Sää suosi tämän vuotista Pride kulkuetta ja puistotapahtumaa. Ennätysmäärä osallistujia oli mukana, kiitos lakivaliokunnan kielteisen päätöksen sukupuolineutraalin avioliittolain edistämisestä.
Pride 2014 pääteemana oli työelämä. Paraatissa oli monen ammattiliiton ja -alan edustajia näyttävästi mukana. Ammattiyhdistysliike näyttää tänä päivänä olevan valveutuneempi tällaisessa asiassa kuin olisi äkkiseltään uskonut.
Työelämää voisi verrata voimassa olevaan avioliittolakiin, työelämässäkin töiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Toisaalta työelämää voitanee verrata myös avioliittoon/ parisuhteeseen, on olemassa hyvia parisuhteita ja on olemassa huonoja työsuhteita. Kokemusta elämän varrella on tullut molemmista.
Mieluusti olisin itse ollut mukana myös, ellei työelämä olisi sotkenut loppuviikon osalta väsymyksen muodossa. Toisaalta, osasyyksi poissaololleni selittyy myös elämäntilanteeni kautta. En vain kyennyt samaistumaan siihen iloon ja yhteisöllisyyteen, joka on Priden perusajatus. Tällä kertaa puuttui myös mielestäni tärkein komponentti kokoonpanosta - ihminen, jonka kanssa jakaa tuo ilo ja tunne.
Katkeroitunutko? Ehkä jossain määrin. Elämäntilanteet vaihtelevat, kuten onnikin. Joskus vain asioiden välillä on se kuuluisa veteen piirretty viiva, joka erottaa mustan ja valkoisen, oikean ja väärän tai aktiivisuuden ja passivisuuden. Omavalintaisesti olin passiivinen tällä kertaa.
