tasa-arvoinen avioliitto ja äänestäjän oikeusturva

Tasa-arvoisesta avioliittolaista näyttää nyt muodostuneen jotenkin itseään suurempi kysymys.
Yhteiskunnassamme se jakaa paitsi puolueita myös kirkkoa ja kansalaisia puolesta ja vastaan. Moni argumentoi, että yhteiskunnassamme on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin se saako samaa sukupuolta olevat ihmiset mennä keskenään naimisiin vai eivät. Tavallaan olen samaa mieltä ja sitten toisaalta tämä prosessi kaikkine vaiheineen osoittaa, että ehkä ei sitten ole. Suomi vuonna 2014 tarvitsee juuri tällaista keskustelua ihmisoikeuksista - pitää määritellä mitä ne ovat ja kenelle kuuluvat. Muutama päivä sitten päästiin jo asian ytimeen, kun Päivi Räsänen vetosi YK:n ihmisoikeuksien julistukseen vastustaessaan kansalaisaloitteen hyväksymistä. Ainakin yksi ja kansainvälisestikin huomattava ihmisoikeusjuristi kiirehti heti kiistämään Räsäsen tulkinnan. Monet tuntuvat laittavan lakialoitteen vastustamisen nimenomaan kristillisten ja perussuomalaisten piikkiin ja kritiikin kärki kohdistuu heidän äänekkäisiin edustajiinsa. Äänestäjien ”oikeusturvan” kannalta nämä puolueet eivät kutienkaan ole ongelma. He ovat enemmän tai vähemmän avoimesti vastustaneet lakia koko ajan ja kaikin keinoin. Toisin sanoen toimiessaan kuten toimivat he seisovat omien arvojensa takana, kuinka kieroutuneita nämä arvot sitten ovatkaan. Suurin ongelma minusta tässä on kokoomuksella, jonka piirissä tasa-arvoista avioliittolakia sekä kannatetaan että vastustetaan kiihkeästi. Mihin vastustus perustuu jää lopulta epäselväksi, koska vastustajat eivät pysty tuomaan todellisia vaikutteitaan yhtä vapaasti esiin kuin esim. kristilliset tai perussuomalaiset joutumatta samalla täydelliseen paitsioon puolueensa sisällä. Lapsikortti on tietysti kaivettu esiin, sitä pidetään vastaan sanomattomana argumenttina. Lapsen edun määrittely vaan on aika kimurantti juttu ihan itsessään. Mutta harvoin tosiaan on keskusteltu käsitteistä ja niiden sisällöistä yhtä paljon ja monimuotoisesti kuin tässä yhteydessä. Viimeisimpänä on tullut esiin YLEn politiikan toimituksen ohjeistus, että uutisissa ei voi käyttää termiä tasa-arvoinen avioliitto, koska se ei ole neutraali ilmaus tässä asiayhteydessä tms. Sen sijaan uutisissa voi käyttää ja käytetään esimerkiksi sanaa homoliitto, mistä oikeasti ei ole kysymys. Ei olla säätämässä erillistä lakia homojen liitoista vaan muuttamassa ihan sitä yleisestä avioliittolakia kaikkia koskevaksi. Jännäksi tämänkin termisotkun tekee esim. se, että uutisissa voi käyttää sellaisia termejä kuin pakkoruotsi, joka todellakaan ei ole neutraali. Tässäpä tätä ihmettelemistä riittää ja monet turhautuneet ihmiset kun eivät muutakaan keksi eroavat kirkosta, joka kerta kun Päivi R avaa suunsa. (tai erota voi kukin vaan kerran liittymättä takaisin). En usko, että ihmiset eivät ymmärtäisi, että P R ei edusta Suomen ev. lut. kirkon mielipidettä ja linjaa tai kuvittelisivat, että tämä laki koskisi uskonnollisia yhdyskuntia. Sen sijaan uskon, että he haluavat ilmaista tukensa lakialoitteelle jotenkin. Ja tietysi taustalla on varmasti muitakin syitä ja tämä on se viimeinen pisara.
Olen koko pitkän keskustelun ajan ollut sitä mieltä, että esim. miesten asevelvollisuus on suurempi tasa-arvo-ongelma kuin tämä avioliittoasia, mutta kieltämättä tähän kysymykseen tuntuu nyt pakkautuvan niin paljon kaikkea, että tämän kysymyksen kautta olisi loistava mahdollisuus käydä todellista vuoropuhelua yhteiskunnassa. Tämä kuitenkin jää konditionaaliksi, koska asenteet puolin ja toisin tuntuvat olevan sellaiset, että mitään dialogia ei synny. Tälläkin foorumilla osa tuntuu olevan niin sydämistyneitä, että käyttävät paljon energiaa esimerkiksi persujen tekemisten seuraamiseen ja ivaamiseen. Persuista voi kuitenkin todeta sen, että sitä saa mitä tilaa, kokoomus on varsinainen jack-in-the-box, koskaan ei tiedä mitä on tulossa.