Onko joku lesbo naimisissa miehen kanssa!

Olen tässä jonkin aikaa miettinyt tälläistä asiaa kuin et: Onko joku lesbo kuitenkin naimisissa miehen kanssa.. Itse oon lesbo ja oon naimisissa miehen kanssa.. Tajusin noin 4-5 vuotta sitten et oon lesbo ja miehet ovat vain ystäviä tai kavereita ei sen vakavampaa..

Naimisissa en ole ollut miehen kanssa, mutta avoliitossa elänyt pariiinkin otteeseen ja seurustellut useammankin miehen kanssa, vaikka olen pohjimmiltani tiennyt viimeiset kymmenen vuotta, että haluan lopulta suhteen naisen kanssa. Varsinainen 'valaistuminen';) tuli sitten rytinällä vuosi sitten. Ex-mieheni ovat edelleen hyviä ystäviäni ja olleet mukana juhlimassa mm. parisuhteen rekisteröimistäni rakkaan vaimoni kanssa. Enää en voisi kuvitella suhtautuvani mieheen muuna kuin ystävänä. Eli minulle tuo vuodentakainen ratkaisu oli ainoa mahdollinen.

Miten olet käsitellyt tuota tilannetta? Ei niin, että tuo minulle kuuluisi, mutta kiinnostaa omien kokemusten pohjalta. :)

Miten oon käsitellyt tuota tilannetta? Oon puhunut asiasta mieheni kanssa aika paljon ja hän on kannustanut mua tossa asiassa. Olen myös hakenut itselleni lesbonaisia ystäviksi joiden kanssa voin puhua siitä mikä todellisuudessa olen ja miten mun pitäisi edetä asiassa eteenpäin. Ainakaan en vielä ole kuitenkaan kertonut mutsilleni tai sirraksilleni et oon lesbo ja tykkään naisista enemmän kuin miehistä.. Miehet ovat mulle kuitenkin enemmän kavereita.. Millaisia kokemuksia sitten itselläsi on?

Olen naimisissa, 7 v. lapsen äiti. Kävin Turussa mieheni kanssa, etsimässä itselleni naista. Mieheni hyväksyy minut tällaisena, kun olen. Minkäs teet. Mieheni oli kyllä aivan päissään, en voi moittia. Kysyi kävikö flaksi aamulla, kun hotellissa herättiin. Kerroin hänelle miten suutelin naisen kanssa ja tanssittiin. Käytiin kahdessakin paikassa ja kummastakin löytyi ihania naisia. Kyllä nainen osaa suudella ihanasti. Me ollaan mieheni kanssa parhaat kaverit. Arki toimii, ja ollaan onnellisia. Jos mies täytyy olla, en parempaa voi toivoa. Naisen kanssa ehdottomasti haluan rakastella ja katsoa sitten mihin se kaikki johtaa...

Mutta muista sitten olla rehellinen näille kohtaamillesi naisille. Kerro heti kättelyssä, että sinulla on mies. Moni nainen kun on tuolla "liikenteessä" etsimässä ihan sellaista tavallista ( ja nykyään mitä ilmeisimmin monen mielestä tylsää) monogaamista parisuhdetta toisen vapaan naisen kanssa. On hyvä ottaa selvää siitä, mitä itse haluaa...mutta se ei saa missään nimessä tapahtua kenenkään toisen kustannuksella.

Eipä silti, kyllä niitä kokeilunhaluisia daamejakin baareissa pyörii ihan pilvin pimein...eli varmaan ihan hyvät markkinat tiedossa. Toivottavasti löydät sen mitä etsit...

Joo oli tärkee huomio! Ehdottomasti kerron totuuden tilanteesta niinkuin miehellenikin. Valitettavasti joskus tuntuu, ettei totuutta haluta kertoa, kuten viimesin tapaus. Tyttö suuteli mua kiihkeesti ja antoi ymmärtää vaikka mitä, kunnes siskonsa avustuksella vannotti mulle olevansa hetero. Kauhee pettymys!!! Kiitos kannustuksesta. En todellakaan tiedä kuinka tämä kaikki päättyy, jäänkö nuolemaan näppejäni, toivottavasti en.

Niin no joo. Markkinavertauksessani saattoi ehkä olla ripaus sarkasmiakin mukana. Lähinnä toivon vain sitä, että he, jotka etsivät "kokeilevaa" seuraa löytäisivät ns. kaltaisensa (tai sellaisia, jotka ovat halukkaita heille palvelujaan tarjoamaan)...ja hieman "varmemmalla" ajatuksella liikkeellä olevat sitten vastaavasti myös toisensa. Silloin jää muutama pettymys kokematta, puolin sun toisin.

Mutta minä kuulunkin siihen ihmistyyppiin,joka mieluummin nuolee näppejään, kuin suutelee vastikään tapaamiaan naisia ravintoloissa. Mutta jokainen yksilö tietysti toimii parhaalla katsomallaan tavalla...

I rest my case.

