Lähes kuukauden ajan olen jo asustellut maalla. Mutkikas parisuhdeyritys päättyi jo keväällä, yritimme asustaa "kämppiksinä", muttei siitä mitään tullut. Kuten ei sen jälkeisestä seurusteluyrityksestäkään. Seukkakumppanin työkiireet omieni lisäksi ajoivat tilanteeseen, jossa ainoa vaihtoehto oli päätyä eriteille. Omat toiveeni seurusteluun liittyvistä kuvioista olivat kohtuullisen normaaleja. Ajan puute muodostui esteeksi.
Oman työtilanteeseen tuli myös ajan käyttöön vaikuttava muutos - minut irroitettiin tehtävistäni toista projektia varten. Nyt kolmen kiireisen reissuviikkon jälkeen hieman rauhoitutaan ennen syyslomaa, jotta jaksan vetää marraskuun puolessa välissä alkavan kolmikuukautisen projektin kunnialla läpi.
Uusi projekti vie minut uudelle paikkakunnalle lähes kuukauden ajaksi. Siitä, mihin kaikkeen se minut seuraavaksi johtaa, ei ole selvyyttä, ei edes arvausta.
Jätetään siis hetkeksi nuo parisuhdetoiveet ja keskitytään siihen mitä osaan parhaiten - toimimaan oman alani asiantuntijana vaativissa projekteissa. Mukavuusalueellahan on helppo olla, mutta se ei kasvata ammatillisesti, eikä ihmisenä.
Näillä eväillä mennään Gary Mooren kappaleen tahdeissa:
But one day the sun will shine on you
Turn all your tears to laughter
One day your dreams may all come true
One day the sun will shine on you
I've seen that look so many times
I know the sadness in your eyes
Your life is like a wishing well
Where it goes, only time will tell
Gary Moore - One Day
PS - Kuvassa autoillaan syksyn viimeistä sopivaa päivää katto alhaalla :P
