Harmaapartaisia höpinöitä

517. Luopumisia

Tapahtumarikas vuosi alkaa olla lopuillaan, ja kuten viimekin vuonna, tänäkin vuonna olen "joutunut" luopumaan asioista ja esineistä. Tänä vuonna ehkä enemmin esineistä.

Keväällä rikkoutunut ja korjaamolla erittäin pitkään valohoidossa ollut jenkkiautoni päätyi uudelle omistajalle, tilalle ostettu "kesäauto" on parhaillaan myynnissä - täysin tarpeettomana lyhyen työmatkan takia.

Ja parin tälle vuodelle osuneen muuton takia on tullut tyhjennettyä muuta omaisuutta niin roskalaatikkoon kuin kierrätykseen.

Tästä on hyvä lähteä jatkamaan...

Mukavaa joulun odotusta kaikille tasapuolisesti suuntautumisesta riippumatta.

516. Kotoutumista vai kotiutumista?

Uusi kotikontu vaikuttaa kohtuullisen rauhalliselta ja on sopivan (myös kävely-)matkan päässä työpaikasta. Jonkin moisin vastoinkäymisin tämäkin muuttosetti sisälsi - yhtenä ongelmallisena tietystikin netin siirto tuolta maalta kaupunkiin.... sehän ei mennyt edes kuin epäonnisessa Stömsjössä...

Soneran asiakaspalvelun limbo: Aspa soittaa 16.10 ja ilmoittaa "ettemme voi valitettavasti tänäänkään kytkeä tilaamaanne internetyhteyttä, koska asentajan mukaan alueella on kaapeli poikki..." (nettiä on tässä vaiheessa odotettu 10 pv alkuperäisestä aikataulusta). Puoli tuntia myöhemmin asentaja soittaa: "Olisin nyt kytkemässä sen tilaamanne liittymän..." (sopimus oli irtisanottu tuon aspan puhelun aikana, kun operaattorien tiedoista oli tsekattu alueen verkkotilanne: ei häiriöitä).

Tilanne pari tuntia myöhemmin: Netti toimiii 110Mb kaistalla heti kun purkin piuhat sai seinään kiinni. Operaattori vaihtui lennosta.

515. Laatikkorumba

Tämä viikonloppu on sitten intensiivistä pakkaamista. Ensi viikonloppuna tämä asumusto tyhjenee tavaroista ja uuden (yhteisen) residenssin täyttö kehä kolmosen sisäpuolella on käynnissä.

Plussana voin sanoa, että kaksi tuntia autossa istumista työpäivisin jää pois, samoin tietysti lähes kuudensadan kilometrin viikottaiset ajot työpaikalle ja takaisin. Eli säästö myös polttoainekustannuksissa on melkoinen.

Väliaikaiseksihan tämä käynti maaseudulla oli tarkoitettu ja nyt kun syytä on enemmän, paluu pääkaupunkiseudulle on positiivinen asia työmatkaa jää kolme kilometriä per suunta. ;)

Ainoa mitä jää kaipaamaan tästä asunnosta on tuo oma sauna. Tosin sähkölaskua katsoessa ei sitäkään kovin ikävä tule :/

Eiköhän se tästä taas jotenkin elämä soljune eteenpäin ;)

514. Arkistoista löytynyttä

Hiljainen hetki - mietteissäni,
istun ja tuijotan hiillosta.
Keskittyneesti.

Ja Sinä kaivat puhelimesi ja käytät
tilaisuuden hyväksi. Kuvaat.
Ohimennen.

Saat kuvallasi minusta esiin,
jotain sellaista, jota en huomannut itse.
Mutta Sinä näet minut erilailla,,,

513. Uudet tuulet

Kylmät ja pimeät illat ovat tulleet jäädäkseen - tosin niistä ei yksin tarvitse jatkossa välittää. Kädestäni otettiin kesällä tukevalla otteella kiinnni, ja siitä on edelleenkin pidetty kiinni...

Olen saanut puolittaa suruni ja kaksinkertaistaa iloni. Minulle on osoitettu huomiota, välillä enemmän kuin ansaitsen. Elämäni on saanut muutakin sisältöä, kuin pelkän työnteon.

Vuosi sitten kysyin, miksi kaikki pa**a kaatuu juuri minun päälleni. Nyt kysyn, miksi olen ansainnut tällaisen huomion ja ilon.

Muutosten tuulet pauhaavat...

511. Hellyyttä, halauksia ja sukulaisia

Hetkellinen hengähdystauko kiireisessä syksyssä alkaa olla lopuillaan, paljon on tullut kuitenkin tehdyksi. Olen ehtinyt käydä tervehtimässä edesmenneen äitini sisarta - hänen terveydentilansa ei enää ole sieltä parhaimmasta päästä ja hän on äitini jälkeen "suvun pää" - suvun vanhin. Tulin käyneeksi myös eksäni äidin luona - kun sopivalla suunnalla olen liikkeellä.

Muutoin lomallani olen nautiskellut eniten hanin huomionosoituksista, hellyydestä ja halauksista - hän kun on kanssani siinä suhteessa hyvinkin samanlainen.
hieno tunne, että on löytänyt kaiken viime syksynä tapahtuneen jälkeen elämäänsä ihmisen, jolla on piristävä ja parantava vaikutus...

510. Hengähdystauko

Kiireisen loppukesään ja alkusyksyyn on kuulunut vaikka minkälaista aktiviteettiä. Yhtenä sellaisena mainittakoon pation valmistuminen tuohon ikkunan alle.

Töiden osalta päivät tuntuvat mielumminkin venyvän yli 9 tunnin, viikkotyöaika hipoo 43 tuntia, eikä sekään vielä pahalta vaikuta. Enemminkin tuntuu kaikkien haasteiden keskellä, ettei yksinkertaisesti ehdi perusrutiineja hoitaa aikataulujen mukaan.

Nyt on kuitenkin aika pistää "hanskat naulaan" hetkeksi ja hengähtää viikon verran työasioista. Jos vaikkapa liikkuisi luonnossa kameran kanssa, nauttisi hanin seurasta ja sukuloisi. Hankkisi siis uusia eväitä jaksamiseen loppuvuodeksi.

Oikein mukavaa syksyä itse kullekin.