Harmaapartaisia höpinöitä

"Rakastuminen on ainoa hyväksyttävä psykoosin muoto"

Kuulin juuri tänään nuo sanat. Ne tulivat ulkopuolisen ihmisen sanomina, vilpittömäsi.

Viime viikot ovat olleet tapahtumarikkaita monessa muodossa. Ne ovat sisältäneet iloa ja surua, tunteenpurkauksia, vihaa, katkeruutta, hellyyttä ja rakkautta. Kaikkea onneksi siedettävässä suhteessa.

Kevään ja kesän aikana tapaamani ihmiset ovat tulleet ja menneet elämässäni. Valitettavasti. Joitakin ovia tuli suljettua ja uusia avattua.

Tunnustan - olen rakastunut - taas. Toivon, että saan pitää tuon tunteen kauan, samoin kuin rakkauteni kohteen. Kyynisimmät ystäväni ovat jo ehtineet maalailla piruja taivaanrannalle. Kateellisina? Hyvää tarkoittavina?

Tyyneys mielessä jatkan työntekoani, joka tuntui kevättalven ja kesän aikana turhauttavalta ja päämäärättömältä, kuten elämänikin tuossa vaiheessa. Sitten jotain tapahtui - yllättäen ja nopeasti. Sen piti olla vain satunnaista seksiä - siitä tulikin suhde.

Harmikseni henkilö, jota olin keväästä alkaen tapaillut, tuli pettyneeksi tapahtuneesta. Juuri samoihin aikoihin hän oli päättänyt rohkaista mielensä ja ehdottaa minulle jotain sellaista, jota olin ehkä häneltä odottanut, mutta jota hän ei omien sanojensa mukaan ollut valmis minulle antamaan.

Oma sisäinen rauhani kuitenkin tukee minua päätöksessäni - olen tehnyt oikean valinnan.