Harmaapartaisia höpinöitä

Elinikäisen oppimisen perusajatuksena on kehittää niin substanssi- kuin kompetenssiosaamista. Istahtaessani perjantai-iltana alustavasti jatkamaaan oman substanssiosaamisen kehittämistäni, totesin, ettei kaikki niin helppoa ole välttämättä olekaan - ongelmat muodostuvat lähinnä puutteellisista aikaresursseista - verratessani loppuvuoden osalta lähipäiviäni opiskelun osalta työkalenteriini, huomasin muutamia päällekäisyyksiä, joita resurssisuunnittelumme on minulle pyöräyttänyt. Huolimatta siitä, että kalenterivaraukseni opiskelupäivistä on järjestelmässämme ollut jo keväästä asti - aina joulukuulle 2013 asti.

Mitä sitten tulee tuohon omaan elinikäiseen oppimiseen - sitähän tässä on kaiken aikaa harrastettu. Uusia asioita on tullut opiskeltua aika ajoin, työtehtävien monipuolistuttua (ja edelleen monipuolistuessa) haasteet oman osaamisen osalta ovat siis niin sanotusti linjassa. Työn persoonallistamisesta kohdallani on tullut enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Eli tehtävät mukautuvat enemminkin osaamisprofiilini mukaan - sen takia kai tuo resurssisuunnittelu riepottaa minua mennen tullen toimialan eri tiimien koulutuksissa, kuin syystuuli maahan pudonnutta lehteä.

"Osaaminen ja taitaminen ovat yhteydessä ihmisen kognitiivisiin, emotionaalisiin ja sosiaalisiin prosesseihin. Oppiminen tarkoittaa prosessia, jossa henkilö omaksuu uutta tietoa ja suhteuttaa sen aiemmin opittuun sekä tallentaa sen säilömuistiinsa. Osa tästä oppimisprosessista on tietoista, mutta suuri osa myös tiedostamatonta (hiljaista tietoa). Tieto rakentuu oppijan käsitykseksi maailmasta, mitä käytetään hyväksi eri toimintatilanteissa ja päätöksenteossa. Ihmisen tieto ei ole aina rationaalista, vaan tieto voi olla myös sosiaalista ja yhteydessä sosiaalisiin konteksteihin. Ihminen ei välttämättä ole tietoinen toimija vaan usein intuitiivisesti asioita ratkaiseva. Toiminnan suuntaajana ovat myös tunteet ja uskomukset (arvopohja). Rationaalinen tieto saatetaan jopa hylätä, jos se on ristiriidassa omien arvojen ja asenteiden kanssa." (Seppo Helakorpi: Muuttuvan työn taidot)

S

Loman jälkeen kiireiseksi osoittautuvaan syksyyn on toki taukoa ja ilonpilkahduksia odotettavissa. Parinkin kerran. Ensimmäinen ensi viikon lopulla, kun hani tulee pitkälle viikonlopulle luokseni ja toinen sitten hieman myöhemmin, kun pidän itse viikon verran syyslomaa...

Syksystä ja alkutalvesta on töiden osalta tulossa kiireinen - samoin alkuvuodesta. Mutta alkuvuosi onkin vasta suunnitteilla, joten sinne saattaa tulla muutoksia...

Vantaalaismetsistä voi löytää vaikka mitä, kuten kesällä otettu kuva kertoo...

Viikko työtä takana loman jälkeen. Onneksi paluu työelämään on ollut suhteellisen rauhallinen. Toki kaikkia lomasuunnitelmia en pystynyt toteuttamaan parin kesän alussa sattuneen tapahtuman johdosta. Loma kuitenkin tulil pidettyä - hyvässä seurassa ja aktiivisena.

Kesäkuun alkupuolelta asti siis olen saanut nauttia hyvästä seurasta ja samalla saanut tukea myös synkkiin hetkiin, joita ajoittain kohdalle sattuu.

Syksy tuo tullessaan taas uuden vastuuryhmän, uudenlaisia työtehtäviä, sekä opekorkeassa opiskelun. Mitähän tässä vielä syksylle keksisi.... No, ainakin yksi lomapätkä on tässä vaiheessa syksyllä tiedossa...

