Harmaapartaisia höpinöitä

En siis ole hankkimassa Alzheimerin tautiia ihan ensimmäisenä, mikäli tukholmalaisen Karoliinisien instituutin tutkimukseen on uskomista. Kyseinen laitos tutki nimittäin opiskeluajan vaikutusta dementoitumiseen...

Asiasta ensimmäisenä kommentoi Iltalehti, joka kertoi uutisessaan tutkimukseen osallistuneen myös 1400 suomalaista.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200710026665659_uu.shtml

Itse siis aloittelin juuri uusien asioiden opiskelun eilen ja toivon ja aikataulun mukaan kokonaisuus on nipussa ensi vuoden kesäkuun alkuun mennessä.

Samalla sitten testataan tuo eilinen sosiaalisuuteen liittynyt kommenttini, kun rakkaani kanssa opiskelemme (toinen pääasiallisesti) ja pyrimme parhaamme mukaan ylläpitämään ihmissuhteitamme (ystävät / kaverit /tuttavat) muutoinkin kuin puheluin ja SMS-viestein. Ravintolaillat eivät juurikaan kumpaakaan meistä kiinnosta (se on kuin "Kauniita ja rohkeita" seuraisi - mitään oleellista ei jää kuulematta / näkemättä, vaikka muutaman kuukauden olisikin poissa).

Arvomaailma on muutoinkin keskittynyt molemmilla tuohon ammatillisen osaamisen kehittämiseen.

...vitsien kerronnan taidon. Asiasta kertoo Tietokonelehden verkkojulkaisu tänään. Britit ovat nimittäin tutkineet internetin vaikutusta vitsien kerrontaan. Enää ei aloitetakaan "Suomalainen, ruotsalainen ja venäläinen..." vaan kysytään "Oletko nähnyt YouTubesta...?"

Brittilehti Loaded´n vuosittain järjestämän komediakilpailun yhteydessä tehdyn tutkimuksen mukaan jopa 75% tutkimukseen osallistuneista käyttää noin tunnin työajastaan viikottain huumoriviestien lähettämiseen sähköpostin kautta.

On helpompaa laittaa linkki tai viesti eteenpäin, kuin kertoa vitsi sanasta sanaan. Jopa 40% vastanneista myönsi osaavansa vain kaksi vitsiä...

Linkki uutiseen: http://www.tietokone.fi/uutta/uutinen.asp?news_id=31475

Tässä alkaakin itse miettiä, tappaako Internet muutakin kuin hyvän huumorin? Ihmissuhteitahan solmitaan ja lopetetaan jo Internetin ja sähköpostin kautta. Sosiaalinen elämä saattaa rajoittua pelkästään virtuaaliyhteisöihin. Tosin virtuaaliyhteisössä sosiaalisuus voi olla jopa laajempaa, kuin todellisessa elämässä.

Sosiaalisten "reality" taitojen häviäminen ja ihmisten fyysinen kanssakäyminen vähenee ja siirtyy enemmän virtuaalimaailmaan. Väheneekö samalla ihmisen fyysisen läheisyyden kaipuu?

Vaikka Internet ja sähköposti onkin helpottanut monen yksinäisen homon elämää tiedon lähteenä, samoin kuin helpottanut yhteydenpitoa samanlaisten henkilöiden löytämiseen, ei se (Internet) korvaa tulevaisuudessakaan fyysistä kohtaamista, jossa tarvitaan sosiaalisia taitoja - myös huumoria. Jo nyt nörttejä pidetään huumorintajuttomina - todelliseen vähemmistöön kuuluu siis homonörtti?

Sosiaalinen syrjäytyminen voi nykyisin kohdata siis täysin raitista, työkykyistä ja työssä olevaa ihmistä.

Kannankin siis oman korteni kekoon todelliseen vähemmistöön (seniorinörttihomo) kuuluvana: "Kuinka monta ultrafeministi-sikafarmari-transvestiittia tarvitaan vaihtamaan lamppu?" "– Se yksi ainoa..."