(Nuoren) opettajan varaventtiili

Jossakin hulluuden puuskassa viime vuonna pupun kanssa päätettiin, että se torpan pihaan siirretty aitta sietäisi kattaa arvoon sopivalla materiaalilla. Jostakin sitten saatiin yhteystietoja päreitten valmistajaan ja jossakin vielä syvemmässä hulluuden tilassa sitten talvella päreet tilattiin.

Päätin jättää huopakaton päreiden alle. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Kun päreitä ei kuitenkaan voi naulata huopaan kiinni, koska silloin ne mätänisivät alta aikayksikön, piti kattoon lyödä kiinni rimoitus ja siihen laudoitus.

Miten niin seksi laimenee vuosien saatossa? Kun näin kahdeksan vuoden jälkeen toinen tuntee toisen läpikotaisin ja saa vartalon soimaan kuin Stratovariuksen.

Isää tulee aika ajoin ikävä. Äidin kanssa tulee puhuttua puhelimessa paljonkin, mutta isä ei ole oikein puhelinhöpöttäjiä. Ja sitten kun isän tapaa tai hänet saavuttaa puhelimitse, pinna meinaa palaa parissa minuutissa, kun hän höpöttää samoja asioita uudelleen ja uudelleen, on tekohauska ja kertoo puujalkavitsejä. Kaikki ominaisuuksia, joita hänellä ei ollut ennen sairastumistaan.

Ja minulla on taas sitten huono omatunto, koska on epäreilua tympääntyä ihmiseen, joka on sairas. Ei hän alzheimeria itse itselleen valinnut. Minun pitäisi olla pitkkämielisempi, mutta kun en osaa. Ja sitten surettaa.

Kaikkea on jo ehditty tällä lomalla. Olla mökillä, olla kotona, shoppailla, juoda pirskahtelevaa punaviiniä ja saunoa. Muun muassa.

Pupun exä kävi Turussa ja käytiin syömässä hänen kanssaan (ja kovasti olen närkästynyt siitä, ettei Blankon listalla ole enää maksaa!) ja rupateltiin ja naurettiin ja kaikkea. Epäreilua, että pupulla on niin hauska exä ja kun minullakin olisi, mutta kun se taas on valinnut niin totaalisen yhteydenottamattomuuslinjan että takahampaita alkaa vihloa. Kun joskus aikoinaan päätettiin yhdessä, että ystäviä ollaan aina, ja aika paljon tehtiin töitäkin sen eteen, ja nyt mies ei vastaa viesteihin ei puheluihin. Mutta uskovaisten eväät ovat yhteiset, ja jos pupun vanhemmat ovat minulle uudet isi ja äityli, niin kaipa pupun exäkin on sitten exä mullekin...

Vanhin ystävättäreni kävi Brysselistä lomalla ja toi tulevaa vaimoaan näytille. Tosi mukava ja ihana irlannitar olikin löytynyt. Olin hiukan skeptinen tällaisen kansainvälissuhteen onnistumisen suhteen, koska edellinen ei ollut parisuhteena kovin kummoinen, mutta tämä vaikutti tosi mukavalta. Hänellä vaikutti olevan olemisen suunta itsestä poispäin, toisten huomiointiin, kun edellisellä liike oli päinvastainen ja oma minä oli kaiken keskipiste. Toivon kaikkea onnea tälle suhteelle ja uskon sillä sitä olevankin.

(Mistä siitä sitten tuli mieleeni että jos Rairain äiti vielä näitä lukee niin terveisiä ja että tavataanhan häissä? Kun en ole sinua niin aikoihin tavannut, että olisi tosi kiva turista. Ja osanottoni vanhemman koiran poismenon johdosta.)

Lauantaina pitäisi ylioppilasteatterin koko johtokunnan saapua vieraaksi meidän torpalle. Jessus. Mitähän siitä tulee..?

LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma.

Yksitoista viikkoa ja yksi päivä.

Onko kellään tietoa, onko vanhoilla keräilykuvilla mitään myyntiarvoa? Torpaltamme löytyi aikanaan pieni vahakantinen vihko, johon joku menneistä sukupolvista oli kerännyt auto-keräilykorttisarjaa. Kaikki ovat hyvässä kunnossa muutoin, paitsi että ne on liimattu vihkoon kiinni.

