- 1 / 1
- smo
- 20.6.2026 9:05
On hyvä, että sateenkaari-ihmisten turvallisuudesta, hyvinvoinnista ja yhdenvertaisuudesta kannetaan huolta. Kannanotossa on kuitenkin silmiinpistävää, että seksuaalivähemmistöt, erityisesti homomiehet ja lesbot, jäävät lähes kokonaan näkymättömiksi. Esimerkiksi eheyttämistoiminnan kiellosta puhuttaessa olisi ollut luontevaa todeta, että tällaiset käytännöt ovat vuosikymmenten ajan kohdistuneet juuri homoseksuaaleihin. Vaikka monet juridiset oikeudet ovat edenneet, seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät ennakkoluulot, syrjintä ja häpeä eivät ole kadonneet yhteiskunnasta.
Kannanotossa vaaditaan Suomeen muiden Pohjoismaiden kaltaista sateenkaaripoliittista ohjelmaa. On kuitenkin syytä huomata, että myös Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa homomiehet ja homonuoret näkyvät ohjelmissa usein lähinnä osana laajempaa hlbtiq-kokonaisuutta, kun taas julkinen keskustelu on viime vuosina painottunut vahvasti sukupuoli-identiteettiin liittyviin kysymyksiin. Jos Suomeen laaditaan oma ohjelma, toivottavasti siinä tunnistetaan nykyistä selvemmin myös homoseksuaalien erityiset tarpeet ja kokemukset.
Erityisen tärkeää tämä on nuorten kohdalla. Monet homonuoret tietävät varsin hyvin olevansa poikia tai tyttöjä, mutta kamppailevat oman seksuaalisen suuntautumisensa hyväksymisen kanssa. He tarvitsevat selkeän viestin siitä, että homoseksuaalisuus on ihmisen ominaisuus, ei jatkuvasti työstettävä identiteettiprojekti eikä ongelma. Yhteiskunnan tehtävänä on auttaa nuoria hyväksymään itsensä sellaisina kuin ovat, ei tehdä heidän kasvamisestaan entistä monimutkaisempaa tai hämmentävämpää.
Kannanotossa vaaditaan Suomeen muiden Pohjoismaiden kaltaista sateenkaaripoliittista ohjelmaa. On kuitenkin syytä huomata, että myös Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa homomiehet ja homonuoret näkyvät ohjelmissa usein lähinnä osana laajempaa hlbtiq-kokonaisuutta, kun taas julkinen keskustelu on viime vuosina painottunut vahvasti sukupuoli-identiteettiin liittyviin kysymyksiin. Jos Suomeen laaditaan oma ohjelma, toivottavasti siinä tunnistetaan nykyistä selvemmin myös homoseksuaalien erityiset tarpeet ja kokemukset.
Erityisen tärkeää tämä on nuorten kohdalla. Monet homonuoret tietävät varsin hyvin olevansa poikia tai tyttöjä, mutta kamppailevat oman seksuaalisen suuntautumisensa hyväksymisen kanssa. He tarvitsevat selkeän viestin siitä, että homoseksuaalisuus on ihmisen ominaisuus, ei jatkuvasti työstettävä identiteettiprojekti eikä ongelma. Yhteiskunnan tehtävänä on auttaa nuoria hyväksymään itsensä sellaisina kuin ovat, ei tehdä heidän kasvamisestaan entistä monimutkaisempaa tai hämmentävämpää.