Rakkaani saapui Suomeen ja on seuraavat neljä kuukautta ilonani. Kesätöiden kanssa tässä vaiheessa hänellä on vähän niin ja näin, mutta eiköhän tässä silti eteenpäin mennä.
Kollimmekin oli silminnähtävästi "jouluissaan" lauman koon palautuessa ennalleen ;)
... ihminen voi olla tulisilla hiilillä...
Miksikö? Odotan rakastani kotiin, juuri tarkistin Finavian tiedoista koneen laskeutumisajan - se on puoli tuntia myöhässä :(
siis ei auta muu kuin odottaa...
<3
Nainen löi vauvalla kaupan vartijaa - vauva menetti tajuntansa
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200905279663323_ul.shtml
Aseella leikkinyt 3-vuotias ampui 2-vuotiaan veljensä
Lapsi löysi vanhempien aseen sängyn alta.
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200905289669476_ul.shtml
Siinä pari esimerkkiä tämän päivän uutisoinnista. Uskallan veikata, että samaa sukupuolta olevien vanhempien kohdalla tällaista ei tapahtuisi - varsinkaan ampuma-asetta ei löytyisi sängyn alta. Sängyn alta mahdollisesti löytyvät kondomi tai dildo ei sentään aiheuta niin pahoja traumoja, kuin tieto, että on tappanut veljensä 3 vuotiaana isän ruutiaseella...
"Hyvä parisuhde vaatii "rakkauspankin"
"Räyhääminen ei edistä onnea.- Usein ihmiset jaksavat pitää käytösnaamaria vieraiden edessä, mutta kotona se unohtuu. Perheeseen kuuluvat ne kaikkein tärkeimmät ihmiset. Miksei siis juuri heille haluaisi olla ystävällinen?"
Linkki uutiseen:
http://www.iltasanomat.fi/naiset/uutinen.asp?id=1685573
Idea ei ole paha, omaan napaan tuijottaminen on yleistynyt. Uran/työn paineiden alla unohtuu helposti tärkeimmät ihmiset - olipa homo tai hetero. Heille jää valitettavasti liian vähän aikaa. Täytynee siis itsekin ottaa itseään niskasta kiinni, jättää työasiat työpaikalle ja kotioven sulkeuduttua töistä palatessa keskittyä omaan rakkaaseensa ja tietysti tuohon perheemme "karvapalloon" - molemmat ovat minulle tärkeitä ja rakkaita.
... joutuvani työtehtävissäni lomautetuksi. Näin kuitenkin tulee käymään. Kaksi kertaa kaksi viikkoa - ensimmäinen kaksi viikkoinen nyt juhannuksen aikoihin ja seuraava sitten ennen vuoden vaihdetta.
Myyntimme kaksi henkilöä pitää tuon lomautuksen sovellettuna, eli tekevät lyhennettyä työviikkoa kesäkuun alusta lähetien niin että 30 pv tulee molemmilla täyteen. Eli parhaimmillaan (pahimmillaan?) kesäperjantaisin paikalla on vain yksi henkilö kerrallaan (todennäköisesti siis vain toimari).
Nolointa tilanteessa on se, että tehdastilauksista vastannut henkilö ei ollut ajantasalla tilauskannasta henkilökohtaisten ongelmiensa takia. Ennakkotilauskannan mukaan tulostamani tilausehdotukset tuotteista menivät siis harakoille. Tässä vaiheessa tilattavat tuotteet saapuvat maahan vasta heinäkuussa - sesonki on silloin kuumimmillaan, asiakkaamme ovat hankkineet täydennykset muualta kun maahantuomiemme merkkien pitäisi olla asiakkaillamme juuri nyt esillä.
Ai, etteikö henkilökohtaisten (perhe)ongelmien vaikutus näkyisi työssä? Kyllä näkyy... M.O.T.
Hyvillä mielin voin todeta, ettei tuo asia ole ollut omista ongelmistani johtuva - itselleni otan syyn ainoastaan yrityksen websivujen päivityksen viivästymisestä. Sitäkään en tee enää vapaa-aikanani. Jos ehdin, teen työaikana. Jos en ehdi - en ota stressiä siitä. Logistiikasta vastaavana priorisoin tehtävissäni tällä hetkellä tuottavuuden muiden asioiden edelle.
Lomautuksen tuoma lisähuoli ei ole mikään pieni, koska puolisoni taitaa jäädä ilman kesätyötä. Eli pistetäämpä sitten kerran taas kesäsuunnitelmat uusiksi. Itse jo parista paikasta kyselin lomatuurausta lomautusviikkojen ajaksi.
Katsotaan miten käy...
PS... Jos jollakulla on vinkkejä ohjelmointiin (C++/PHP/SQL) ja/tai muuten tietotekniikkaan liittyvistä kesätyöpaikoista puolisolle, pistä viestiä tulemaan...
Voit keskittyä asioihin, joista olet kiitollinen,
ja tulla paremmaksi ihmiseksi, tai voit keskittyä
asioihin, joihin olet pettynyt, ja tulla katkerammaksi
ihmiseksi. Valinta on sinun.
-Mark Goulston
Kaikkea ei voi kokea, joten on keskityttävä olennaiseen.
Ja jokaisella meillä on oma olennaisensa.
-Marc Levy
Avasimme sitten ystäväporukalla (rakkaani tosin puuttui joukosta) tämän vuoden grillauskauden. Porkkalanniemi on upea paikka aina vain..
Vyötärön ympäryksestähän sen sitten näkee miten "hyvä" sesonki on ollut =D
Liikakiloista oli huolissaan osaltaan myös rakkaani - omistaan, viimeisten viikkojen aikaan projektien dokumentointi on ollut sen verran tiivistä, ettei hän ole ehtinyt salille saati kiipeilemään... Nyt lupasi mennä - kun seuraavat pari viikkoa sisältää ainoastaan yhden presentaation ja ensi syksyä varten valmistautumisen...
Suomeen hän on tulossa tuossa vajaan parin viikon sisällä.
Työkaluni (VW LT paku) joutui remonttiin katsastuksen alla. Niinpä palasinkin korjaamolta kotiin julkisilla ja tietysti sain osani - tosin vasta viimeisten 100 m:n matkalla - tämän päivän saderyöpystä niskaani.
Farkut ja kengät kastuivat, mutta yläkroppa pysyi kuivana - työmatkaliikkumiseni kun kuljen "firman väreissä", eli takkini on tuulta ja sadetta "hylkivä".
Kotimatkalla pistin merkille bussien tapaa tulla vauhdilla pysäkille, ja tietysti siinä pysäkin kohdalla asfaltti on rikki ja vesilammikko täynnä sateisina päivinä. Kastuipa siinä bussin tullessa pysäkille siis yksi jos toinenkin. Eikä kuljettajalla ollut mitään mielenkiintoa pyydellä anteeksi esimerkiksi edessäni olleelta n. 75 v rouvalta, jonka vaaleat kesähousut tulivat kuljettajan toimesta kastelluiksi läpimäriksi.
Täytynee itse jatkossa katsoa paremmin jalkakäytävien läheisyydessä, ettei tule kastelleeksi vahingossa ketään. (Tahallaan kastelemiseen onkin sitten jo syynsä ;) )
Ajelin iltapäivällä Turunväylää Espooseen - ennen Kehä Ykköstä ohitseni ajoi auto, jonka rekisteritunnus alkoi naurattamaan - assosiaatio kaapista ulostulleelle homolle.
Kuva: www.kilvet.com
