(Nuoren) opettajan varaventtiili

Lisään blogiini kuvan vielä siitä keinutuolista, vaikkakaan se ei kovin hyvin viltin alta näy.

Näinkö äkkiä se meni?

Viikko korvessa meni kuin siivillä. Olimme siis koko hiihtoloman omalla torpallamme. Ei televisiota, ei radiota ei Internetiä, mukana vain kirjoja ja toistemme seura. Viihdyimme todella hyvin!

Alkuvaiheessa teimme joka päivän pienen retken; milloin Raumalle, milloin sisareni luo naapuripitäjään, milloin ihan vain kunnan keskustaajamaan. Loppuviikosta viihdyimme torpalla niin hyvin, ettei oikeastaan huvittanutkaan lähteä minnekään. Viikonlopuksi vieraaksi tuli tuttavapariskunta, jonka kanssa syötiin, saunottiin ja parannettiin maailmaa.

Yhden heräteostoksen teimme. Siskon luona käydessämme eksyimme sattumalta pieneen vanhaintavarainliikkeeseen, jossa huomasimme kaiken romun alta vanhan sivustavedettävän sohvan. Olemme etsiskelleet sellaista, mutta niiden hinta on ollut aika huikea, n. 600-700 euroa. Nyt löytämämme yksilö olikin aika paljon halvempi, vain 200 - sisältäen myös kuljetuksen torpalle. Taidanpa laittaa siitä kuvan nähdäksenne.

Toinen loppuunsaatettu työ oli tuoda pupun kapiokeinutuoli tupaan. Monta vuotta se oli majaillut hänen veljensä ullakolla, mutta nyt se löysi kodin itselleen. Ihastuin siihen välittömästi.

Jos jotakin tuli tehtyä paljon, oli se halkojen hakkaamista. Ostimme naapurin isännältä tukkikuorman, jota pikku hiljaa pilkomme polttopuiksi. Joka päivä kävin uuden fiskarssini kanssa pöllipinon kimppuun - ja nautin. Jokapäiväisen puhetyön jälkeen mekaaninen fyysinen duuni tekee hyvää. On jännää huomata, miten totaalisesti aivonsa saakaan tyhjennettyä tekemällä yksinkertaista, toistuvaa työtä. Ajatukset keskittyvät vain ja ainoastaan suoritettavaan työhön. Onkohan tämä sitä paljonpuhuttua flow-ilmiötä?

Niin kuin arvelin, kauaa ei mennyt lomarytmin löytämiseen. Kaikki on hyvin taas, autoa pakataan ja puolen tunnin päästä lähdetään torppaan.

Hyvää hiihtolomaa kaikille. Kirjoittelen taas palattuamme.

Hiihtoloman ensimmäinen päivä - ja mieletöntä kinaa koko ajan. Miten teidän muiden parisuhde toimii vapaalla. En tiedä, minkä stressireaktion saamme aikaan, mutta minkä tahansa loman ensi päivät me kiukuttelemme toisillemme.

Tyhmintä, mitä ollaan keksitty on se, kun kerran lähdetttiin äkkilähdölle kesäloman eka päivänä. Ja sitten murjotettiin rannalla ja murjotettiin rantaravintolassa ja murjotettiin hotellihuoneessa. Vasta loman viime päivinä osattiin rentoutua ja sitten olikin aika lähteä kotiin.

Meneekö teilläkin näin - vai olemmeko me Ainoita Maailmassa..?

Nyt se alkoi! Loma!

Ensi alkuun viikonloppu kaupungissa, teatteriin, elokuviin, oluelle, ja sen jälkeen totaalierakoituminen. Nam.

Tänään oli tunteja vain kahdeksasta yhteen ja kiirettä oli koko ajan. Ihan normaalin opetuksen ohella hoidin oman työn ohella naapuriluokkaa, kun yksi opettajista oli sairas; keskustelin ja ohjasin hoitoon tyttöä, jota ehkä on hyväksikäytetty; tiedustelin (minun mielestäni aggressiivisen oloiselta) äidiltä, miksi hänen pojallaan on aika usein joku sormista murtunut (lisäksi poika pelkää äitiään yli kaiken) ja sain kuulla, että opetustuntimäärä tippuu jälleen ensi vuonna ja.

Ja ajatelkaa, en ole erityisopettaja, vaan ihan tavallinen aineenopettaja, jonka tehtävänä ei pitäisi olla muuta kuin opettaa omaa rakasta oppiainettaan pienille pallukoille. Ja lisäksi meidän kouluamme pidetään eliittikouluna. Millaisia ja missä mittasuhteissa ovat ongelmat vaikeammissa paikoissa?

Kun tämän yhdistää vielä pieneen palkkaan, alkaa huumori loppua silloin, kun opettajien lomia kadehditaan...

Pupu tuli kotiin. Jotenkin kaikki oli yhtäkkiä niin kuin aina ennen. Tykättiin toisistamme, kinattiin sekunti jostakin yhdentekevästä ja katsottiin telkkaria niin, että toinen nukahti. Somaa. Ja kivaa.

Enää muutama työpäivä loman alkuun. Sitten alkaa totaalinen joutenolo rytmitettynä mm. halkojen hakkaamisella, navetan ylisten tyhjentämisellä ja risujen polttamisella.

Lasken tunteja. Että kun nyt menee nukkumaan ja nukkuu kiltisti ja sitten menee töihin ja on siellä kiltisti niin sitten kun tulee töistä niin se onkin jo kotona.

Kivaa!

Kuulostanko teiniltä, aikuinen mies...

Hyvä niin.

Kovaa tekstiviestivaihtoa kultsun kanssa. Vielä kaksi yötä ja sitten se on kotona. Olen kuin ihastunut teini tai kuin joulupukkia odottava kuusivuotias. Hassua että lähemmäs viiden vuoden yhdessäolon jälkeen vielä kokee asioita näin voimakkaasti.

Ensi viikko pitäisi vielä jaksaa töissä ja sitten alkaisi hiihtoloma. Tarkoituksena on lämmittää mökki ja pysyä siellä koko loma. Hauskaa!

Sähköt mökissä on, mutta päätettiin, että televisiota ei taloon tuoda periaatteestakaan. Käyn kirjastossa ennen lähtöä ja lainaan kolme kiloa kronikkaromaaneita. Saa tulla millainen sää tahansa, minä heittelen klapia kakluuniin ja keskityn Jalna-/Angela-/Pohjantähti-/ihan mihin tahansa sarjaan. Korkeintaan avaan oven koiran puikahtaa ulos jahtaamaan hiiriä.

Kohta alkaa kotona kova idätys. Mökkitontilla raivattiin kesällä esille vanha kasvimaa ja hyvin se kasvoi porkkanaa, perunaa, parsaa jne. Tänä vuonna puolisko uhosi esikasvattavansa kaiken keväällä sisällä, jolloin sato olisi suurempi ja aiempi.

Saa nähdä, millaiseksi kasvihuoneeksi asunto muuttuu. En oikein pidä ajatuksesta, mutta kieltämättä oman maan kasviksista tehdyt ruoat ovat hyviä. Välillä puolisko ehdottaa kesäkanojen ja -lampaiden hankkimista, mutta siihen minä laitan rajan...

Ajattelin laittaa tällaisen talvikuvankin tuosta paikasta, ettei niin kauheasti tule kesää ikävä! Etualalla on kaivon kansi, rinteessä aitta, kauempana navetan katto ja torppa. Kuvasta jäivät pois sauna ja kärryvaja.