Kun kävin arviointikeskusteluja yksitellen joka oppilaani kanssa kävi niin, että yksi oppilaista alkoi yhtäkkiä itkeä aivan vuolaasti. Ihmettelin, mikäs nyt niin paha oli, koska olin juuri juteltuani hänen kanssaan kevätkauden suorituksista tullut siihen tulokseen, että hän saisi kympin. Kun tätä lapselta tiedustelin, hän kertoi itkevänsä ilosta.
Kun koko ikänsä hän on mielestään jäänyt fiksumman isosiskonsa varjoon ja jo kolmannelta luokalta asti haaveillut, että joskus - ah joskus - hänenkin todistuksessaan olisi kymppi. Ja nyt se tuli, ensimmäinen. Sitä piti sitten ihan itkulla tervehtiä.
6 kommenttia
Dragon-85
19.5.2009 18:34
Heh... onneksi itse olen perheen vanhin lapsi niin ei ollut tuollaisia paineita. :D
mopsi22
19.5.2009 21:14
Arviointikeskusteluja oppilaiden kanssa. En ole koskaan tehnyt, mutta kyllä noita on alakoulunkin puolella jossain käytössä, opettajakohtaisesti tietenkin.
Mikään ei ole tehokkaampaa ja opettavampaa kuin oppilaan itsensä ottaminen arvosteluprosessiin osaksi. Oppilastahan siinä arvioidaan!
Splenetic
19.5.2009 22:01
Joo, kuulostaa tutulta sisarkompleksilta. Taitaa olla niin, että kaikkia samaa koulua käyneitä sisarusparven jäseniä verrataan aina edeltäneisiin, jos opettaja on/on ollut sama. Mulla ja mun siskolla vertailu venyi yliopistoon asti kun on niin erikoinen sukunimi. Ilmeisesti mun siskoa riipii juuri se, että olen sitä parempi koulussa, mutta toisaalta se onkin sitten parempi kaikessa muussa. Eli mua verrataan sitten vaikka harrastuksien tai ihmissuhteiden tai seurustelusuhteiden (ei onneksi enää, kun elän DADT-vyöhykkeellä) määrässä siskooni. Itse asiassa koko ihmiskunnan toimivuus taitaa perustua vertailuun. Kiva.
Torontosta
20.5.2009 02:35
Performens review, sita oli viela tyossakin kerran vuodessa.
Aboa
20.5.2009 09:11
Mopsi: Myös minusta arviointikeskustelut ovat loistavia. Koulussamme oppilaat syksyn ja kevään alussa asettavat - kriteereihin tutustuttuaan - itselleen tavoitteen joka oppiaineessa. Keskellä kevättä ja keskellä syksyä opettaja vähän katselee tilannetta ja tarvittaessa kehottaa oppilasta tehostamaan toimintaa, mikäli aikoo tavoitteeseensa päästä. Lähellä numeronantoa taas jokainen oppilas arvioi, kuinka hyvin tavoitteeseensa pääsi. Sen jälkeen ope ja oppilas pitävät noin 5-7 minuutin arviointikeskustelun, jossa keskustellaan tavoitteista yhdessä, määritellään numero ja tarvittaessa mietitään, mitä voisi tehdä toisin tai paremmin.
Splenetic: Kyllähän sitä huomiota kiinnittää sisarparven eri jäseniin ja huomaa, että tämä onkin näemmä etevä kirjoittamaan, kun se toinen oli taas hyvä argumentoinnissa. Mutta se siitä sitten; ei se mun mielestäni johda sen pidemmälle kuin vain havainnon noteeraamiseen.
boy84
21.5.2009 13:45
Kyllä täytyy kommentoida tuota sisarten välistä vertailua. Mun isoveli oli todellinen adhd tapaus ja aina vaikeuksissa ja jälki-istunnossa. Kun sitten menin yläasteelle ei oikeastaan kukaan opettaja odottanut musta hyvää. Tais joku jopa kommentoida sitä eroa mikä meissä oli, kun olin melko rauhallinen, hyvä koulussa ja yritin enkä ollut oikeastaan koskaan jälki-istunnossa.
Voin sanoa että joskus meni aivan helvetin pitkään ennen kuin opettajat ymmärsivät että mun kanssa ei tarvitse toimia samalla tavalla... Täytyy sanoa että ihailtavaa jos opettaja pystyy olemaan objektiivinen isojenkin kontrastien edessä.