Olen säilyttänyt vihkosta tähän asti, koska ajattelin sen kuuluvan talon historiaan. Mutta kun tavaraa on vaan liikaa. En vain tiedä, minne sen toimittaisin. Ideoita, anyone?

Kuinka nautinnollista onkaan maata puutarhakeinussa ja lukea Lauri Viidan elämäkertaa. Nukahtaa välillä, havahtua, katsella metsän vihreyttä ja lukea muutama sivu jälleen!

(Aamuisessa opettajainhuoneessa puhelin soi. Aboa vastaa.)

Aboa: Opettajainhuone, Aboa puhelimessa.

Huoltaja: Juuri sinua tavoittelinkin. Hyvä että sattui kerralla.

Aboa: Ne sehän oli hyvä. Mitenkäs voin avuksi olla?

Huoltaja: Sellaista lähdin soittamaan, että kun nythän teillä on nämä päättöarvioinnit. Niin siis minä olen Jarmo-Eerican isä.

Aboa: OK, selvä. Ja joo, nyt niitä numeroita sitten pitäisi antaa.

Huoltaja: Niin että meidän Jarmo-Eerica sitten tarvitsee arvosanaksi yhdeksän.

Aboa: Anteeksi, nyt en tainnut..

Huoltaja: Me eilen illalla ihan kahdestaan meidän lapsen kanssa laskettiin näitä päättötodistukseen tulevia numeroita, ja kun Jarmo-Eericalla yhteisvalinnassa päävalintana Luostarivuoren lukio, niin sinne on niin korkea keskiarvo, että äikästä pitäisi se yhdeksikkö saada.

Aboa: Mullahan on nämä paperit tässä ja näiden mukaan Jarmo-Eerican koko ysivuoden tuloksien keskiarvo on 7,2. Kokeista on tullut näemmä 6- ja 6+, mutta sitten onneksi nämä aineet nostavat hiukan sitä--

Huoltaja: Kyllä minä ne kokeet ja muut tiedän, kyllä se ne tuo kotiin nähtäväksi.

Aboa: Ja kirjailijatutkielmahan jäi sitten kokonaan--

Huoltaja: Sitä minä vaan ihmettelen, että sinäkö olet niin julma ihminen, että estät lapsen tulevaisuudensuunnitelmat?

Aboa: Kyllä se numero tulee niistä suorituksista eikä sen mukaan, mitä kukakin tarvitsisi. Eihän tämä mikään Valintatalo ole.

Huoltaja: No, sinä annat mitä annat ja me valitetaan sitten joka numerosta lääniin.

Aboa: Asia selvä.

Huoltaja: Sen sanoisin kyllä, että kannattaisi tarkistaa asenteet ja ammatti, jos suhtautuminen lasten tulevaisuuteen on tuollainen.

Aboa: Minäpä tarkistan. Kiitos.

Huoltaja: Ja jos annat vielä sille, joka opettaa Jarmo-Eericalle fysiikkaa. Olisi vähän asiaa sillekin.

(Aboa sulkee puhelimen)

Kun kävin arviointikeskusteluja yksitellen joka oppilaani kanssa kävi niin, että yksi oppilaista alkoi yhtäkkiä itkeä aivan vuolaasti. Ihmettelin, mikäs nyt niin paha oli, koska olin juuri juteltuani hänen kanssaan kevätkauden suorituksista tullut siihen tulokseen, että hän saisi kympin. Kun tätä lapselta tiedustelin, hän kertoi itkevänsä ilosta.

Kun koko ikänsä hän on mielestään jäänyt fiksumman isosiskonsa varjoon ja jo kolmannelta luokalta asti haaveillut, että joskus - ah joskus - hänenkin todistuksessaan olisi kymppi. Ja nyt se tuli, ensimmäinen. Sitä piti sitten ihan itkulla tervehtiä.

Tänään ovat vuorossa elokuvat Sauna sekä Musta jää. Sauna sen takia, että tahdoin nähdä Jadesoturin ohjaajan toisen elokuvan ja päästä selville siitä, oliko ekan elokuvan ongelmat kokemattomuudesta johtuvia. Muistan jään tahdon nähdä Outi Mäenpään takia.