G-Star Raw

Olen viime blogeissani purkanut turhautumistani Agadirissa tapahtuvaan muutokseen. Jottein toinen puoli unohtuisi niin voin kertoa että aurinko on paistanut lämpimästi taas jo melkein parin viikon ajan, eläminen on yhä valtavan halpaa ja ihmisetkin yllättävät joskus positiivisesti. Kun miettii palaamista kylmenevään ja pimenevään Espooseen niin fiilikset ei ainakaan parane.

Katselin juuri äsken huvittuneena kun kolme vaahtosammuttimen kokoista rantagigoloa yritti iskeä viisikymppisiä turistirouvia. Tätien silmät pyörivät päässä kotona odottavien pesukoneiden tavoin kun noin 130-senttiset miehet selittivät käsimerkein mitä kaikkea kivaa he voisivat tarjota rouvien majapaikalla. Lopulta äkäinen poliisimies kaahasi jeepillään paikalle ja heitti lapset pois rannalta.

Jokainen marokkolainen nuori mies on ehdottomasti Raaka. Nimittäin kävellessäsi missä tahansa näillä nurkin joka toisella parikymppisellä on G-Star Raw jäljitelmä takkinaan. Teksti G-Star Raw on jo syöpynyt alitajuntaani. Jokainen paikallinen poika tai mies on olevinaan aivan poikkeuksellisen kova panomies heti esikoulun käytyään, mutta tunteiden näyttäminen on lähes synti. Se on heikkouden merkki. Länsimaiset homot (ja wannabe hintsukka-heterot) värikkäine vaatteineen epäselvässä androgyynisyydessään ovat hihittelyn ja naureskelun kohteita. Masa onkin leikkinyt ajatuksella ostaa vaaleanpunainen takki jonka selkämykseen teettää teksti "G-Spot Weak". Raakuus ja maskuliinisuus on varmasti suurinta hottia täällä palmujen alla mutta tätinne ei ole tarpeeksi raaka tähdeksi.

Hassua kuinka kovasti ihmiset haluavat olla juuri samanlaisia kuin muut. Se on tietysti erityisen tärkeää Marokon kaltaisessa yhdenmukaisuuteen vannovassa kulttuurissa, mutta myös muuallakin. G-Star Raw vaihtuu reilun viikon kuluttua taas kerran kotoisiin goottivaatteisiin ja metallipaitoihin.