Unohtui vallan.
Kaikkein iloisin yllätys häissä oli isäni. Hän oli elementissään; seurallinen ja puhelias. Hän kiersi pöydästä pöytään ja jutteli ihmisten kanssa, aikoipa yhdessä vaiheessa tutustua kaikkiin kutsuttuihin!
Ei merkkiäkään sairaudesta, ei muistin huononemisesta, ei mielialan heittelehtimisestä. Ei, vain iloinen ja aktiivinen harmaahapsi, joka puhelee yhden vieraan kanssa uraanilouhoksista, toisen kanssa laulajan äänenmuodostuksesta ja kolmannen kanssa luontokuvauksesta.
Jospa jospa.
Jospa sairaus olisikin niin hidas, vasta ensimmäisessä vaiheessa, jotta hän saisi kunnollisen ja täysipainoisen vanhuuden!
