kultaa hopeaa ja purppuraa

Kultaa ja hopeaa, leiskuvaa punaista ja liekehtivää oranssia.

Syksy on niin aliarvostettu vuodenaika.

Muutama viikko sitten näin jotain niin kaunista, että jäin toivomaan, että osaisin maalata. Kyseessä oli työmatkan varrella oleva pihlaja, joka seisoo pienellä mäellä. Se heijastui hienosti kuulasta aamutaivasta vasten. Sen lehdet olivat epätodellisen lilan, pinkin, harmaan ja hopean väriset ja koko komeutta kuorrutti mahtavan punaiset marjat. ja itse taivas hohti lukemattomia sinisen, keltaisen ja punaisen eri sävyjä.

Joskus nuorena ajattelin moderneista maalauksista, että ne eivät esitä mitään todellista. mutta tuona aamuna näin tuon puun väreinä, sävyinä, niiden tanssina ja leikkinä. Jotenkin tuli sellainen olo, että ymmärsin yhtäkkiä paremmin niitä kaikkia maalareita, joiden abstrakteja töitä en ole tajunnut. Olisinpa osannut vangita tuon hetken.