Harrastusjuttuja

Viime päivien tv-elokuvissa yksinäisyys on ollut kova sana. Nyt vielä hetken aikaa ollaan surumielisiä kunnes jouluaattona ruutu täyttyy koko perheen komedioista, joissa keskiluokkaiset amerikkalaisperheet kutsuvat kodittomat jouluaterialle paikatakseen huonoa omaatuntoaan.

Ystäväni muistuttivat minua moneen kertaan sekä Brokeback Mountainista että Kieslowskin Punaisen uusinnasta. On kai ihan ymmärrettävää että shakin harrastajat haluavat nähdä shakkifilmejä ja ruusuja tarhaavat tykkäävät katsella puutarhaohjelmia. Masan kaverit ymmärsivät ihan oikein että Masa voisi olla kiinnostunut omista harrastejutuistaan. Ankea kärsiminen kun on loppujen lopuksi aika halpa harrastus.

Brokeback Mountainin yksinäisyys oli hieman suoraviivaisempaa ja brutaalimpaa. Mieleeni jäi erityisesti kohta, jossa toinen päähenkilöistä karjuu toiselle ettei yksi tai kaksi panoa vuodessa voi riittää. Kaivoin heti kalenterin esille ja aloin laskemaan omiani. Tuolla argumentilla voisin olla lopulta aika hemmetin vihainen mies.

Eurooppalaisissa elokuvissa yksinäisyys tuntuu hieman lohdullisemmalta täyteläisen punaviinin ja hyvien juustojen kanssa. Tarvitaan vaan joku mieluiten tuntematon ihminen, jonka nuoruuteen ja kauneuteen voi peilata hyvin omaa mädäntyvää rappiotaan. Muutaman tunnin rauhallisen debatoinnin jälkeen tajutaan elämästä jotain suurta. Nuori ja kaunis lähtee tapaamaan rakastettuaan. Vanha ja vittuuntunut pakkaa kamansa ja katoaa yleensä Italiaan jahtaamaan viimeistä teinipoikaansa ja kuolemaan.

On kai vähän makuasia kummalla tavalla haluaa kärsiä. Suomalaisessa kulttuurissa on jotain mikä saa Bareback Mountainin tuntumaan hyvinkin kotoisalta vaihtoehdolta. Erittäin vihaisia perspanoja keskellä metsää. Machojuntteja joiden sosiaaliset taidot ovat ameeban tasolla. Epäilemättä Brokeback Mountain voisi olla Murtajaisen vuori jossain Pohjois-Karjalassa. Taas yksi syy pysyä Kehä Kolmosen sisäpuolella.

Olkaa silti fiksumpia kuin Masa ja valitkaa joku toinen harrastus. Ymmärrän että kaikilla ei ole varaa ryhtyä fruittariksi tai harrastaa golfia. Emotionaalisen tyhjiön kursseja ei järjestetä, mutta oppiminen on pelottavan helppoa. Siis te kaikki joilla on mahdollisuus rakastaa jotain elävää olentoa, älkää hukatko sitä mahdollisuutta. Varsinkaan näin joulun alla.

Erityisterveiset lähetän tällä kertaa nimimerkki Rokkihomolle, kiitän joulukortista ja lupaan etsiä tuon biisin vielä jostain (youtube ja p2p eivät auttaneet). Sinulle voisin lähettää päässäni viime aikoina soineen Polarkreis18:n kappaleen "Allein allein" joka sopii myös tämänkertaisen blogin aihepiiriin. Hyvää Joulua kaikille lukijoille!