Tulihan sitä oltua naimisissa monta vuotta miehen kanssa. Erosin neljä vuotta sitten. Ja nyt olen täysin vakuuttunut siitä, että olen aina ollut vähän eksyksissä. Ja nyt kun myönsin itselleni, että tykkään naisista, olen myös löytänyt sellaisen sisäisen rauhan. Jokainen tietty elää niin kuin parhaaksi näkee. Itselleni ei riittäneet kauniit tyhjät kulissit, jossa olin suhtkoht onnellinen. Olen kertonut lesboudestani läheisilleni ja kaikki ovat suhtautuneet asiaan hyvin. Se kait vaikuttanut siihen, että itsellä vain hyvä olla tällä hetkellä. Vaikka se oma rakas ei vierellä olekkaan. Mutta kenties jonain päivänä näin on. Ja eihän sitä koskaan tiedä, onko se päivä jo vaikka huomenna?

Mä olen kaikki naisille sanonut jo heti alkuun, että mulla on mies ja oon naimissa. Tietinkin kohtelen kaikki naisia tasapuolisesti ja kunnioittaen heitä ja heidän tunteitaan mua kohtaan. Mieheni kanssa puhun asioista ja hän hyväksyy mut sellaisena kuin olen josta oon tosi tyytyväinen. Mieheni on on kuitenkin paras ystäväni tässä maailmassa joka jaksaa mua vaikka oon välillä sellainen pirttihirmu ku nainen vain voi olla.

Sitä oikeeta ratkaisua itselleni olen etsimässä. Kolme erimoista ajatusta ja kokemusta sain lukea, aivan ihanaa. Olen vasta jokusen kuukauden pystynyt suht avoimesti pohtimaan itseni ja mieheni kanssa tunteistani. Raskasta ollu pitää kaikki tunteet salassa. Pieni kaupunki ja jokin "pelko".

Ketään en halua satuttaa, tiedän kyl miltä se tuntuu. Mutta voisko olla joku jossain joka tuntee samoin, niin eksyksissä. Kyllähän heterotkin tietääkseni etsiskelee ja eroo... Tai kokee vain hetken huumaa. Mulle tää tunne on kyllä jotain enemmän. Tuntuu elämältä.

Olen onnellinen miehestäni, ehdottomasti mun bestis. Häneen voin luottaa ja hän on mun tukena. On käyty monet haasteet läpi, ei taideta tietää mitä tavallinen arki vois oikeestaan ollakaan.

Naista etsin lähelleni fyysisesti ja ehdottomasti henkisesti. Niitä yön hetkiä kun voi rakastella, voi jutella ja kikattaa, kuin pienet tytöt

Olihan mäkin alussa peloissa omista tunteistani, kun huomasin sen et rakastan naisia enemmän kuin miehiä ja miehistä saan hyviä kavereita. Onhan se hauskaa, kun oon mieheni kanssa asioilla ja huomaan et hän katseleen jotain hyvännäköistä naista niin käännän kanssa katseeni samaan kohteeseen. Onhan se hyvä ku nyt täällä voi ainakin vaihtaa ajatuksia muiden naisten kanssa ja onhan teiltä tullut myös hyvä vastauksia joita olen itsekkin välillä miettinyt mielessäni ja oikeastaan siksi aloitin tämän keskustelun täällä. En oikeastaan ole vielä oikein lyötänyt sitä itseäni jota haen, mutta enköhän mä löydä vielä itseni sellaisena kuin olen. Onneksi olen aina ollut omaitseni ja puhun tästäkin asiasta muutaman ystävän kanssa jotka jaksavat tukea mua. Ilman heitä en kuitenkaan olisi tässä nyt mitä olen.

Hei tikru, taidetaan poikkeilla samoilla sivuilla ja samaa just mietin, et näistä keskusteluista on tosi paljon apua. Kiitos kaikille kommenteista. Kyllä mun ainaki pää höyryää, kun haluun ratkasta asiat just heti. En jaksa odottaa!!! Mun mies lähinnä heittää musta herjaa, se sopii mulla, kyllä takasin saa kun paikka tulee. Mulla on homeopaatti/reikimaster mun ystävä kenelle aina soittelen, kun siltä tuntuu. Nyt tarvitaan reikiä, se on ihanaa!

Onhan toi aika arka asia puhua jollekkin aivan oudolle ihmisellä et on lesbo ja katsovat vielä oudosti, kun kertoo vielä sen et on miehen kanssa naimisissa ja sen sellaista. Samalla, kun kerron et mun päänuppi on kaljuna ja sitäkin ne ihmettelee..

yleensäkin jos tapaan naisen kanssa kahden niin tietenkin olen hänelle reheellinen ja kerron et oon naimisissa ja mieheni tietää sen asian et oon lesbo ja haluan olla toisen naisen kanssa. Mieheni on mulle paras ystäväni ja hänen kanssaan voin puhua kaikesta mikä mieltäni painaa.

Tikru, oletko koskaan tuntenut intohimoa ja romanttista rakkautta miestä kohtaan? Vai onko suhde miehesi kanssa ollut aina ystäväsuhde? Miten yleensä päädyit naimisiin?

Rakastan miestäni omalla tavallani ja mieheni rakastaa mua omalla tavallaan.. Oikeastaan ollaan toistemme parhaimmat ystävät..