Omnium fidelium

Oremus

Veni Creator Spiritus
Mente tuorum visita
Imple superna gratia ...

Qui diceris Paraclitus
Donum Dei altissimi
Fons vivus, ignis, caritas
et spritalis unctio

...
sermone ditans guttura

Accende lumen sensibus
Infunde amorem cordibus
...

Spiritum
credamus omni tempore
AMEN!


Tänään

Te deum laudamus
Te Dominum confitemur!
Te aeternum Patrem...
per singulos dies benedicimus te, et laudamus nomen tuum in saeculum et in saeculum saeculi!

Näin aloitan Jumalan suuremmaksi kunniaksi.


Uskonnon uhrit

Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä oli kertomus entisestä Jehovan todistajasta ja hänen karttamisestaan entisen uskonyhteisönsä taholta.

Järkyttävintä tuossa oli se täydellinen ymmärtämättömyyden ilmapiiri, joka vallitsee yhtäältä Jehovan todistajien taholta toisaalta maallisen yhteiskunnan taholta. Tähän väliin putoaa sellainen, joka eroaa omasta eksklusiivisesta uskonyhteisöstään ja jää vaille minkäänlaisia sukulais- tai ystäväkontakteja.

Jehovan todistajista eroavaa ei kohtaa vain yhteyden katkeaminen Jehovan todistaja-sukulaisiinsa, vaan myös ymmärtämättömyys maallisella puolella uskon todellisuuteen. Olen melkoisen varma siitä, että eroon pyrkivä on käynyt todella vaikean sisäisen kamppailun totuudesta ja omasta identiteetistä. Kyse on siis sekä siitä, mikä on minun paikkani suhteessa Jumalaan sekä siitä, miten olen osa totuutta. On hyvin vaikea yhtälö yrittää identiteetin muutosta kun se on sidottu totuuteen. Pelkään, että vaikka irtautuminen uskonyhteisöstä ymmärretäänkin aseman muutoksena, niin sidosta sisäiseen totuuden etsintään (suhteessa Jumalaan) ei uskonharjoituksen ulkopuolella (eikä sielläkään!) ymmärretä.

Surua on varmasti myös uskonyhteisön sisällä.


De la mariage - avioliitosta

Kun lukee Raamattua, joka viittaa Jumalan Sanaan Jeesukseen, on hyvä pyrkiä ymmärtämään sen hengellistä merkitystä eli vapauttavaa merkitystä eettisen merkityksen (rajaavan) yläpuolella.

