Viikonloppuna aloin myös maalata viimeistä maalaamatonta rakennusta, kärryvajaa, johon on salvottu myös vanha vilja-aitta. Maali vain loppui kesken. Sutaisin värin myös räystäslautaan, jotta saisin päärakennuksen vanhat räystäskourut käyttöön.
Oveakin varten löytyi purkinpohjallinen. Karmilautojen väri on vielä hakusessa. Pupun mielestä ne ovat valkoiset, minusta taas niistä tulee saman väriset kuin ovetkin. Saa nähdä.
Edellisviikonloppuna ruuvasin ristikot pupun porttiin ja hän maalasi sen itse. Nyt puuttuvat enää köynnökset.
Sain työsähköpostiini viestin. Julkaisen sen täällä vain nimet poistaen välittämättä siitä, onko se laillista vai ei.
-------------------------------
hei.oppilas N.N.:n äiti tässä!Perun asiakkaani aamusta ja
tulen tapaamaan Sinua huomenna 7.5-08.Vien ensin pienimmät lapseni 4v. ja 2v9kk. päiväkotiin ja sitten mikä aika menee linja-autoon!Tähtään äidinkielen tuntinne alkuun!
Kyse on henkisestä otteestanne oppilaaseen, N.N.:ään ja se ei ole positiivinen ote!Ymmärrän toki,että ammattinne on teille `henkeen ja vereen`,mutta N.N.:ää kohtaan kohtuuton,koska seurauksena on JÄRJETÖN pelko kohtaanne...ja miten kovin hän on tehnyt omaltakohdaltaan /tasoltaan töitä nostaakseen numeroaan,varsinkin,kun se on jatko-opintojen kannalta hyvin iso asia!
Ei tuollaisessa henkilökemiassa ole mitään JÄRKEÄ,eikä ymmärrystä??! Minä olen aivan ihmeissäni!
Sitten olette pelottanut nuoria, että ei saa suorittaa uudelleen...tarvitaan joku T O D E L L A hyvä syy,,,jotta ANNATTE suorittaa kokeet uusiksi!! Onko kohdallenne oikeasti osunut joku luokallinen `huon materiaalia`oppilaissa,koska henkinen väkivalta tulee tuollalailla esille?? Minä nimittäin katson asian jo sellaiseksi!
N.N. ,joka on peruskiltti oppilas,liki katoavaa kansanperinnettä,,ja on noin kauhuissaan tunnistanne!
Todella syvässä itkussa hän kertoi,mitä oli tapahtunut.Kyllä mielestäni nuoren tulee voida osallistua jopa äidinkielen saloihin ilman tuollaisia henkisiä paineita! Nyt kyllä tarviaa tulla jo oikein paikalle ja saada ymmärrettyä teitäkin! Voin toki reakoida liian kovasti, mutta tuollaista painetta ylemmältä taholta ja
tiukkaa auktoriteettia olen pyrkinyt tässä elämässä lapsiltani pois ja välttelemään sitä.Johtuu lasten isästä,joka juuri tuollalailla on saanut lapsille kovin heikon itsetunnon ja sisäiset mustelmat.Piste.
-------------------------
Äitiä harmitti nimenomaan se, että olin oppilaille kertonut, että jos joku pinnaa äidinkielen kokeesta, ei sitä saa tehdä jälkikäteen. Hänen tyttärensä oli kokeesta pois, sairauden takia, jolloin hän luonnollisestikin saa kokeensa tehdä parannuttuaan. Eikän kukaan sairaudelle mitään mahda.
Ja enpä tiennyt oppilaan minua pelkäävän. Kummasti hän sen on onnistunut salaamaan, kun jää vielä tunnin jälkeen rupattelemaan ja kyselemään kirjallisuuden anekdootteja.
Äiti on aiemminkin lähentynyt minua kertomalla, että hänen tyttärensä ei tarvitse kirjoittaa mitään. Vastasin hänelle Hyvin Ystävällisesti; liitin mukaan pätkän opetussuunnitelmaa ja kerroin, että jopa ihan lakikin käskee kirjoituttamaan oppilailla erilaisia tekstejä silloin tällöin ja että huoltajan luvalla ei voida jättää opsia huomiotta. Tytöllä oli vaikeuksia päästä alkuun, mutta kun annoin hänelle hiukan apua ja lisäaikaa, juttu syntyi kyllä. Äidin mielestä on parempi olla vaatimatta ettei tule traumoja.
Ja sitten se äiti tuli. Kirkuva, hysteerinen nainen haki minut luokasta ja vaati jättämään oppilaat keskenään ja keskustelemaan. Sain kuoluavustajan luokkaan ja päätin, etten kahdestaan ole sen naisen kanssa missään. Sain hänet kuraattorin luo, missä olivat paikalla kuraattori ja opo. Sitten sain kuulla puolen tunnin analyysin omasta luonteestani naiselta, joka ei ole tavannut minua koskaan. Hän kertoi tarkkanäköisesti jopa sen, että olen muuttunut viimeisen vuoden aikana aika paljon. Lopuksi juttu päättyi suureen itkufinaaliin, jossa minua syytettiin siitä, että olen juuri samanlainen kuin hänen väkivaltainen ex-miehensä ja että minä en ymmärrä hänen taustojaan. Että huoltajien taustat tässä pitäisi lisäksi ottaa selville.
Arvaatteko, mikä oli naisen ammatti?
Psykiatri.
Kurkkasin jostakin syystä blogini tilastoja. Höpöstelyäni on luettu yhteensä 80 413 kertaa. Kiitoksia teille mielenkiinnostanne, jota en kylläkään ymmärrä.
