Harmaapartaisia höpinöitä

Joskus on hyvä ottaa itseään niskasta .. ja potkia likimain fyysisesti itseään ahteriin. Näin tulin tehneeksi tänään. Jatkossa enää ei nämä seinät kaadu minun päälleni. :P

Kun kerran "status" muuttui, niin muutetaan samantien paljon muutakin...

************************************************
"Nobody dies a virgin, life fucks us all." -Kurt Cobain
************************************************
"Everything we do in life is based on fear, especially love." -Mel Brooks
************************************************
"They say love is around every corner. I must be walking in circles." - Unknown
************************************************

Töiden takia pistäydyin toissa päivänä Kotkassa - rankka päivä, joka alkoi 0700 palaverilla Santahaminassa (jep - "kurkkusalaatti"-porukan kanssa muun muassa vapun aattona töitä). Kotkan suunnalla olikin sitten kolme palaveria heti putkeen.

Tänään olen perehtynyt antoisasti Hangon Länsisataman ja Vapaasataman toimintaa oikein urakalla.

Hangossa on muuten kevät tekemässä tuloaan paljon enemmän kuin meillä tässä pääkaupunkiseudulla - tosin, onhan tuo Hankoniemi reilusti etelämpänäkin ;)

Muutoin mennään entisellään - kaikin tavoin. Paitsi, suunnitelmissa on jotain repäisevää keväälle - ennen valmistumista. Mutta siitä aikanaan.

"Jokaisen on merkittävä jotain jollekin toiselle ollakseen mitään."

Sanat ovat kaikuneet takaraivossani muutaman päivän ajan. Elämä on tietyllä lailla solmussa, ratkaisujen tekeminen on vitkuttelua, syiden etsimistä. Perustelujen kaivamista, silti mitään ratkaisua ei haluaisi tehdä.

16 v samassa asunnossa - nyt kahden pitkän ja päättyneen parisuhteen muistot seuranani. Ahdistaa, masentaa. Ainoa mikä pitää mukana elämssä on työni, jonka koen itselleni merkittäväksi. En ole menettänyt kaikkea, vaikka menetin rakkaani 8v suhteen päättyessä. Huonomminkin asiat voisivat olla. Olisin voinut menettää myös työni ja sitä kautta myös kaiken muun...

Etsin suuntaa, etsin paikkaa - itseni olen onneksi löytänyt ;) Ainakin olen sinut itseni kanssa - kaapin ovet ovat olleet auki jo kauan.

Perimmäinen kysymys on kuitenkin siitä, mitä haluan elämältäni tässä vaiheessa? Uppoudunko työhöni entistä tiiviimmin ja puurran kunnes väsyn?

Tällä hetkellä vain ei jaksa itse uskoa olevansa mitään - en siis merkitse jollekin toiselle jotain...