlaatuisesti se, mistä oli vasta tulossa Ruotsi, joka kahmaisi mukaan sen mistä tuli myöhemmin Suomi, vaikutti Suomeen. Tietenkään ei pitäisi olla ylimielinen, mutta minusta on tunnetusti hyvä asia, että maani oli osa juuri Ruotsia. Se vaikutti ratkaisevasti itsenäistymiseemme silloin kuin väistämättä siirryimme Venäjän alaisuuteen. Suomen kielen asemasta totean sen verran että kieli oli käytännön kysymys: kruunun kieli oli ruotsi, mutta paikallishallinto ja kirkko olivat nykyisessä Suomessa suomenkielisiä ja/tai -taitoisia. Kaikki tärkeimmät laitkin julkaistiin ja luettiin suomeksi. Olen nähnyt kopion kuningas Kaarle XI:n vuoden 1686 kirkkolain suomenkielisestä painoksesta vuodelta 1687.
Kauneuspilkku
23.1.2013 13:05
Kielestä voisi sanoa sen verran vielä, että toki kaikki mikä välttämättä haluttiin rahvaan tietoon käännettiin suomeksi. Mutta kirkon ja hallinnon kieli noin yleisesti oli tietysti ruotsi. sääty-yhteiskuntaa ja nyky-yhteiskuntaa ei tietysti sinänsä voi edes vertailla, mitään tasa-arvoa ei ollut olemassa ja kansankerrosten tulikin pysyä erillään. Joten sinänsä erikielinen yläluokka ei niin haitannut, koska he muutenkin olivat eri asemassa. Jos Suomi olisi jäänyt Ruotsin yhteyteen olisi jännittävää nähdä millainen se Ruotsi olisi ollut. Olisiko se ollut yhtä tiukka ja suvaitsematon esim kielivähemmistöjen suhteen kuin Ruotsi on ollut. Skåne, Blekinge ja Hallandhan ruotsalaisetettiin ajan saatossa täysin. Sikäli se oli helpompaa, että skandinaaviste kirjakielet olivat vasta kehittymässä nykymuotoihinsa 1600-luvulla. Yhteinen historia ei tarkoita, että suomalaiset "saivat " yksipuolisesti asioita ja vaikutteita jostain "Ruotsista", koska maa oli osa Ruotsia. Mutta toki hallinto ja kirkko yrittivät parhaansa mukaan yhdenmukaistaa alamaisiaan ja esim. se että kalevalainen runous säilyi Karjalan niissä osisssa,. minne ruotsalaisten valta ei ulottunut kertoo jotain. Nykyinen kielilainsäädäntömme on mikä on koska meillä oli ruotsinkielinen yläluokka niin itsenäistymiseen saakka ja pitkälle sen jälkeenkin. Nykyisinkin ruotsin kieli nähdään nimen omaan sosiaalisen nousun väylänä ja välineenä, siksi poliittinen eliittimme on niin mieltynyt siihen. ei niitä kiinnosta vähäväkisten ruotsinkielisten asema, vaan vanhan valtaeliitin suosio.
martin
3.2.2013 01:26
Katsoin ensimmäisen osan sarjasta ja yritin todella nähdä sieltä kirjoittamaasi negatiivista, omahyväistä ja ylimielistä toimittajaa. Ehkä hänessä on jotain opettajamaista, mutta se ei muuta sisältöä. Mielestäni tuossa ensimmäisessä jaksossa oli selkeästi kriittinen ote (huomasithan sen?).
Yhdyn sanoihisi nationalismista. Samalla kuitenkin minusta näyttää hyvin siltä, että sorrut tarkastelemaan historiaa hyvin partikularistisesta näkökulmasta.
Kauneuspilkku
3.2.2013 11:24
oh ja voih, en taida vaan pitää persoonasta. Olikohan toisen tai 3n osan lopussa kun toimittaja yritti esittää, että ruotsalaiset ovat suvaitsevaisempia kuin suomalaiset-ajattelu (miksi tällaista pitää edes esittää, yksilöt ovat jotakin, tuskin kansat mitä ne sitten ovatkan.) No joka tapauksessa, historioitsija Teemu Keskisarja kumosi väitteen ihan tilastotiedoilla, mikä oli sinänsä mielenkiintoista.
Ehkä se minua nyppii tuossa toimittajassa, että hänestä huokuu jonkinlainen ennakkoasenne kaikkien suomalaisten ennakkoluuloista/ inhosta ruotsalaisia kohtaan. Hänellä on ennakkoluulo suomalaisten ennakkoluuloja kohtaan...Ruotsalaiset oman kokemukseni mukaan yksilöinä eivät ole suomalaisia kummempia. Tukholma on suurkaupunki, mutta menenpä vähän syrjemmälle ja raaputa medelsvenssonin pintaa ja saat yhtä sun toista, mikä täällä on ihan persua. Ruotsissa on tehty rasistisia väkivallantekoja suomen enemmän ja poliittisia murhia viime vuosikymmeninä. Toki suomi on ruotsalainen ja ruotsi suomalainen, kun kerran olemme olleet samaa maata, miksi kaikki asiat laitetaan ruotsalaisuuden piikkiin. Kun kerran ei ollut suomalaista ei ollut ruotsalaistakaan. nationalistiset identiteetit todellakin muovautuivat aika myöhään. Ja toisaalta on ollut kielet ja kansakulttuurit, jotka tahoillaan ovat eläneet omaa elämäänsä yhteiskunnan pohjatasolla. Täällä meillä yläluokka omaksui ruotsin kielen ja ruotsalaistui ja kansan kieli ja kulttuuri meillä jäi sitten sille tasolle kuin jäi. No joo se siitä. Katson kriittisin silmin