503. Hellyyttä ja häkeltymisiä

Olen viime päivinä saanut osakseni suunnattomasti huomiota ja hellyyttä - ei mitenkään paha asia, kun katsotaan lähimenneisyyteen. Olen saanut päätyä valmiiksi katettuun ruokapöytään palatessani kotiin töistä, kaiken lisäksi siistiin kotiin.

Ajoittain tilanne on suorastaan häkellyttävä, sillä en ole tottunut saamaan tuollaista määrää huomiota ja hellyyttä - olen toki tottunut antamaan sitä.

Niin, ihastumisen kautta rakastuin - parisuhteeksi ei ehkä vielä voi tilannetta kutsua virallisesti, mutta jotain samaa siinä on.

Tietysti jossain takaraivon sopukoissa kolkuttelee pikkuinen pelko - entä jos tässä käy samalla lailla kuin viimeksi? No, se riski on otettava - mitään ei tapahdu, jos mitään ei tee.

Päästäkseen elämän polun toiseen päähän täytyy ottaa jokainen askel matkan varrella aivan itse ja katsoa tietysti eteensä. Jos käännyt katsomaan taaksepäin ja jatkat samalla matkaasi, olet taatusti ryteikössä nenälläsi...

Aurinkoisia kesäpäiviä toivotellen

-arkadas-