Näillä eväillä mennään...

ai niin, joku on asiaa kysynytkin... seurustelen ;)

Pride on nähty ja koettu - taas kerran. Hyvässä seurassa tietystikin. Monenlaisia kuvia tuli otettua ja osa on päätynyt myös näkyville toisaalla.

Itseäni ilostutti suuresti kulkueessa olleet eläimet ja se, että ne olivat saaneet myös sateenkaarivärit päälleen.

terveisin

arkadas - sateenkaaren harmaantunelta reunalta ;)

... loma nimittäin. Tätä on odotettu jo uudesta vuodesta alkaen. Kokonaisen kuukauden saan olla rauhassa työasioista (olen toki kateellinen Aboalle, jonka loma on huomattavasti pitempi).

Työpäivä päättyi tänään tiimipalaveriin, jossa katseltiin syksyn tilannetta - tiukalta näyttää työn osalta. Siksipä nyt on hyvä hengähtää - hanin kainalossa ;)

Aurinkoista ja lämmintä kesää!

Olen viime päivinä saanut osakseni suunnattomasti huomiota ja hellyyttä - ei mitenkään paha asia, kun katsotaan lähimenneisyyteen. Olen saanut päätyä valmiiksi katettuun ruokapöytään palatessani kotiin töistä, kaiken lisäksi siistiin kotiin.

Ajoittain tilanne on suorastaan häkellyttävä, sillä en ole tottunut saamaan tuollaista määrää huomiota ja hellyyttä - olen toki tottunut antamaan sitä.

Niin, ihastumisen kautta rakastuin - parisuhteeksi ei ehkä vielä voi tilannetta kutsua virallisesti, mutta jotain samaa siinä on.

Tietysti jossain takaraivon sopukoissa kolkuttelee pikkuinen pelko - entä jos tässä käy samalla lailla kuin viimeksi? No, se riski on otettava - mitään ei tapahdu, jos mitään ei tee.

Päästäkseen elämän polun toiseen päähän täytyy ottaa jokainen askel matkan varrella aivan itse ja katsoa tietysti eteensä. Jos käännyt katsomaan taaksepäin ja jatkat samalla matkaasi, olet taatusti ryteikössä nenälläsi...

Aurinkoisia kesäpäiviä toivotellen

-arkadas-

Kulunut viikonloppu oli monella tapaa mielenkiintoinen, tapahtumarikas ja yllättäväkin.

Olen saanut osakseni sellaista huomiota, josta olen häkeltynyt ajoittain, koska en ollut tottunut sellaiseen. Olen viettänyt "erikoista" (:P) laatuaikaa ja lykännyt sen johdosta tehtäviä, joita yleensä olen viikonloppuisin hoitanut, sekä olen ilmiselvästi mielissäni kaikesta tapahtuneesta...

Se mitä tästä eteenpäin, se jää nähtäväksi, seikkailu on vasta alkamassa...

Juhlahetki Finlandia-talolla. Yksi virallinen kunnian- ja osaamisen osoitus on saatu. Reilun kolmensadan muun valmistuneen näyttötutkintomestarin kanssa juhlimme saavutustamme tänään.

Huomenna sitten ammattipedagogisiin opintoihin syventyminen...

3.9.2007 olen kirjoitellut avaussanat tähän blogiini. Aihepiirit ovat liikkuneet arkisten asioiden, parisuhteen ja elämäntapahtumien ympärillä. Välillä vähän laajemmin, välillä suppeammin kommentoituna.

Arvostelijoitakin on ollut matkan varrella - nuorempia tuntuu harmittavan eniten realismi ilman kyynisyyttä. Vanhemmilla kommentit ovat olleet puolestaan kannustavia. Kiitos kaikille kommenteista, niistä sentään näkee, samoin kuin tilastosta, että blogiani sentään luetaan...

Bloggauksia 499 kpl
Kuvia 158 kpl
Videoita 0 kpl
Audioita 0 kpl
Blogia luettu 46707 kertaa
Kommentteja 543 kpl

Kuinkas sattuikaan tämä "juhlabloggaus" osui Äitienpäivään. Ei nyt tarkoituksella, mutta hyvä hetki löytyi istua koneen äärellä ja kirjoittaa. Pysähtyä katsomaan taaksepäin. Menneeseen...

