(Nuoren) opettajan varaventtiili

Oli sääli lähteä ajelemaan koti-Kuusamosta takaisin tänne etelään. Vanhuksia oli kiva nähdä ja huomata, ettei isän sairaus ole edennyt kovin lujaa. Hiljainen hänestä oli tullut, minun ennen niin puheliaasta ja seurallisesta isästäni.

Kävin myös luokkakokouksessa ja näin kavereita, joita en ole tavannut kertaakaan sitten toukokuun viimeisen 1992.

Tänään sisko tuli käymään kummipoikamme kanssa ja menimme yhdessä Tall Ship's Raceen. Sen jälkeen pupu lähti Poriin ja minä jäin yksin kotiin. Pohdin kovasti, menisinkö baariin vai katsoisinko televisiota. Kuulemma Klubilla olisi bileet tänään. En ole käynyt siellä kolmeen tai neljään vuoteen. Uskaltautuisinkohan nyt? Onkohan siellä ketään tuttuja? Rokkihomo? Mopsi? Tai Pelse, vanha fetisisti?

Nyt autoon, autolla Tampereelle, autojunalla Kolariin, autolla Ivaloon, autolla Inariin ja sieltä autolla Kuusamoon. Että helpoimman reitin kautta, eikös?

Tässä tämänhetkinen tilanne. Sohvatuolit ovat vanhat, samoin takka, jota vaan muodistettiin. Kirvesmiehen osalta homma venyi, mutta vein pari viikkoa. Loppuaika odotettiin mattoa ja pöytiä jne., joiden tulo Suomeen kesti aika kauan. Ja sitten kun ne tulivat, me olimme Pariisissa. Ja sitten kun me olimme Turussa, oli lauantai tai sunnuntai ja kauppa kiinni. Ja kun kauppa oli taas auki, me olimme maalla...

Kotona taas kellarin pintaremontti alkaa olla valmis. Tässä vielä kuva lähtötilanteesta. Tila odottaa kirvesmiestä ja kaikki huonekalut on roudattu keittiöön.

Huvimaja on nyt täysin käyttökunnossa. Vihdoin ja viimein sain rakennettua sinne penkit, joten tilaa voi käyttääkin jotenkin. Olisin myös halunnut tehdä pöydän, mutta kun paikallisesta rautakaupasta löytyi passelin kokoinen järkevällä hinnalla, otin sitten sen. Tosin madalsin sitä liki 20 senttiä, jotta se sopisi yhteen penkkien kanssa. Lisäksi hioin sen maalin pois ja värjäsin sen saman väriseksi penkkien kanssa. Pöydän jalkojen mallista en pidä yhtään ja heti, kun keksin miten saisin siihen keskelle yhden tukevan ja huojumattoman jalan, tekisin sen. Toistaiseksi tämä saa kelvata.

Pupu
- keittää mulle aamuteen valmiiksi, koska minä kuitenkin nukun pidempään kuin hän
- laittaa pyytämättä mustapippuria mun tomaattiviipaleiden päälle
- peseydyttyään seunassa laittaa minulle vedet valmiiksi
- halii minua öisin
- auttaa aina kun nikkaroidessa tarvitsen apua
- käy mökillä kaivosta tiskivettä
- tiskaa

Minä
- kiukuttelen
- lihon.

Koska tiesit vastauksen edelliseen, saat palkintokuvan.

Täytyihän täälläkin käydä, kun vieressä sattui olemaan. Kysymys kuuluu: minkä kirjan mikä kohtaus tapahtuu juuri tässä. Kysymykseen voi vastata myös musikaalitietoihin pohjautuen.

Minä olin ihastunut pikkusievän kylän rakennuksiin, varsinkin kuvan myllyyn, pupu puutarhoihin. Hänen mielestään aluelle pitäisi ehdottomasti saada muutama lammas ja työntekijä niitä ulkoiluttamaan, jotta saisimme kuvan siitä, millaista Marie Antoinetten aikaan oli. Minusta taas ajatus oli kammottava. Silloinhan me turistit ottaisimme kuningattaren roolin ja meitä viihdyttääkseen toisten täytyy jälleen käynnistää friikkisirkus. Kiistelimme tästä useasti.

Marie Antoinetten omaan palatsin, Le Petit Trianonin aluelle rakennettiin kuningattaren toivomuksen mukaan ihastuttava pieni maalaiskylä, hameau. Kuningatar oli viehättynyt valistusfilosofi Rousseaun oppiin, jonka mukaan luonto ja luonnollisuus ovat hyväksi ja sivistys, kun taas kulttuuri ja yhteiskunta ovat rappeuttaneet ihmisen. Siksi kuningattarelle nikkaroitiin oma normandialaiskylä, jossa maalaisiksi pukeutuneet palvelijat taluttivat silkkinarussa pestyjä ja puuteroituja lampaita, jotta kuningattaren maalaisidylli olisi täydellinen. Kuvassa on kuningattaren oma talo.