Tönö

Naapurin pariskunta soitti tänään. Rupattelivat ensin ihan muuta, kiertelivät ja kaartelivat, höpisivät säästä ja lopulta, ihan vainvihkaa kertoivat, että ostivat sitten sen meidän torpan naapuritönön.

Olin juuri ulkoiluttamassa ötökkää ja kirkaisin pienen ei-kovinkaan-hetsku -kirkaisun Hotelli Hamburger Börsin sisäänkäynnin kohdalla niin, että taksista nouseva tupeerattuhiuksinen daami päättikin odottaa autossa vielä hetken.

Kivaa. Hulppeaa. Jännää. Ensinnäkin siksi, että naapuritalokin tulee kuntoon eikä kulje hiljalleen tuhoaan kohti. Sekä pupu ja minä että naapuripariskunta arvostamme vanhoja rakennuksia ja arkkitehtuuria niin, että jokainen yksinään lahoava maatalo raastaa sydäntä.

Toisaakseen on kivaa, että juuri kaveripari osti paikan. Että juuri ne, joiden kanssa tykätään viettää aikaa. Nyt asutaan tien vastakkaisilla puolilla ja pian ystävyys jatkuu maaseudulla.

Ja tosi tyytyväisiä saavat olla hintaan! Kahdeksan tonnia vanhasta mummonmökistä, hehtaarin maa-alasta ja kolmesta piharakennuksesta - saunasta, kärryvajasta ja navetasta, jossa on myös aitta, vanha kanala, sikala ja tall. Mitäpä noilla piharakennuksilla tekee, mutta on kiva, kun ne siinä pihapiiriä rajaavat.

Ajatelkaa, kahdeksan tonnia! Saako sillä edes kahta neliötä Helsingistä?