(Nuoren) opettajan varaventtiili

Tänään oli suunnittelupäivä. Oppilaat saapivat vasta huomenna.

Oikeastaan kiva tavata heitä pitkästä aikaa!

Tällä viikolla päärakennus maalattiin, räystäslistat uusittiin ja vesikourut kiinnitettiin paikalleen.

Jumalaton työspurtti juuri ennen loman loppua.

Työ jatkoi. Lahot hirret vaihdettiin ja uusi ulkolaudoitus naputeltiin seinään.

Tässä päärakennus kauan kauan sitten, ennen koko korjausurakan aloittamista.

Ja tässä navetta tänään.

Tuunausta?

Laitanpa muutaman kuvan siitä, miten torppamme kohentui viime viikkojen aikana.

Tässä ensin kuva navetasta ennen.

Juuri saavuttiin takaisin kotiin torpalta. Tavarat pitäisi purkaa ja lajitella takaisin paikoilleen, pyykit pestä. Opetella käymään suihkussa jokapäiväisen saunan sijaan. Mennä aikaisin nukkumaan. Käyttää paitaa.

Muutama kyseli niitä aiemmin mainitsemia laulun sanoja. Päätinkin laittaa ne tähän, niin jokainen voi kaivaa Edithin levynsä cd-tornien uumenista ja laulaa mukana.
_______________

Ei, kadu en

Ei kadu en; ei, mitään kadu en.
Minkä näin, minkä tein, minkä koin,
kaiken unohtaa voin!
Ei, kadu en; ei, mitään kadu en.
Eiliseen tahdo en, siksi vaan
pyrin kauneimpaan.

Muistoni kuluneet
palaa tuhkaksi saa.
Riemuja, murheitain
en nyt kaipaamaan jää.
Rakkauden entisen
pyyhin mielestä pois.
Kaiken sen unohdan,
alusta aloitan.

Ei, kadu en; ei, mitään kadu en.
Minkä näin, minkä tein, minkä koin,
kaiken unohtaa voin.
Ei, kadu en; ei, mitään kadu en,
elämän, paremman
tänään kun
kanssasi aloitan!

Kaikkein hassuinta häissä oli olla ensimmäinen.

Että ruokapöytään ihan ekana? Ja että muut eivät voi ottaa pikkutakkiaan pois ennen kuin me? Shamppanjaa ensimmäisenä?

Hääkakkuun mennessä olin jo lamaantunut. Yritin usuttaa pupun vanhempia ottamaan ensiksi kahvia, kun me kyllä ehditään vähän jonottaakin... Ja että kyllä me nyt ehditään sitä kakkua leikkaamaan, että aloittaa vaan nyt joku toinen. Iältään vanhin vaikka...

Vaan ei auttanut. Ekana oli hääkakku leikattava. Ja pupu ehti leikatessa polkaista mun varpaille ennen kuin minä hänen, joten minun sitten täytynee kauniisti alistua tässä liitossa...

Huokaus.

Unohtui vallan.

Kaikkein iloisin yllätys häissä oli isäni. Hän oli elementissään; seurallinen ja puhelias. Hän kiersi pöydästä pöytään ja jutteli ihmisten kanssa, aikoipa yhdessä vaiheessa tutustua kaikkiin kutsuttuihin!

Ei merkkiäkään sairaudesta, ei muistin huononemisesta, ei mielialan heittelehtimisestä. Ei, vain iloinen ja aktiivinen harmaahapsi, joka puhelee yhden vieraan kanssa uraanilouhoksista, toisen kanssa laulajan äänenmuodostuksesta ja kolmannen kanssa luontokuvauksesta.

Jospa jospa.

Jospa sairaus olisikin niin hidas, vasta ensimmäisessä vaiheessa, jotta hän saisi kunnollisen ja täysipainoisen vanhuuden!