Omnium fidelium

Näytetään bloggaukset maaliskuulta 2008.
Seuraava

Nk. "vapaa päivistäni" on tullut ihan rankkoja päiviä, joiden jälkeen olen fyysisesti väsyneempi kuin muiden päivien jälkeen. Kerään arkiasioiden hoitamiset ja tapaamiset näille päiville. On kieltämättä hyvä, että edes näinä päivinä tapaan muita. muuten erakoituisin aivan. Mahdollisuudet erakoitumiseen ovat minun kohdalla hyvät. Viihdyn itseni, kirjojeni ja musiikkini parissa hyvin ja tarvitsen myös paljon hiljaisuutta ja lepoa. Yritän saada toimimaan ...


Tänään M. lähti kotiin (niin, hän oli käymässä). Illalla olin tuomiokirkossa kuuntelemassa Antonio SALIERIN passiota "La Passione di nostro Signore Gesu Christo".

Vaikka Salieri ei ole suurimpia säveltäjiä (ja muistetaan lähinnä ...), niin tällainen ohjelmiston laajentaminen on aina tervetullut. Salieri on selvästi ollut hyvin kyvykäs säveltäjä.

--------------

Uskoton kansa ei pelkää tätä muistutusta,
sillä se ei tunnista Jeesuksessa Herran ainoaa Poikaa.
Typerää! Ja silti se sai todistaa Lasaruksen kutsumista haudasta. Näki, miten vesi tuli viiniksi Kaanan pöytien kannuissa. Vähäisellä ruoalla hän ruokki suuren väenmäärän. Ah, puhumattakaan Tiberian merestä, joka muuttui kantavaksi hänen jälkojensa alla. Tai jos puhutaan hänestä, jonka kieli vapautui, vaikka puhe oli ollut aiemmin hänelle tuntematonta. Tai hänestä, jonka silmäluomet avautuivat ensi kertaa valolle. Ja jos tämä ihmeiden sarja ei riitä vakuuttamaan teitä typerät sielut, silloin te olette vajavaiset. Te, jotka väistytte valoa, lymyätte pimeässä ja tekeytyessänne sokeiksi, tulette jumalattomiksi.

Jos heikko silmä ei pysty katsomaan aurinkoa, se ei ole auringon syy.
Se on sen syy, joka ei näe, vaikka kaikki päivän varjot näyttävät. Ei tunnista vikaa itsessään.

Mihin katsommekin, näemme sinut Jumala,
Maa, meri, taivas puhuvat suuruudestasi. Olet kaikkialla ja elämme kaikki sinusta.


Voiko sanoa?

Torstaisessa Kyrkpressenissä Carl-Gustaf A. Aminoff jälleen viskelee sappeaan.
Suomennan:
Kirkkohallituksen mielipide, että joissakin tapauksissa nk. sisäinen adoptio perheessä, joka muodostuu samansukupuolisesta parista, voisi olla mahdollinen, on käsittämätön. Se on ristiriidassa meidän kristillisen uskonnomme ja kristillisen uskomme kanssa sekä kaikkien moraalisten ja eettisten käsitteiden vastainen.
Vain kirkollinen vihkimys miehen ja naisen välillä voidaan hyväksyä kirkossa, [liiton,] jonka lapset tarvitsevat oikean isän ja äidin.
Valitettavasti adoptioasia on vain eduskunnan pöydällä, ei kirkon, mutta luonnollisesti meidän kirkolla tulee olla selvä mielipide ja kanta tässä niin herkässä kysymyksessä. On aivan kauhistuttavaa ajatella, että pienet alaikäiset, syyttömät lapset voidaan asettaa tällaiselle alttiiksi.
Allekirjoittanut vastustaa mitä voimakkaimmin, että tällaista koskaan voitaisiin hyväksyä.
Kannatan Porvoon yhteisen kirkkoneuvostojäsenen Stig Bäcklundin aiempaa ehdotusta ja kehotusta tässä lehdessä olleessa yleisökirjoituksessa, että meidän kaikkien nyt tulee nousta yhteiseen taistoon kristillisen kirkollisen perheen puolesta ja sen lapsien, lastenlasten, vanhempien, äidin ja isän vanhempien vahvan yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden näinä ankeina ja kovina aikoina, jolloin tämä yhteenkuuluvuus on voimakkaasti heikentymässä ja hajoamassa.
Aitojen arvojen puolesta
(allekirjoitus)

Käsittämätöntä tunnepitoista - julmaa - tekstiä kristityksi itseään nimittävältä.


Seuraava