Arlo Guthrie on lohkaissut tuon otsikkolauseen joskus. Ajatus oli sen verran "kiehtova", että pyörittelin sitä mielessäni, ja totesin sen toimivuuden. Kirjoittelen täällä usein silmieni ilosta ja päivieni valosta, puhuessani puolisostani/miehestäni/rakkaastani. Hän on tuonut valoa ja iloa elämääni (monella tapaa) jo vuodesta 2003 asti. Ilman häntä elämäni olisi vieläkin pimeää...
(Kuvassa tämän aamuinen auringon nousu)
... viikon työmatkalle Teksasiin. Keskiviikkoiltana asiasta oli pieni vainu, torstaina se ratkesi. Nyt aamulla kävin hanin kentälle viemässä ja ensi sunnuntaina noutamassa takaisin.
Tassupartion (kahden kollimme) kanssa touhuamme ja venyttelemme siis seuraavat 7 päivää.
Ps. Piti toki kultsilta tarkastaa, ettei laita Dallasin tunnaria soittoääneksi, eikä US&A:ssa kannata turvatarkastuksessa sanoa: "Varovasti sen laukun kanssa, siellä on mun Koraani" ;)
Töissä mennään kiireiden keskellä, töitä riittää - nyt alkaa kalenteriini ilmestyä jo ensi vuoden alun projekteja - vastuuta on tullut hieman lisää (odotettua aiemmin).
Kotona olemme eläneet muutosten tuulissa - olohuone sain kokonaan uuden ilmeen uusien kalusteiden myötä - kaikki alkoi television vaihdosta :)
Työmatkailua varten tulin sitten hankkineeksi myös (käytetyn) auton... Mitäpä sitä tässä vaiheessa uuttakaan hankkimaan =D
... ajattelin työhöni mennessä bussissa, että harvinaisen nopeasti nuo "kuumat aallot" ja vaihdevuodet vaikuttavat miehillä... Hiki virtasi otsalla sisällä bussissa, ruudun takana +16C kuulas ja tuulinen aamu. Olipa vain kuitenkin jäänyt bussikuskilla lämmitin päälle kun oli ajanut varikolta Elielin aukiolle - tosin varmaankin oli itsellään ollut vieressä ikkuna auki, joten ei ollut huomannut tuota lämmittimen päällä oloa...
Näin "ylemmässä keski-iässä" naureskelee omille ajatuksilleen useinkin - miksipä sitä naama näkkärillä olisi, kun elämässä kaikki on kuitenkin kohtuullisen hyvin. Jos jotakin olisi paremmin, se herättäisi jo kateutta ;)
"Älä rajoita itseäsi, siihen tehtävään löytyy kyllä muita."
Hankittiin sitten kolleille uusi raapimis-/kiipimispuu... Lattiasta kattoon. No, pienimmäinen innostui heti kiipeilemään - jo kootessamme tuota :)
Taisimpa löytää nykyisestä työstäni itselleni sen "oman alan" - ainakin viihdyn tehtävissä, työyhteisö on laaja, oman osaston väki mielettömän hauskaa ja rentoa väkeä, sekä ensimmäisten omien pidettyjen koulutussessioitten jäljiltä saatu palaute on ollut positiivista...
Pomo on ehdotellut jo lisäkoulutusta "firman piikkiin" - työturvakouluttajaksi ensi hätään, tutkintomestarin koulutus siihen perään ....
Ei paha...
Heinäkuun helteet ovat takana - uskomaton lämpöpiikki suomalaisessa suvessa. Kuntoilu rullaluistimilla jäi viikonlopun aamuihin, jos silloinkaan oli riittävän viileää mennä. Melkein sadan kilon massan liikuttelu kun on hikistä hommaa =D
Tosin työaamuina en olisikaan ehtinyt liikkumaan ja illalla olin puolestani niin helteestä läkähtynyt, etten jaksanut suunnistaa mihinkään suuntaan - silmieni ilo ja päivieni valo on liikkunut työmatkansa (12 km) luistellen päivittäin.
"Rauhalliseksi aloitukseksi" suunniteltu heinäkuun muutama työpäivä muuttui kolme viikkoiseksi kokopäiväiseksi työskentelyksi :) En toki valita, tuleepahan säännöllisemmin rahaa tilille kuin aikaisemmin.
Työ on osoittautunut odotettua mielenkiintoisemmaksi ja monipuolisemmaksi kuin odotin. Samalla tuleekin sitten kerrattua omaa teoreettista osaamista käytännössä oikein urakalla. Pomokin antoi oikein kirjallisesti "vapaat kädet" työtehtävien suhteen.
Aamuvarhaiset heräilyt ovat tuottaneet ajoittain pieniä iloja - uskomattomia auringonnousuja ihaillessa on heräilykin ollut mukavaa.
