Kävimme tänään oppilaiden kanssa retkellä Suomenlinnassa. Katselimme taloja, ihastelimme nähtävyyksiä ja pidimme lasten kanssa nurmikolla piknikin.
Koko ajan mietin, missä Mika asuu.
Yksi oppilaista kärtti omalta luokanvalvojaltaan, saisiko hän jäädä Helsinkiin kavereittensa luokse, minkä luokkis luonnollisesti kielsi. Mitä teki tämä kympin poika, aikuismainen, kaikki valtakunnalliset kilpailut voittanut superlahjakkuus? Meni piiloon. Ajatteli, että kun tarpeeksi kauan on lymyssä, opettajat tympääntyvät ja vievät loput lapset busseilla pois.
Luonnollisestihan näin toimittaisiin. Että yksi jäi mutta jääköön; onhan tässä näitä...
Ja niin me muut sitten odotimme busseissa tunnin, toistakin. Aina kun uusi lautta saapui Kauppatorin satamaan, perkasimme matkustajat. Ei tullut lapsi tällä eikä tällä eikä tällä eikä tällä lautalla. Hirveä huoli meillä oli, kun poika oli laittanut puhelimensa äänettömälle, eikä tiedetty, mitä oli tapahtunut. Että onkohan tipahtanut valleilta alas ja loukannut itsensä? Onneksi muut lapset osasivat kertoa nähneensä hänet rannassa juuri ennen lautan lähtöä.
Että tervemenoa aikuisuuteen tämäkin ysiluokkalainen. Voi sitten kokeilla isojen ihmisten maailmassa, auttaako, jos kovasti tahtoo jotakin ja pidättää hengitystään.
3 kommenttia
martin
28.5.2008 19:45
Odotitko juuri häneltä muunlaista käytöstä?
Mika
28.5.2008 21:24
Siellä kirkon takanahan minä. Tai no, riippuu vähän mistä suunnasta katsoo =)
Toivottavasti teillä oli mukava päivä tuota yhtä neropattia lukuunottamatta, ilmat ainakin suosivat. Täällä kevään saapumisen huomaa siitä, että ensin saareen tulivat valkoposkihanhet, sitten palomiehet ja lopulta luokkaretkeläiset. Esimerkiksi eilen natiaisia oli niin paljon, ettei mieheni mahtunut lauttaan. Hyvä, että museot vielä kiinnostavat nykypäivän muksuja...
Aboa
29.5.2008 08:27
Martin; todellakin odottaisin 16-kesäiseltä muunlaista käytöstä; en sellaista, että 150 oppilasta hikoilee busseissa ja odottelee, jottas yksi lopettaisi piilosilla olon.