Vapuksi sain myös upeita lahjoituksia. Pari viikkoa sitten olimme kaverin rakennustyömaalla talkoissa purkamassa vanhaa taloa pois. Huomasin pihalla vanhan höyläpenkin, jota jo joskus aiemmin olin yrittänyt häneltä ostaa. Kysäisin sen hintaa, ja hän sanoi antavansa sen ihan ilmaiseksi. Hän oli pitänyt sitä suojaamattomana ulkona, ja nyt vanhat puukierteet (kiristimet ja väänninruuvitkin ovat puuta) olivat jumittuneet, eikä pöydällä tehnyt enää mitään.
Veimme höyläpenkin maalle. Puhdistelin ja liimailin sitä, korjailin hiukan ja korvasin puutappeja uusilla. Kun koko komeus sai vielä kuivaa sisällä parisen viikkoa, alkoivat kierteetkin toimia. Ja nyt minulla on käytössäni vanha kaunotar!
Toinen ystäväni osti puolisonsa kanssa asunnon. Lastenhuoneesta oli kaappi purettu pois ja tilalle oli laitettu sinisestä keittiötyötasolaminaatista isot hyllyt. Hän halusi ne pois ja minä lupasin viedä. Sain niistä hyvät työtasot verstaaseeni.
Olen iloinen, että sain uuden upean sisustuksen työpajaani. Kyllä nyt kelpaa huonekaluja kunnostaa!
Kun kävimme torppakunnan keskustassa, löysimme ihastuttavan pienen kirpputorin. Ja sieltä löysimme sen, mitä olemme kolmisen vuotta etsineet: kauniin ja sopivan kokoisen kirjoituslipaston. Kaunis sävytys: jokainen sivu on maalattu eri värillä.
Tätäpä alan seuraavaksi korjaamaan. Jalkansa on tämä kaunotar joutunut jossakin välissä luovuttamaan pois. Onko kenelläkään tietoa, millaiset jalat tällaiseen kuuluvat? Että pääsisi naapurin sorvi laulamaan...
Vappu ja viikonloppu meni työn tuiskeessa. Tällä kertaa sain torpalla naapurin avulla laitettua tupaan kattolistat, niin että nyt jokainen huone on sitten valmis. Tai siis ainahan löytyy jotakin pientä näperrettävää, mutta että sellaiset pakolliset hommat on tehty.
Pupu värkkäsi ihan hirveästi puutarhansa kanssa ja nyykähti liki puolikuolleena iltaisin sänkyyn. Mutta kyllä se onkin tehnyt vaikkas ja kaikkea! Ei meinaa pihaa entiselleen uskoa.
Eilen ja tänään halusin tehdä sitten jotakin ihan muuta. Muistanet ehkä ne vanhat pinnatuolit, jotka ostin talvella? Jos haluat nähdä kuvan lähtövaiheesta, kurkkaa sivun alareunasta bloggausta 25.03. Nyt on sitten naapuri sorvannut uudet pinnat rikkoontuneiden tilalle ja minä olen naputellut molemmat tuolit ensin palasiksi ja sitten taas yhteen. Sitten vielä maalasin ne ja pupun naurettavan halvalla aiemmin hankkiman pöydän samalla värillä, ja nyt on verannalla sitten nätti ryhmä. Entuudestaan siellä on vanha sivustavedettävä, joka oli samaa väriä; sen mukaan nämä uudet tulokkaat on sävytettykin.
Vaikka puuhaa oli paljon, oli homma kivaa ja rentouttavaa. Pidin siitä, että sain yksinäni miettiä, mten saan kiilat irti tuosta ja miten naulattua pinnan kiinni tästä. Värkkääminen on kivaa, eikä ajan kulumista edes huomaa!
Vihdoin englantilaisesta verkkokaupasta tuli odottamani lähetys: Naispaholaisen elämä ja rakkaudet. Muistaakohan kukaan; ei se kammottava Roseannen pilaama jenkkiversio, vaan BBC:n tuottama minisarja.
Lähempiä tietoja muistamattomille täältä: http://www.bbc.co.uk/cult/classic/shedevil/
Kolme päivää tein ysiluokkalaisten koetta. Päätin saada siitä haastavan ja kattavan ja laajan; sellaisen, joka ei mittaa ulkoa opittuja asioita, vaan ymmärtämistä ja soveltamista. Kun viimeinenkin piste oli paikallaan ja teosten nimet kursivoitu, tallentaessa kone ilmoitti, ettei se onnistukaan, ja käänsi suomen japaniksi. Katselin neuvottomana vierestä, kun sanojen äännearvot muuttuivat katagana- tai kanji-merkeiksi. Päästyään loppuun ohjelma ei osannutkaan tietä takaisin, vaan päätti sulkea itsensä.
Kun avasin ohjelman uudelleen, löysin hienon, koneen itsensä ottaman varmuuskopion; kokeen, jonka voisi ylpeänä antaa ratkaistavaksi kenelle tahansa japanin koululaiselle.
Viime viikonloppu meni taas värkkäämisen merkeissä. Viikkoa aiemmin olin sahannut aitapuiksi kaikki loput liiterissä olleet vanhat seinälaudat, mutta ne loppuivat juuri ja juuri kesken. Perjantaina käytiin sitten ostamassa jokunen lauta, joilla aita valmistui. Rakensin pupulle vielä pienen portin.
Vielä säleiköt sivuihin ja punamultaa pintaan, ja sitten voi portinpieliin kiinnitellä tällä hetkellä maata myöten luikertelevat köynnösruusut.