Pari vuotta sitten kuolleesta äidistäni muistot ovat elävät - äitini suunnatonta ja hyvää huumorintajua osoitti muun muassa tiedustelu puolisoni puhuttelutavasta: "No, kummin mie puhuttelen, miniänä vai vävynä?" Äitini oli hyväksynyt 1984 esille tulleen homouteni vuosien saatossa. Vaikka vanhollislestadoilaisen taustan omasikin.

Tosiaan, neljään ja puoleen vuoteen on ehtinyt kohdalleni sattua vaikka mitä - äidin, veljen sekä parisuhteen hautajaiset. Työelämän ilot ja surut monessa muodossa, sekä tämä viimeisin repäisyni - "maalle muutto".

En tosiaan olisi uskonut vielä pari vuotta sitten päätyväni pääkaupunkiseudun ulkopuolelle asumaan ja elämään - varsinkaan tällaiseen pieneen wanna-be-kaupunkiin. ;)

Rehellisesti sanottuna, en kaipaa kummemmin homobaareihin notkumaan, en myöskään näkymään kaiken aikaa kaikkialla. Minut löytää toki, jos minut haluaa löytää, en ole mihinkään kadonnut. ;)

Eilen illalla erään ystäväni kanssa jutellessani huomasin (järkytyksekseni?) kuinka kauan olenkaan helsinkiläisessä "homoscenessä" ollut mukana menossa. Varhaisimmat gaydiskokokemukset ajoittuvat 1976-77 tienoille, tuttuja paikkoja olivat niin Kaisaniemen sunnuntai-illat, Bottan maanantait, Gambrini, H2O, Con Hobres, Vanhan kellari ja monet muut.

Yhdellä lailla voin hyvällä omallatunnolla sanoa olleeni osaltani vaatimassa gayelämältä baareja ja yökerhoja asiakkaana. En tosin yksin - asiakaskunta oli tuolloinkin varsin laaja, vaikka asioista ei kaikin ajoin näin vapaasti pystynytkään puhumaan, kuin nykyisin.

Kiitos kaikille tutuille ja tuntemattomille, jotka annatte ajoittain rakentavaakin palautetta, myös tuolta postilaatikon kautta. Mieltäni ovat lämmittäneet viestit, joissa kiitellään kirjoituksistani ja niistä syntyneistä ajatuksista. Olen itse kiitollinen, jos vaatimattomat ja elämänläheiset mielipiteeni ovat olleet innoittajina tai kannustajina. Näkemyskysymys.

Vanhenemista ei voi estää, mutta nuoruuden uteliaisuuden ja innokkuuden voi aina säilyttää, jos haluaa...

Kun rekisteröimme parisuhteemme maistraatissa, todistuksen allekirjoitti viran puolesta henkikirjoittaja. Nyt, kuusi vuotta ja kolme viikkoa myöhemmin käräjäoikeuden eropäätöksen on allekirjoittanut toimistosihteeri.

Siinä onkin suhteen kaari, hieno ja virallinen paperi todistajien läsnäollessa, kun parisuhdetta rekisteröidään ja tyly alemman tason virkailijan allekirjoittama "pöytäkirjaote" kun suhde puretaan. Tilastoon pääsimme siis molemmissa tapauksissa.

Henkilökohtaisesti toivotan edelleen parisuhteessa oleville onnea ja menestystä sydämestäni - en toivo samaa (kokemaani) kenellekään. Nauttikaa toisistanne, antakaa aikaa toisillenne, älkää antako minkään turhan ja toissijaisen rikkoa suhdettanne.

Puhukaa ongelmistanne, tunteistanne, älkää vetäytykö kuoreenne - ongelmat eivät ratkea etsimällä korviketoimintoja uusista harrasteista tai kavereista. Eivät myöskään etsimällä korvikeseksiä satunnaisesti.

Ja niille parille "aktiivikommentoijalle", joilla on mielipide kaikkiin asioihin - on helppo kommentoida asioita, joita ei ole kokenut. Vaikeampi ymmärtää lähtökohtia, syitä ja seurauksia.

Kaikesta huolimatta - aurinkoista kevättä!

Itselläni kevät jatkuu työn ja opiskelun merkeissä - eli vilkasta tulee olemaan...