Omnium fidelium

Tässä oma suomennokseni Mannerheim-tekstistäni:
Keskustelu Mannerheimista on nostanut esille heteronormatiivisen tavan nähdä kansallisia symbolejamme. Muu on näkymätöntä.
Toivommeko tulevamme nähdyiksi kokonaisina ihmisinä, eikä varjoina, ilmana. Mutta todellisessa elämässä tapahtuu ikävää: Identiteettimme, jopa itse olemassaolomme, sanotaan olevan loukkaus muodostuksen kunnioitusta vastaan. Tämän muodostuksen vahdit katsovat heillä olevan valtakirjan olla näkemättä elämän monimuotoisuutta; monimuotoisuutta, joka ei yhtene muodostuksen kanssa. Monimuotoisuuden hyväksyminen mahdollistaa esim. upseerin olla yhtä hyvin nainen kuin mies ja homo-, bi- tai heteroseksuaalinen. Nämä eivät tee upseerinviran toimittamista mahdottomaksi. Surullista kyllä, estävät arvostukset usein ihmisiä elämästä rehellisesti ja itsensä mukaan.
Kansalliset symbolit - kuten Mannerheim - kertovat paljon arvostuksistamme. Jos esimerkiksi homoseksuaalisuus poistetaan mahdollisuutena symbolimaailmastamme, arvotamme suuren joukon ihmisiä ei-miksikään. Mahdollisesti emme halua nähdä naista upseerina. Ehkä jätämme näkemättä sotilaan, joka rintamalla ajattelee rakastaan - samansukupuolista. Kuitenkin nämä ovat mukana koko ajan ja vaikuttavat. Me otamme heidät mukaan tai torjumme heidät pois arvotuksissamme. Symboliikan ei tulisi pitää heitä arvottomina näkyä ja olla olemassa.
Symbolit paljastavat asenteemme samanarvoisuuteen. Osaa kansalaisia estetään tuntemasta olevansa osa kansakuntaa, ehkä jopa ylpeydellä. Jos ei esimerkiksi homoupseeri (bögofficer) sovi Suomen historiaan, on todellisuus määritelty halulla pimentää olemassaolo. Tällainen asenne pitää kaikki hbt-ihmiset ulkopuolella. Tämä osa kansakuntaa määritellään merkityksettömäksi sillä perusteella, että he eivät ole yhden kaavan mukaan muodostettuja.
Mikä todella on loukkaus: olla tuntematta hbt-ihmisten olemassaolo ja toiminta.

Tämän päivän Hbl:ssa julkaistiin kirjoitukseni koskien Mannerheimia ja hänestä käytävän keskustelun heteronormatiivisuutta.

Kirjoitukseni Kyrkpresseniin julkaistiin tänään (nyt odotan vielä Hufvudstadsbladetin julkaisua Mannerheim-keskustelusta - tähän minulta pyydettiin kirjoitusta). Kyrkpressenissä oli myös kaksi muuta myönteistä kirjoitusta hbt-perheille saatavaksi toivottavasta sisäisestä adoptiosta. Molempien muiden tekstien kirjoittajat ovat hyviä tuttujani. Nämä kirjoittajat ovat Pohjanmaalta! Leena ja Marina Furubacka ovat kahden lapsen äidit. Marianne ja Tom Eklund ovat taas perustaneet hbt-lasten vanhempien rekisteröidyn yhdistyksen. Sen nettiosoite on www.hbt.fi.

Oma kirjoitukseni alla.

Guds eget väsen som rättvisa och kärlek kallar oss att följa i rättvisa och i kärlek Honom. Intern adoption för par av samma kön uppfyller rättvisans och kärlekens krav. Barnets föräldrar kan inte hindras ge kärlek och ska heller inte hindras. Om dessa föräldrar är av samma kön eller av olika kön spelar ingen roll. Grymt och ansvarslöst vore att skilja barnet från dess föräldrar. Att utsätta barn för sådant är direkt skadligt. Dessa familjer ska å det bestämdaste stödjas och värderas av kyrkan. Alla familjer ska kunna vara en del av kyrkan. De ska även kunna vara uppburna av kyrkan. Så kan familjemedlemmarnas hängivenhet sinsemellan få bekräftelse och goda gärningar föras vidare.

---------------

Jesus, mitt livs liv, Jesus min döds död.
Jeesus, elämäni elämä, Jeesus, kuolemani kuolema.

