Harmaapartaisia höpinöitä

"It's been too hard living and I'm affraid to die
I don't know what's up there beyond the sky
It's been a long, long time coming
But I know a change is gonna come
Oh yes it will"
[Tina Turner: A Change Is Gonna Come]

Harmaapartainen mies istuu meren rannalla auringon laskiessa, mietteissään hän hymyilee, menneelle elämälle, muistoille. Tapahtumille, joiden jättämät juonteet kasvoissa, kertovat elämän iloista ja suruista. Silmäkulmien rypyt kertovat ilosta, parran harmaus suruista.

Miksi harmaapartainen mies on auringon laskiessa meren rannalla? Hän kuuntelee aaltojen rauhoittavaa liplatusta rantakiviin, ne muistuttavat elämän jatkuvasta sykkeestä. Hän katsoo kauas horisontiin, aava meri on hänelle eletyn elämän peili. Meren karikot kuvastavat niitä hetkiä, jolloin elämän on kolhinut kovaa. Merimerkit niitä viittoja, joiden varassa hän on navigoinut elämänsä läpi tähän asti. Auringon kajo meren pinnalla tuo hänelle rauhan, laskeva aurinko muistuttaa, että uusi päivä on tulossa.

Hämärän laskeuduttua harmaapartainen mies alkaa viimein nousta paikaltaan, lähtee hitaasti kävelemään pois rannalta, ei kuitenkaan pois elämästään.Huominen on vielä näkemättä...

Kuinka ollakkaan, en malttanut pysyä täältä pois - ehkä kuitenkin saan sitä vertaistukea täältä, koska olen saanut postia muutamilta ihmisiltä.

Elämä on elettävä, ei siinä mitään (vaikka tässä äskettäin oli valmis tekemään kaikkea muutakin :( - ei niin kivaa...)

Yritellään porskuttaa - pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä ;)