Lueskelin tänään uusinta Z-lehteä ja ihmettelin sen sisältöä.
Näilläkin palstoilla on käyty kovaa polemiikkia siitä, millaista maailmankuvaa lehden pitää välittää. Eipä minulla sinänsä ole mitään nykyistä lehteä vastaan, ksoka muistan nuoruudestani ne synkistelynumerot, mitä salaa luin pohjoisen pikkukylän kirjaston lukusalissa. Mustavalkoisia ahdistusvuodatuksia, kertomuksia kuinka Jami tappoi itsensä ja referaatteja siitä, kuinka joku viranomainen ei taaskaan.
Ymmärrän kyllä - ehkä ymmärsin silloinkin - että se oli arkipäivää, mutta silti. Nykyisen kaltainen, iloinen lehti olisi auttanut huomattavasti enemmän omaa seksuaalisuutta pohtivaa poikaa. Että voi olla ihan tasapainoista, kivaa. Jopa hauskaa!
Tällä kertaa ihmettelin, kuinka koko lehti tuntuu aika pitkälle keskittyvän pääkaupunkiseutuun, ikään kuin missään päin Suomea ei tapahtuisi mitään. Luonnollisestikin Helsingin alueelle on muuttanut paljon seksuaalipakolaisia, mutta tarvitseeko nyt ihan oikeasti tehdä juttu, jossa baaririennoistaan kertovat ihmiset luettelevat ne samat ravintolat ja yökerhot? Kai nyt ihmiset käyvät ulkona muuallakin?
Ehkä mietin vieläkin sitä 80-luvun alaikäistä poikaa, jolle Helsinki oli jumalattoman kaukana olevaa todellisuutta. Sille pojalle olisi tehnyt hyvää saada tietää, että iloisempaa todellisuutta voisi löytää Rovaniemeltä, Oulusta, Kuopiosta, Jyväskylästä (muu, mikä_______). Että voidakseen elää ei tarvitse muuttaa Helsinkiin. Että voisi olla ylpeä ja pride ja proud ihan joka paikassa.
