Harmaapartaisia höpinöitä

"Minä en kaipaa häntä", sanoi Kani. "Mutta on aina hyvä tietää missä joku omainen tai ystävä on, kaipasi häntä tai ei"

Nykyisestä työstäni kertyy "lomaa" aloittamisajankohdasta johtuen kokonaista kaksi päivää... Ajattelin tuhlata koko loman, eli molemmat päivät kerralla ja pitää ne viikonlopun jatkeena juuri ennen kuin rakkaani lähtee vaihto-opiskeluun Britteihin...

Tuohon edelliseen (siis työpaikkatarjoukseen) en vielä ole ottanut kantaa, koska tapaan tarjouksen tekijän lähiviikkoina ja voimme keskustella asiasta tarkemmin...

Ei sekään ole poissuljettu vaihtoehto, että vaihtaisin kuitenkin paikkaa näin lyhyen työsuhteen jälkeen. Ratkaisua tietysti edistävät tarjottu palkka, edut, sekä tietysti vastuut ja velvoitteet - tällä hetkellähän minulla sellaisia ei juuri ole - mutta ei tuo palkkakaan päätä huimaa. Mutta eipähän veroihinkaan mene paljoa;)

...töitä. Entinen (ei edellinen) työnantaja soitteli ja tarjosi töitä. Eikä ihan mitä tahansa. Esimiestason tehtäviä perustettavassa yrityksessä. Ei paha...

Asia on vielä kesken, mutta jos muutamat asiat saadaan neuvoteltua kohdalleen, ei minua yli kaksinkertainen palkka nykyiseen verrattuna haittaa ;)

Joillekin työnantajille olen näemmä jäänyt positiivisesti mieleen... Sellainen lämmittää. Kummasti.

Ei pidä nostaa itseään muiden
yläpuolelle moittimalla muita;
joukosta tulee erottua omin neuvoin.

(Ajatusten aamiainen nro 1968-21.5.03)

Rakkaani sai kauan kaipaamansa tatuoinnin - käsivarteensa. Omannäköisensä. Merkitty siis yhdellä tapaa enemmän;)

Itsekin olen joskus tatskaa miettinyt, sen enempää siitä innostumatta, mutta jos sellaisen otan, veikkaampa, että ihan on omanlainen sekin - eikä montaa tule varmaankaan vastaan.

Puoliskoni kertoili tuosta taskaustapahtumasta hauskan kuriositeetin. Keskustellessaan tatskaajan kanssa toimen yhteydessä, olivat sitten puhelleet niitä näitä. Kävipä ilmi, että joku 65 v rouvakin oli tatskan hakenut itselleen. Puolisoni totesi, että useimmat vanhemmatkin ihmiset saattaisivat haluta tatuoinnin, mutta murheena on nahan roikkuminen ja se miltä se tatuointi vanhempana näyttää... Siihen oli tatuoija todennut vain: "Jos minulla ei olisi muuta mietittävää seitsemän kymppisenä, kuin miltä nuorena ottamani tatuointi näyttää, minulla menisi tosi lujaa..."

Rakkaani kertoessa tuota tarinaa naureskelimme sitten yhdessä "tatuoidun tulevaisuutta" vanhainkodissa: "Hei kato, taas uus tatska (sama tatska vuodesta toiseen)" tai "Taasko olen ottanut tatskan? :O" - Dementoituneenahan kaikki on niin uutta - moneen kertaan;)

Onhan se tietysti niinkin, että (kymmeniä vuosia) jälkeen päin miettii, ettei tullut jotakin tehneeksi silloin kun siihen oli mahdollisuus - ensin menee nuoruus / aikuisuus pähkäillessä tehdäkö vai eikö tehdä ja sitten eläkeikä/vanhuus harmitellessa, ettei tullut tehneeksi...

Elämä on kuitenkin liian lyhyt tuhlattavaksi jatkuvaan pohdiskeluun - joskus on vain hyvä toimia spontaanisti - sekin piristää kummasti elämää silloin tällöin.

Mitä oppiminen tarkoittaa?
Sitäkö että kerää tietoa vai sitäkö
että muuttaa omaa elämäänsä?

-Paulo Coelho

Rakkaani, päivänsäteeni, tukeni, ystäväni, puolisoni... sai tämänkin tenttikauden ohi ja menestyi erityisen hyvin sellaisissa aineissa, jotka ovat hänelle erityisen raskaita. Ja kun kysymys on vielä AMK-tason opiskelusta, minun knowhow´llani ei ole jakoa tässä tilanteessa.

Iloitsen siitä, että vastoinkäymisistä huolimatta hänen motivaationsa on korkeallla. Samoin siitä, että hän ei ole vastoinkäymisten kohdatessa lyönyt hanskoja tiskiin, sekä siitä, että hän jaksaa kaikesta huolimatta hymyillä, olla ystävällinen ja sanoa useasti päivässä: "rakastan sinua..."

Olen onnellinen, että minulla on elämässäni ihminen, joka tarkoittaa juuri sitä mitä sanoo. Ilman ehtoja, ilman taka-ajatuksia - konstailematta. Ja tiedän, että siihen sanomiseen voi luottaa...

Käytän kännykässäni erilaisia musiikkisoittareita eri ihmisille ja ryhmille - kiitos nykyteknologian. Erityisesti rakkaani soittari on mieleeni, niin melodian, kuin sanoituksen takia...

"I would never let you down
no never
I will always be around

Cause it's just the way the story goes
how it ends nobody knows
Tell me what I have to do
Cause I just wanna be with you"

(Lyrics by Mustafa Sandal: Story)

Pohojalaanen miahuuskoe: Mennähän Ilimajoen Kantakrouvihin, otethan olut, nojathan baaritiskihin ja huurethan salihin,notta:
"PESÄPALLO ON HOMOJEN PELI!!".

Grilli tulilla. Tuollainen pikkugrilli on osoittautunut varsin mukavaksi päiväretkivälineeksi ;)