(Nuoren) opettajan varaventtiili

Lueskelin tänään uusinta Z-lehteä ja ihmettelin sen sisältöä.

Näilläkin palstoilla on käyty kovaa polemiikkia siitä, millaista maailmankuvaa lehden pitää välittää. Eipä minulla sinänsä ole mitään nykyistä lehteä vastaan, ksoka muistan nuoruudestani ne synkistelynumerot, mitä salaa luin pohjoisen pikkukylän kirjaston lukusalissa. Mustavalkoisia ahdistusvuodatuksia, kertomuksia kuinka Jami tappoi itsensä ja referaatteja siitä, kuinka joku viranomainen ei taaskaan.

Ymmärrän kyllä - ehkä ymmärsin silloinkin - että se oli arkipäivää, mutta silti. Nykyisen kaltainen, iloinen lehti olisi auttanut huomattavasti enemmän omaa seksuaalisuutta pohtivaa poikaa. Että voi olla ihan tasapainoista, kivaa. Jopa hauskaa!

Tällä kertaa ihmettelin, kuinka koko lehti tuntuu aika pitkälle keskittyvän pääkaupunkiseutuun, ikään kuin missään päin Suomea ei tapahtuisi mitään. Luonnollisestikin Helsingin alueelle on muuttanut paljon seksuaalipakolaisia, mutta tarvitseeko nyt ihan oikeasti tehdä juttu, jossa baaririennoistaan kertovat ihmiset luettelevat ne samat ravintolat ja yökerhot? Kai nyt ihmiset käyvät ulkona muuallakin?

Ehkä mietin vieläkin sitä 80-luvun alaikäistä poikaa, jolle Helsinki oli jumalattoman kaukana olevaa todellisuutta. Sille pojalle olisi tehnyt hyvää saada tietää, että iloisempaa todellisuutta voisi löytää Rovaniemeltä, Oulusta, Kuopiosta, Jyväskylästä (muu, mikä_______). Että voidakseen elää ei tarvitse muuttaa Helsinkiin. Että voisi olla ylpeä ja pride ja proud ihan joka paikassa.

Krapulainen ystävättäremme oli vähemmistöseksuaalina juhannuksenvietossa. Torpassa oli minun ja pupun lisäksi yksi homo ja yksi lesbo. Siksi ystävättäremme saikin kuulla kaikenlaisia heterostereotypioita, kuten kuinka kaikki heterot tykkää synnyttää saunassa.

Krapulaisen ystävättäremme miesasiat ovat edistyneet aiemmista bloggauksista. Nyt kyseessä on ero "poikaystävän" ja 'poikaystävän' välillä. Pelkkää poikaystävää hän ei tohdi käyttää, koska silloin kuulemma taivas putoaa. Lisäksi hän pelkää lukijoiden saavan väärän kuvan itsestään, koska häneen viitataan aina krapulaisena ystävättärenä.

Avarretaan siis ihmiskuvaa. Totuuden vuoksi kerrottakoon, että juhannuksen aikana hän oli myös humalassa, nukkui, saunoi ja sytytti maastopalon.

Muutenkin juhannus meni hauskasti. Ruokaa oli aivan jumalattomasti ja melkein kaikki tuli syötyä. Nyt kotona alkaa kova pesu ja pakkaaminen keskiviikon matkaa varten.

Eilen pestiin pupun kanssa kaikki matot. Ne laitettiin ulos kuivumaan, mutta illalla ne piti kantaa sisään sateen tieltä.

Siksipä asunnossa vallitsee tällä hetkellä mäntysuovan tuoksuinen, subtrooppinen ilmasto. Sisällä kosteusprosentti on niin suuri, että jos sylkäisisin kattoon, alkaisi todennäköisesti sataa.

Huomenna kavereitten kanssa torpalle jussia juhlimaan, ensi viikolla lähdetään Hollantiin ja Belgiaan. Ehkäpä vien pupun siihen hollantilaiseen pikkukylään, jossa nuorna poikana olin töissä.

Matkalla torpalta kotiin edessä ajoi hauska auto. Toivottavasti ylläpito ei pidä tätä mainoksena..

Kymmenentuhannen lukijan raja meni rikki juuri äsken. Mä hämmästele kauhiast ja ole kui puul päähän lyäty. Kyllä te jaksatte lukea minun pikkusieviä maaseutukuvauksiani. Mistäs tiedätte, ettei MTK maksa minulle sponssirahaa jokaisesta bloggauksesta?

Pupun kasvimaallakin alkavat orastaa... ööh.. jutut. Siellä on niin paljon kaikkea, että minulla ei ole aavistustakaan, mistä kaikesta sitä joutuu talvella ruokaa tekemään. Minulle ilmoitetaan vain iloisena, että kyssäkaalit ja mustajuuret ovat hyvässä kasvussa ja minä joudun miettimään, mitä hittoa niistäkin saisi ruoaksi laitettua.

Koen kasvimaa-ahdistusta.

Tänään tultiin landelta katsastamaan postia, kastelemaan kukkia ja viettämään kaupunkilaiselämää. Koira ainakin nauttii lämmöstä ja jännittävistä tuoksuista.

Pupulla on tänään työhaastattelu. Hänellä on kyllä vakituinen työpaikka, josta hän pitää kovasti, mutta työmatkaa kertyy päivittäin yli 130 kilometriä. Siksi samassa kaupungissa avoimena oleva pesti kiinnostaa.

Sinänsä tällä kertaa ollaan niin hienossa tilanteessa, että ei haittaa, jos ei tätä pestiä saa, koska omaan, entiseen duuniin on kuulemma ihan kiva palata.

Toivotaan parasta!

Ei-krapulainen ystävätär (kts. pari viestiä alemmas) ilmoitti, että 'mahdollinen potentiaali poikaystäväkandidaattiehdokas' onkin muuttunut mahdollisemmaksi. Koeaika jatkuu yhä.

Että pysyisitte mukana.

Täytin tänään vuosia. Myötäänsä. Hassua.

Piti ihan palata torpalta kaupunkiin ihmettelemään asiaa ja pyytää illemmalla tuttu pariskuntakin käymään. juhlan kunniaksi teen somalialaista ruokaa löytämästäni keittokirjasta.

Pupu oli osannut taas lukea ajatukseni ja ostanut lahjaksi pihakeinun torpalle. Samalla tuli todistetuksi, että hullu pitää pyörivästä; viime vuonna sain häneltä riippumaton ja kolmikymppislahjaksi keinutuolin..

En millään ota uskoakseni, että olen jo 33-vuotias. Omissa ajatuksissani olen noin kahdenkymmenenkuuden. Ei siksi, että minua harmittaisi vanheta, päinvastoin. Tulen päivä päivältä järkevämmäksi, ainakin omasta mielestäni. Pukeudun kutakuinkin sillä tavalla, mitä kolmekymppiset tapaavat. En luule olevani parikymppisen mitoissa, kuten exäni (35). Hän on jo siirtynyt tiukkafarkkuisten setien kastiin tietämättä sitä itse. Tirsk.

Jokohan sana 'nuori' pitäisi blogin nimestä poistaa?

Kuvassa kaiken takana keinu.