Muistan hänet jo vuosien takaa. Pyöreä naama, komeat viikset ja peräänantamaton luonne. Aiemmin tunsin hänet Donitsimiehenä, mutta mandariineja ja banaaneja lienee jostain syystä helpompi saada rannalla kaupaksi kuin helteessä hikoilevia munkkeja. Mandariinimies on poliisien epäsuosiossa, koska hänellä ei ole Agadirin rantaa tyrannisoivien poliisien vaatimaa kaulahihnaa. Hihnan kanssa kun on hitaampi juosta pakoon jos ei jonain päivänä ole varaa maksaa sinivuokkojen omiin taskuihinsa keräämiä provikoita myyntivoitosta.
Tänään Mandariinimies päätti pitkästä aikaa yrittää Masaa. Olen parisen kertaa ostanut donitsin. Ensin hän antoi sen ilmaiseksi maistiaiseksi, mutta kun sympatiasta kaivoin repustani muutaman lantin niin heti hän alkoikin vaatimaan moninkertaista summaa. Joskus jopa euroina. Tänään hän kertoi sähkölaskustaan ja luennoi hedelmien terveellisyydestä.
Kun mandariini ei kuitenkaan maistunut hän siirtyi sujuvasti banaanin puolelle. Olisin tervetullut hänen kotiinsa jossa odottaisi beaucoup de plaisir eli kovasti nautintoa. Komeista viiksistä ja epäilemättä isosta ja käyrästä banaanista huolimatta tai jopa juuri niiden takia hän ei ole ihan tyyppiäni. Toivottavasti jonkun muun jonain päivänä. Lopulta kiitin kohteliaasti "Merci bien" jolloin hän kirosi arabiaksi nousten ylös ja lähtien tarjottimen kanssa etsimään seuraavaa eurooppalaisen näköistä asiakasta. En ostanut mutta tämä blogi on ommattu sinulle Mandariinimies!