Jumalan mielestä ihmisen ei ole hyvä olla yksinään. Ihminen saa siinä sekä syyn tehdä jotain että tehdessään jotain apua siihen. Tällainen sopiva kumppani ei ollut mikään eläin, vaikka Jumala niitä ihmiselle esitteli. Kun Jumala teki toisen ihmisen, mies sanoi tämän olevan luu hänen luustaan. Mitä mies sillä tarkoitti? Hän tarkoitti sitä, että vasta kumppanin kanssa ihminen tulee täydelliseksi saadessaan kumppaninkaipuulleen kohteen. Ihmisessä on itsessään puute, joka aiheuttaa kaipuuta saada se takaisin mikä puuttuu - se, mikä puuttuu on samaa kuin ihminen so. toinen ihminen. Vasta suhde toiseen ihmiseen merkitsee täydellistä ihmisyyttä. Mies puhkeaa selvästi puhumaan, kun pitää kumppania itsestään tulleena - voi olla kumppanin kanssa yhtä (tai paremminkin yksi). Näin puute ratkeaa hyvällä tavalla.
Hyvä ratkeaminen tarkoittaa sitä, että liha (tai paremmin luu) voi jälleen palata yhdeksi, vaikka on jaettu kahdeksi kumppanin tarpeen takia. Ihminen itse sekä valitsee että nimeää sopivan kumppanin. Vain näin voi todellinen yhdeksituleminen tapahtua.
Kumppanin saamisessa korostuu selvästi keskinäisen ymmärtämisen mahdollisuus. Juuri tällaista tarvetta henkisestä ja ruumillisesta ymmärtämisestä kumppanin etsintä tarkoittaa.
Kun Jumala loi ihmisen kumppanina, Hän loi ihmisen olemaan suhteessa toiseen eikä suinkaan yksinäisyyteen. Ihmisten tarvetta kumppanuuteen ei siis tule kieltää. Se on osa Jumalan luomista. Ihmiset ovat kuitenkin epätäydellisiä ja eivät aina kykene toivottavaan uskollisuuteen kumppanina. Kaikkia ihmisiä ei myöskään ole tarkoitettu kumppaneiksi – eri syistä.
Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi. Siinä ihminen on yhtä. Tämä kokonaisenaolo toteutuu kuvan kaltaisesti juuri kumppanuutena. Tässä roolissa Jumala siunasi ihmisen ja antoi tehtävän tuottaa hyvää hedelmää ja johtaa kaikkea muuta elävää maan päällä. Näin oli paratiisissa eli ideaalissa maailmassa. Syntiinlankeemus(, johon en tässä puutu) johti kuitenkin näiden kahden tehtävän muuttumiseen vaivalloiseksi. Molemmat – hyvät hedelmät ja maan hallinta – tapahtuu kivulla. Kipu tulee tiedon antamasta ymmärryksestä, sillä tiedon mahdollisuus on ihmiselle aina hyvin houkutteleva. Tiedossa ihminen näkee oman tilansa paeten sen takia Luojan edestä. ”Luonnollisuus” on kadotettu – haluamme nykyisinkin kaiken maailman ”asiantuntijoita” kertomaan meille, mikä on tieteen viimeisin sana. Näin on myös avioliiton merkityksen kanssa. Kuulemme sen 'oikeasta' merkityksestä. Siitähän minäkin kirjoitan...
Jeesuksen tuomassa armossa ei avioliitto enää ole – huolimatta maallisesta ulottuvuudestaan – vailla kivun ja vaivan poistumisen mahdollisuutta. Itse asiassa taivaassa ei enää ole avioliittoa, sillä ei ole tarpeen täydellistää ihmistä kumppanilla. Avioliitto on siis Jumalan luoma apu ihmiselle täällä maan päällä. Ihminen saa siinä itse etsiä ja löytää puolisonsa.
Mitä tulee lisääntymiseen, niin se ei ole avioliiton syy, vaan saattaa olla sen seuraus. Lisääntymisellä näkyy olevan selkeä yhteys ajatukseen, että tulevat ihmissukupolvet ohjaavat maailmaa – toivoisi hyvään. Lisääntyminen ei siis ole mikään avioliiton ehto.
Mitä tulee aviovelvollisuuksiin, niin esim. ihmisen seksuaalisuus on hänelle annettu armolahja – jokaisella omansa. Kukaan ei voi määrätä, mikä on jonkun toisen armolahja. Armolahjana on lahjakkuus tiettyyn rakkauteen, rakkauden tekemistä todelliseksi elämällä lahjaansa todeksi. Rakkautta taas ei määritä laki, kuten moraalia, vaan armo. Rakkaus yhdistää, niin seurakuntaa kuin aviopareja. Tämä armolahja on hyvä päästää näkyville ja kosketeltavaksi, jotta se voisi antaa hedelmänsä. Kumppanuus on tässä mielessä – homona tai heterona – rikkaus. Tällainen rikkaus väistämättä tuo hyvää laajemminkin, olen huomannut. Kumppaneiden osalta ei tule väistää kysymystä, mikä sopii itse kullekin. Avioliittoa solmittaessa onkin m o l e m p i e n osapuolten olemus tultava huomioiduksi – jo lahjojen rikkaan esiintulon takia. Hyvä (so. mm. sopiva) kumppani on Jumalan lahja. Sopiva kumppani on "luu minun luustani" - homolle homo, heterolle hetero.

Kumppanien yhteenkuuluminen on kuin Jumala ja hänen luomansa hyvä, joiden todella kuuluisi kuulua yhteen.
”Ei sinun nimesi enää ole Hylätty; eikä maasi nimi Hedelmätön, vaan sinun nimesi on oleva Rakastettuni ja maasi nimi Puolisoni.
Sillä Herra rakastaa sinua ja ottaa sinun maasi puolisokseen.” Ps: 62:4

P.S. Jokaisella tulisi olla uskollisuus kumppaniaan kohtaan sydämessään, ei muualla eikä kumppanissa, vaan omassa sydämessään (eli mielessään).