Kaikenlaiset uskomukset, uskot ja niistä syntyneet uskonnot ovat nykyihmisen valittavissa. Näin ovat ihmisen itsensä koottavissa hänen pitämänsä, hänelle sopivat, häntä vastaavat uskonnollisuuden ilmaukset.

Varsinkin monet uususkonnot ovat tämänkaltaisen ideologian syövyttämiä. Kyseinen muoto sopii nykyaikaan, jossa ihmisen ajatellaan olevan kaiken mitta.

Uskossa Kristukseen emme etsi omaamme. Me etsimme Jumalaa ja pyrimme noudattamaan Hänen tahtoaan. Meidän halumme ja kyvyttömyytemme ei ole keskiössä. Jumala on Isämme, jonka täydellisyydessä meidän on hyvä ja turvallista olla. Hän tietää parhaamme: Hän o n parhaamme. Hän valitsee meidät.

(kiitos vesperistä, T!)

Jag har under kvällen gjort ett nytt utkast till en insändare p.g.a. debatten med typiska heteronormativa drag om Mannerheim och möjligheten för honom som nationell symbol att vara homosexuell. Vi får se vad det blir och när den publiceras.
-------------------
Sorgens och ångerns tid är inne!

Beethovenia Naantalin kirkossa: C-duuri messu! !!!
Opus 86 (säv. 1807, ensiesitys 13.9.1807 Eisenstadtissa ruhtinas Esterhazyn palatsin kirkossa tämän puolison nimipäivän kunniaksi.)

Esitys oli teknisesti kerrassaan hieno. Myös ystäväni K. oli vaikuttunut, mistä olin iloinen. Kuoro oli todella iskukykyinen, orkesteri soitti hyvin ja solistit olivat kelvollisia.
Ainoa, mitä olisin toivonut, olisi ollut hieman nyansoituneempaa tulkintaa. Nyt suurin osa vain laulettiin läpi ilman tunnetta siitä, että tekstiä oli syvästi pohdittu. Mainitakseni yhden kohdan: Credossa "lumen de lumine" - kohdassa Beethovenin tarkoitus on minusta aivan ilmiselvästi tuoda esille mysteeriä, käsittämättömyyttä. Se ei kuulunut esityksessä mitenkään.
Kuitenkin kuoron majesteettinen ja täyteläinen sointi oli ihanaa kuunneltavaa. Yleisö istui selvästi koko teoksen läpi aivan hengitystään pidättäen - kirkkosalissa ei kuulunut muuta kuin itse teos.

C-duuri messu on jäänyt aika harvoin esitettäväksi teokseksi, vaikka se on mestarillinen. Itse pidän erityisesti sen ihanasta soljuvuudesta ja valoisuudesta. En usko syynä olevan suinkaan Missa solemniksen varjoon jääminen. On todella vaikeaa käsittää tämän teoksen harvinaista esityshistoriaa. Erikoista onkin, että lähes kaikissa levytysten mukana olevissa teksteissä valitetaan samaa asiaa.

Esittäjät: Akademiska orkestern vid Åbo akademi.
kapellimestari: Sauli Huhtala
solistit: Kaisa Ranta sopr.
Niina Keitel mezzosopr.
Jussi Myllys ten.
Nicholas Söderlund bassobar.

Tänään on kansainvälinen rukouspäivä. Sen teemana on "Jumalan viisaus luo uutta ymmärrystä".

Ymmärrystä saamme pyytää ja siitä kiittää. Ymmärrys voi laajeta, jos on avoin. Ymmärrys voi myös heiketä, saada vääriä suuntia. Ymmärrys on tärkeää.

Luin tänään hetkipalveluksessa Kaikkien pyhien litanian. Sisareni Amélie v. M. saa audienssin piispan luona ja tuo audienssi johtanee toivon mukaan vihkimykseen. Olenkin jo kysynyt häneltä, aikooko hän messussa suudella alttaria niinkuin katolisilla on tapana. Hän myönsi näin suunnitelleensa (eikä vain sitä katolisoivaa tapaa). Usko on kirkon uskoa, joka ilmenee liturgiassa.

Rukoilkaamme:
Veni Creator spiritus, mentes tuorum visita,
imple superna gratis, quae tu creasti pectora.

Mitä mieltä olette sirkusmenoista? Peukalo ylös vai alas?

Syökää hyvää paastoruokaa mämmiä!

Istun ikkunalaudalla auringossa.