(Nuoren) opettajan varaventtiili

Eilen tein ruokaa sekä kiehautin ja pakastin kasvimaalta kerättyjä tuotteita pakastimeen. Illalla pupu ihan ohimennessään huomautti t-paidastani, johon oli roiskahtanut keitinlientä.

Iskin takaisin samalla mitalla ja luin ääneen eilisen Hesarista kolumnin Mistä tietää että on tullut vanhaksi. Varoittavia esimerkkejä kirjoittajan mielestä olivat mm. aamutakin ja tohveleiden käyttö.

Pupu, puketuneena aamutakkiin ja tohveleihin, vetäisi herneet nenään, ja katsoimme Täydellisiä naisia täydellisen hiljaisuuden vallitessa...

Pyysin anteeksi ja rauha palasi taloon. Hiukan nauratti silti, mutta oli pakko hihittää vain sisäänpäin.

Hassua.

Vaikka lauantaina ei ollut muuta ohjelmaa kuin koulutusta yhdeksästä kolmeen, on olo aika väsynyt. Olenko ihan oikeasti tullut jo niin vanhaksi, että työviikosta palautumiseen tarvitsee ne viikonlopun kaksi vapaapäivää?

Koska koko päivä meni totaalisen haaskuun tyhjänpäiväisessä koulutuksessa ja koska torpallekaan ei tänään enää kannata lähteä, ollaan viikonloppu kotona. Pupu meni kaverinsa kanssa katsomaan elokuvaa Paholainen pukeutuu Pradaan, minä taas menen parin kaverin kanssa Apteekkiin ja ehkä illemmalla poiketaan jossakin toisessa baarissa.

Viimeksi on baareissa tullut kierrettyä joskus heinäkuussa. Osaankohan enää..?

Blogin kirjoittaminen on kivaa. Paitsi silloin, kun tutut alkavat löytää itseään tekstien hahmoista.

Yksi ihminen on järkyttävän närkästynyt siitä, että kerron hänestä ja hänen elämästään viitateen häneen nimellä Krapulainen ystävätär. Ja sitäpaitsi se, että hän olisi ollut hankkimassa meille hääpaikkaa, on skeidaa. Tulikohan tytölle mieleen, että ehkä en ole kirjoittanutkaan hänestä..?

Viime tiistaina tuli postikortti, jonka olivat lähettäneet Brysselistä se Vanhin ystävättäreni, jonka luona olimme kesällä, sekä luxenburgilainen Klassinen kaunotar. Tai ainakin luulen, että lähettäjinä olivat he, koska nimiä ei kortissa ollut.

Klassinen kaunotar kirjoitti kauniista muistoista nuoruusaikamme Pariisista; katukahvilan garconista, kahdesta uneliaasta pienestä koirasta ja Nôtre Damen vettäsyöksevistä kivihirviöistä (ajatelkaa, waltarimainen Pariisi on olemassa. Se täytyy vain kokea riittävän nuorena. Kahvila Mabillon on olemassa!). Minun tuli välittömästi ikävä aikaa, jolloin koki olevansa uusi ja erikoinen tässä maailmassa; aikaan, jolloin osasi elää niin, että opintotuellakin reissasi ja jolloin halpakin punaviini oli erinomaista, erinomaisten ystävien seurassa.

Mutta kortin loppupuolella oli viittaus, jota en ensin ymmärtänyt. Siinä oli pätkä tekstiä, jossa puhuttiin piittaamisesta ja pitämisestä. Yritin ottaa yhteyttä Vanhimpaan ystävättäreeni, mutta hän ei ollut puhelimen kantomatkan päässä.

Jotenkin sana 'piitata' jäi mieleeni. Päätin lukea omia bloggauksiani, ja löysin pätkän, jossa kerron, kuinka kaverini sanoi ystävänsä lukevan blogiani. Lisään vielä, että emme oikein koskaan ole pitäneet toisistamme. Ilmeisesti Klassisen kaunotar kokee viitatuksi itseensä. Päätelmääni en saa tarkistettua ennen kuin saan Vanhimman ystävättäreni kiinni.

Millä minä näitä viittausvirheitä korjaan? Pitääkö jokaiselle keksiä oma mörkönimi; viitata Olaviin Tampereelta ja Anna-Liisaan Keravalta, etteivät ystävät koe löytävänsä itseään teksteistäni? Ja miksi ihmiset tahtovat löytää itsensä näistä riipustuksistani?

Tässä siis katalogi henkilöistäni, joihin olen viitannut teksteissäni. Kuinka moni löytää itsensä?
Aboa
Pupu
Koira eli Ötökkä
Krapulainen ystävätär
Mahdollinen potentiaali poikaystäväkandidaattiehdokas
Exä
Pupun exä eli Kräämi
Vanhin ystävätär
Naapurin pariskunta
Äiti
Isä
Pupun sisko
Pupun nuorin isoveli
Isoäite, joka kuoli tammikuussa
Mukava matemaatikko
Nuorempi isosisko
Vanhempi isosisko
Vanhemman isosiskon Jouko Turkalta näyttävä poikaystävä
Hollantilaiset ystävä
Hollantilainen kääntäjä
Vanha armeijakaveri
Omakotihetero
Omakotiheteron vaimo
Veli
Veljen vaimo
Kummipoika
11-vuotias kummipoika
Emeritusprofessori
Fiftaritukkainen serkku
Fiftaritukkaisen serkun vaimo
Senhetkinen poikaystävä
Senhetkisen poikaystäväni uusi mies
Vääränlainen homo
Komea nainen
Komean naisen mies

Tänään on koulutuspäivä, joten torppareissu jää väliin. Sen sijaan kuuntelen kolmeen asti täysin turhia luennointeja Sisäisestä Osaamisesta ja Omien Rajojen Rikkomisesta.

