Tuolla uutisten puolella kerrotaan Ruusulankadun varrella olleesta ravintola Mercurysta Sirkan tanssien pitopaikkana. Jäin hetkeksi miettimään - muistelemaan menneitä.
Pari kertaa taisin Sirkan tansseissa pyörähtää, kun kaikki oli "niin uutta ja ihmeellistä". Kaappi ei ollut edes raollaan tuolloin ja kotikaupunki Itä-Suomessa oli varsin ahdasmielinen (siellä ei ole tainnut mikään muuttua siinä suhteessa edelleenkään ;) ).
Omat suosikkipaikkani 1980-luvun alussa olivat Vanhan kellarin lisäksi Botta maanantaisin, Kaisaniemi sunnuntaisin, viikonloppuisin (ja joskus viikollakin) tuli pyörähdeltyä Gambrinissa.
Jokunen vuosi siis on vierähtänyt noista ajoista, uusia paikkoja käytäväksi on tullut enemmäjn - nykyisin ei vain kiinnosta käydä juuri missään. Mitä nyt joskus satunnaisesti (2-4 kertaa vuodessa) ystävien seurassa ja vaatimana. Ikä tietysti on yksi peruste olla käymättä, toisaalta, ei ole tarvetta näyttäytyä tai lähteä hakemaan seuraa.
Nykyisin kaapistakin on seinät kadonneet, työpaikalla lähes kaikki tietävät ja suhtautuvat positiivisesti - enkä varmastikaan ole henkilöstössämme ainoa.
Näin lähempänä kuutta- kuin viittäkymmentä, arvomaailma on muuttunut vähemmän ravintolaelämää suosivaksi. Arvot ja asenteet pehmentyneet. Ennen niin särmikäs luonnekin on muuttunut hiotummaksi . Mielipiteet joustavammiksi - ehdottomuus asioissa on pehmentynyt keskustelevammaksi ja ymmärtävämmäksi. Ainakin omasta mielestäni.
Eletty elämä on jättänyt jälkiään niin fyysisesti kuin henkisesti. Aina ei ole ollut niin helppoa, kuin olisi odottanut. Mutta monet ovat kokeneet vielä rajummin elämänsä vastuksia.
Paljon on vielä näkemättä ja kokematta, tekemättä. Niiden kanssa askarrellessa, verkkaiseen tahtiin, saa lopuillekin vuosille sisältöä. Toivottavasti taipaleen voin kulkea loppuun käsikädessä hanin kanssa - vaikka se tuleekin vuosien saatossa vaatimaan häneltä ponnisteluja monin tavoin.
