...vitsien kerronnan taidon. Asiasta kertoo Tietokonelehden verkkojulkaisu tänään. Britit ovat nimittäin tutkineet internetin vaikutusta vitsien kerrontaan. Enää ei aloitetakaan "Suomalainen, ruotsalainen ja venäläinen..." vaan kysytään "Oletko nähnyt YouTubesta...?"
Brittilehti Loaded´n vuosittain järjestämän komediakilpailun yhteydessä tehdyn tutkimuksen mukaan jopa 75% tutkimukseen osallistuneista käyttää noin tunnin työajastaan viikottain huumoriviestien lähettämiseen sähköpostin kautta.
On helpompaa laittaa linkki tai viesti eteenpäin, kuin kertoa vitsi sanasta sanaan. Jopa 40% vastanneista myönsi osaavansa vain kaksi vitsiä...
Linkki uutiseen: http://www.tietokone.fi/uutta/uutinen.asp?news_id=31475
Tässä alkaakin itse miettiä, tappaako Internet muutakin kuin hyvän huumorin? Ihmissuhteitahan solmitaan ja lopetetaan jo Internetin ja sähköpostin kautta. Sosiaalinen elämä saattaa rajoittua pelkästään virtuaaliyhteisöihin. Tosin virtuaaliyhteisössä sosiaalisuus voi olla jopa laajempaa, kuin todellisessa elämässä.
Sosiaalisten "reality" taitojen häviäminen ja ihmisten fyysinen kanssakäyminen vähenee ja siirtyy enemmän virtuaalimaailmaan. Väheneekö samalla ihmisen fyysisen läheisyyden kaipuu?
Vaikka Internet ja sähköposti onkin helpottanut monen yksinäisen homon elämää tiedon lähteenä, samoin kuin helpottanut yhteydenpitoa samanlaisten henkilöiden löytämiseen, ei se (Internet) korvaa tulevaisuudessakaan fyysistä kohtaamista, jossa tarvitaan sosiaalisia taitoja - myös huumoria. Jo nyt nörttejä pidetään huumorintajuttomina - todelliseen vähemmistöön kuuluu siis homonörtti?
Sosiaalinen syrjäytyminen voi nykyisin kohdata siis täysin raitista, työkykyistä ja työssä olevaa ihmistä.
Kannankin siis oman korteni kekoon todelliseen vähemmistöön (seniorinörttihomo) kuuluvana: "Kuinka monta ultrafeministi-sikafarmari-transvestiittia tarvitaan vaihtamaan lamppu?" "– Se yksi ainoa..."
2 kommenttia
tellus
1.10.2007 13:43
Hmm. Tulee mieleen että onko ihmisillä myös vaan suuri tarve kärjistää asioita luomalla tulevaisuudesta sosiaalisesti köyhiä visoita. Kasvokkainen kohtaaminen on kuitenkin se todellisuus jossa me fyysisesti eletään, vaikka toki virtuaalinen yhteisyys on lisääntynyt ja (ehkä) lisääntyy suuressa määrin. Kuinka nämä kaksi yhdistetään? Mitä uutta tästä voi syntyä sen lisäksi että on myös mahdollisuus syrjäytyä. On se olemassa nytkin, sitä on vaikka millä mitalla, mutta ainakaan vielä ei puhuta virtuaalimaailmaan syrjäytyneistä tai sen syrjäyttämistä. Ehkä tulevaisuuden sosiaalityöntekijät saa lisäkoulutusta tämän aiheen kohtaamiseen:)
arkadas
1.10.2007 14:48
Tellus, samansuuntaiseen ajattelumalliin lähtivät omat harmaat aivosoluni (ne molemmat =D) liikkumaan... Sellaisten sosiaalisten taitojen hankkiminen, joita opitaan ainoastaan realiaikaisella ja fyysisellä kanssakäymisellä toisen ihmisen kanssa, alkaa olla jo nyt kysyntää... Miksi muutoin netin seuranhakupalveluissa alkaa olla jo CV - tyyppiset luettelot henkilön "perusominaisuuksista". Olemmeko tuotteistamassa itseämme jonkinlaiseksi eKavereiksi / eYstäviksi?
Kärjistäminen tekstissäni oli tarkoituksellista - kuinka pitkälle annamme netin määrätä sosiaalista elämäämme....