Miten niillä konsulteilla voikaan olla aina samat sisällöt? Onko jossakin joku salainen koulutuskeskus, jossa innokkaille ja varmasti elämänkokemusta vailla oleville ihmisille opetetaan latteuksia?

Onko Ranneliikkeen lukijoissa konsultteja? Käsi ylös! >läps< Siinä sinulle. Hanki kunnon työpaikka!

Naapuripariskunta suunnittelee kaivon kaivattamista naapuritorpalle, koska heidänkin kaivonsa on kuiva. Meidän kaivo kuivi jo heinäkuun lopulla, ja kaikki saunavesikin on pitänyt tuoda jostakin muualta. Onneksi syyssateet alkoivat, niin että kattojen valumavedet helpottavat tilannetta. Toivottavasti sadetta riittää ja maa ei jäädy kovin pian. Muuten talvesta tulee turhan vaikea!

Naapurit toivovat, että myös me kaivauttaisimme uuden kaivon, sillä kaivinkonetyön ja kahden kaivon renkaiden kilpailuttaminen toisi synergiaa ja säästöä. Totta. Mutta kun pupulla on tilillään kaksikymppiä ja minulla kahdeksan, on turha edes haaveilla minkään järkevän - saati suloisen turhuuden hankkimisesta.

Alustus on pidetty. Meni ihan hyvin, vaikkakin sekoitin pari termiä toisiinsa. Lääninhallituksen edustaja tuli vielä kaffetauolla kiittämään osallistumisesta ja kysyi, olisiko minulla mielenkiintoa tulla heidän muihinkin, toisissa kaupungeissa pidettäviin koulutustilaisuuksiinsa kouluttajaksi.

Ja minä kun olin ihan hermostunut ja tönkkö ja triviaalitietoinen...

Päiväkodin pihassa kaksi lasta, tyttö ja poika keskustelivat.

Poika: Sä kiusaat aina.
Tyttö: Enkä kiusaa.
Poika: Kiusaat.
Tyttö: En.
Poika: Mä en enää leiki sun kanssa.
Tyttö: Leikitpä.
Poika: En leiki. (Yrittää nousta keinusta)
Tyttö: Jos sä nouset, mä pussaan sua. (Poika vilkaisee tyttöä kulmiensa alta.) Kovasti. Monta kertaa.
(Poika huokaisee raskaasti ja istuu takaisin keinuun.)

Väsään powerpointtia alustusaiheesta. Tänään sain koulutustilaisuuden ohjelman ja osallistujalistan, jotta voin suunnitella alustuksen juuri heille. Suurin osa on tavallisia opettajia, joten on hassua kertoa systeemistä heille, koska he tietävät sen muutenkin. Siksi täytynee muuttaa sisältöä niin, että se kuvaa juuri meidän koulumme oloja.

(Jos et ollenkaan ymmärrä, mistä kirjoitan, kts. bloggaus syyskuun 13. päivältä.)

Powerpontit ovat mielestäni hankalia. Ei siksi, etten osaisi niitä tehdä, sillä se on aikas helppoa. Pikemminkin inhoan niitä luennoitsijoita, jotka haluavat väsätä monimutkaisia esityksiä, jossa kirjaimet pomppivat, otsikot pyörivät ja teksti vaihtaa suuntaa. Silloinhan huomio karkaa kokonaan itse asiasta.

Yritän siis väsätä esitystä, joka tappele huomiosta minun kanssani, mutta joka ei myöskään ole kuolettavan tylsä...

Perjantaina olisi itse alustuksen pito. Jännittää taas...

Naapurin pariskunta soitti tänään. Rupattelivat ensin ihan muuta, kiertelivät ja kaartelivat, höpisivät säästä ja lopulta, ihan vainvihkaa kertoivat, että ostivat sitten sen meidän torpan naapuritönön.

Olin juuri ulkoiluttamassa ötökkää ja kirkaisin pienen ei-kovinkaan-hetsku -kirkaisun Hotelli Hamburger Börsin sisäänkäynnin kohdalla niin, että taksista nouseva tupeerattuhiuksinen daami päättikin odottaa autossa vielä hetken.

Kivaa. Hulppeaa. Jännää. Ensinnäkin siksi, että naapuritalokin tulee kuntoon eikä kulje hiljalleen tuhoaan kohti. Sekä pupu ja minä että naapuripariskunta arvostamme vanhoja rakennuksia ja arkkitehtuuria niin, että jokainen yksinään lahoava maatalo raastaa sydäntä.

Toisaakseen on kivaa, että juuri kaveripari osti paikan. Että juuri ne, joiden kanssa tykätään viettää aikaa. Nyt asutaan tien vastakkaisilla puolilla ja pian ystävyys jatkuu maaseudulla.

Ja tosi tyytyväisiä saavat olla hintaan! Kahdeksan tonnia vanhasta mummonmökistä, hehtaarin maa-alasta ja kolmesta piharakennuksesta - saunasta, kärryvajasta ja navetasta, jossa on myös aitta, vanha kanala, sikala ja tall. Mitäpä noilla piharakennuksilla tekee, mutta on kiva, kun ne siinä pihapiiriä rajaavat.

Ajatelkaa, kahdeksan tonnia! Saako sillä edes kahta neliötä Helsingistä?

Sanokaa nyt joku, millaista siellä bileissä oli? Oliko kivaa? Mukavaa? Hauskaa? Muuta, mitä?

No? No? No?

Nimim. Tahtoo tietää