hyviä uutisia

Jumala on rakkauden lähde. Hän ei ole pahuuden lähde. Näin ollen Jumala ei ole maailma, jossa on myös pahuutta.
Koska Jumala rakastaa luomakuntaansa, hän myös toimii luomakuntansa hyväksi.
Ihmisjärki ilman Jumalaa ei kykene erottamaan hyvää pahasta, totuutta valheesta, eikä ihmisjärki tule koskaan itsessään riittämään hyvinvoinnin takeeksi.
Ihmisjärki ei kykene paljastamaan uskon salaisuuksia.
Jumalan ilmestyminen on täydellinen eikä sitä voi ihmisen järjellä tehdä epätäydelliseksi.
Kristuksen ilmestyminen on ihmisen parhaimmaksi.
Jeesus, joka on Kristus, on historiallinen totuus. Ihmeet eivät ole mielikuvituksen tuotetta.
Teologia ei ole filosofiaa. Kristinusko oppi ei johdu luonnontieteistä.
Kirkko on Perustajansa todellinen ja täydellinen yhteisö, jolla on ikuinen oikeus, jota maallisilla voimilla ei ole oikeus määritellä tai rajoittaa. Maallisilla hallituksilla ei ole valtaa antaa lupaa tai suostumusta kirkon toiminnalle. Kirkko on Jumalan yhteisö.
Vain Jeesuksen Kristuksen kautta ihminen pelastuu.
Maallinen hallinto on osa hengellistä taistelua.
Mikäli maallinen laki on vastoin jumalallista lakia, jumalallinen laki on pidettävä ainoana ohjenuorana.
Maallisella vallalla ei ole mitään ohjausvaltaa omantunnon kysymyksissä.
Maallisen vallan mahdollinen väite, että uskonto ei ole osa tarvittavaa kasvatusta, on täysin väärä.
Kaikki oikeudenmukaiset lait ovat Jumalan lain mukaisia.
Ihmisen moraalinen velvollisuus ei ole nautinnon lisääminen.
Ei ole laillista olla tottelematta oikeutettua hallitsijaa.
Kansakunnan puolustukseksi tehty ikuisen lain vastainen teko on väärä.
Elämän ja kuoleman Herra on Jumalamme.

Ihminen ei kykene mihinkään hyvään ilman Jumalaa. Jumala kykenee kaikkeen.




Iloitkaa! Tuomio lähestyy! Adveniat regnum tuum!

Jumala tuomitsee tässä oikeudenmukaisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden välillä. Tuomiossaan hän tuomitsee epäoikeudenmukaisuuden tahtonsa vastaisena, sillä Jumala on oikeudenmukaisuus. Juuri Jumalan lopullinen tae oikeudenmukaisuuden voitosta on meille ihmisille luottamisen mahdollisuus oikean voitosta väärästä. Ainoastaan väärä v o i t a h t o a epäoikeudenmukaisuuden voittoa. Haluammeko oikeudenmukaisuuden voittoa?
Jumala ilmoituksensa mukaan on jo tehnyt päätöksen suhteestaan pahuuteen: Hän haluaa tehdä pahuudesta lopun ja myös lopulta tekee siitä lopun.

Nähkää siis se ilo, mikä tuomiosta tulee! Mikään paha ei sitä pääse pakoon - voimme luottavaisina olla varmoja siitä.

Vääryyksistä saavat väärintekijät ansaitsemansa palkan eli lopullisen kuoleman. Se on meille kaikille väärintekijöinä tarkoitettu. Kuitenkin on armoa aina tuomion päivään asti. Jumalalliset pelastuvat ja jumalattomat tuhoutuvat.

Tietäkää: tulee hetki, jolloin tuomio julistetaan. Kohti tuomiota!
-------------------------------------------------------------------------

Tämä bloggaus kaikkine huomioineen on viittaamassa tulevaan. Älkää erehtykö!
Kiitän lukijoitani ja toivon suurta armoa.
Hyvää odotuksen aikaa!
martin


Älskade maman

När jag opererades som 6 åring, hade jag begärt älskade maman vara bredvid mig när jag skulle vakna ur narkosen.

När jag sedan vaknade sökte jag genast med ögonen henne - och DÄR var HON! Allt var tryggt.

Nu ber jag att hon är i Guds trygga händer. Idag är min gränslöst älskade mamans åttonde dödsdag. ( Helst skulle jag sitta i Din famn, maman, - och åh, Du skulle smeka mig med Dina händer!)

... Lux aeterna luceat! (Må det eviga ljuset lysa!)


Liebstes Wesen da!

Mir fehlen immer noch fast die Worte, aber Du bist vor mir:

Wie kann ich leben wo doch auf Erden Du, der mich lebendig macht, nicht präsent bist.
Ohne Dich gibt es das Leben nicht.
Das Strahlen der Freude ist, was Du bedeutest. Du leuchtest vor mir bis in aller Ewigkeit hinein.