Monen kymmenen puhelun jälkeen löytyi kohtuuhintainen hotelli, johon saa ottaa koiran.
Soittelimme ensin kaikki mahdolliset hotellit, hostellit ja vastaavat Kuopiosta, koska emme viitsi ajaa Koillismaalle yhtä soittoa. Hinta vaan oli ongelma. Jos huoneen keskihinta alkaa olla 130 euroa ja 'erikoissiivous koiran jäljiltä' 15 euroa, alan pitää sitä kiristyksenä.
Päätimme siis mennä länsirannikkoa ja yöpyä Vaasassa. 142 euroa. Joka jo sisältää S-etukorttialennuksen. Kun taivastelin hintaa vastaanottovirkailijalle, hän kertoi, ettei heillä kesäaika ja sitä myöten kesähnnat ole vielä käytössä. Kesä alkaa kuulemma vasta 28. kesäkuuta.
Onneksi Loma-Suomi -esitteestä löytyi edukas kesähotelli Kuopiosta. Mielenkiintoista, ettei kaupungin matkailusivut noteeraa sitä missään listassa. Mukana ovat vain tyyriit vaihtoehdot.
Oltiin viikko maaseudun rauhassa. Jotenkin työstressi ei ole ihan vieläkään hellittänyt, vaan olo on ollut joka-alkukesäisen kärttyinen ja ärtyisä. Mutta päivä päivältä tuntuu enemmän lomalta.
Töitä on tehty. Pupu on kitkenyt ja perannut ja istuttanut ja kaikkea. Yhdessä pestiin sen uuden aitan seinät, tunkattiin talon pääty ylös, jotta saatiin sinne uusi nurkkakivi. Ja kun tunkin makuun päästiin, minä tunkkasin yksinäni ylös saunan kulman ja aitan ja asettelin kiviä paremmin. Lopun ajasta asensin vieraskamariin uusia ikkunoita.
Viikon aikana yllätyskäynnille tulivat mun vanhemmat. Olivat olleet sisaren luona lapsia hoitamassa ja kaipasivat välillä aikuismaista olotilaa. Niinpä äiti soitti ja kutsui heidät meille. Oli kivaa, vaikkakin äiti oli väsynyt ja siksi punaviini kihahti hänellä kovasti hattuun. Minun ikioma madonnamainen äitini päissään... Aiemmin olisin paheksunut tilannetta suunnattomasti. Nyt en. Kai parin vuoden päästä seitsenkymppinen saa edes joskus varomattomasti humaltua.
Perjantaina vieraiksi tuli entinen omakotiheteromme sekä hänen vaimonsa ja vuoden ikäinen lapsi. He olivat pari yötä ja kävivät välillä ajelemassa pitkin maakuntaa tapaamassa sukulaisiaan. Lapsi oli liki koko ajan vaiti ja hämmästeli maailmaa. Luonto oli kivaa ja ruohikko, mutta multa ei. Muurahaiset kiinnostivat, samoin koiran ruokakuppi.
Eilen naapurimme soittivat yllättäin ja ilmoittivat, että tulevat yöksi torpallemme, koska muurari tulisi heti aamulla. Pitkin hampain suostuimme, sillä johan heitä on katseltu jo marraskuusta alkaen. He sanoivat olevansa perillä viimeistään iltayhdeltätoista ja pyysivät, että odottaisimme heitä niin, että voisimme mennä yhdessä saunaan.
Ja niin odotettiin. Ja odotettiin. Ja odotettiin. Ja mentiin saunaan kahdestaan ja hiukan kiukkuisina. Puolenyön jälkeen he saapuivat ja sanoivat, että olivat myöhässä, koska oli hiukan jotain muuta. Olisiko voinut soittaa? Onko meidän torppamme sellainen majoituslaitos, että koska vain sopii tulla? Avoinna vieraille 24/7? Että minä toivon heidän mökkinsä valmistuvan pian. Minua ärsyttää jo heidän näkemisensäkin. Mutta kun on aikoinaan luvannut, että yötä voi olla. En vain tiennyt sen kestävän puolta vuotta!
Meille tulee vieraita juhannukseksi ja naapurit harmittelivat sitä, koska he puhuivat, että olisivat voineet itse olla omalla mökillään ja laittaa vieraansa meidän vieraskamariin. Ajatelkaa nyt! Heitä harmittaa että meillä on jo ystäviä meidän omalla torpallamme, koska parempi vaihtoehto olisi majoittaa joitakin muita..!
Lähdettiin pupun kanssa karkuun toistemme lomanalkuriitelyä pääkaupunkiin. Oltiin kaverin luona yötä, kierreltiin kaupungilla, syötiin nepalilaista ruokaa, käytiin kasvitieteellisessä museossa. Kaikkea.
Oli kivaa ja kuumaa ja ihan kuin silloin kun rakastuttiin ja pupu asui Helsingissä ja minä kävin sitä siellä katsomassa.
Tänään tultiin Haagan rodopuiston kautta kotiin ja huomenna suunnataan torpalle. Pupulla on auton peräkontti täynnä kaiken maailman istutettavia ja makuuhuoneessa kattoikkunan alla odottelee istuttamista ainakin 40 maissintainta. Että puuhaa riittää. Onneksi viikonlopuksi tulee vieraita, jottei koko aika mene työtä tekemällä. Minä ainakin aion viettää aikaa riippumatossa Anne Proulxin uusimman kirjan kanssa.
Ensi viikon keskiviikkona olisi tarkoitus lähteä ajelemaan Koillismaalle vanhuksia tapaamaan. Pupu on jo ottanut tarkkaan selville joitakin kasviharvinaisuuksia kasvattavien kasvitarhojen paikat, joten tänäkin vuonna matka polveilee pitkin ja poikin Suomea aina yhdeltä taimitarhalta toiselle.
Jossakin Itä-Suomessa tai Savossa Kuopion seuduilla voisi olla yötä. Jos joku osaa suositella jotakin hyvää hotellia tai majataloa, vinkatkoon.
Vihdoinkin se alkoi; kesäloma. Seuraavan kerran töissä pitää näyttäytyä vasta 13. elokuuta.
Vihdoin on aikaa tehdä kaikkea ja olla tekemättä. Herätä aikaisin aamulla ja kävelyttää pupun kanssa koiraa Aurajokea ylävirtaan. Istahtaa torikahvilaan aamuseitsemältä. Tai mennä maalle ja nauttia aamiaista puutarhassa mehiläisten pörrätessä etsiessään kukista mettä. Matkustaa autolla halki Suomen tapaamaan vanhempia. Käydä isoäidin haudalla. Halata vastentahtoista kummipoikaa. Jännittää sitä päivää, kun herra Aboa sanoo 'tahdon' herra Hortukselle.
Oppilas B ja lehtori A luokkaretkellä Suomen joutsenella koko luokan kanssa
A: Hei äijät, älkääs jääkö sinne. Opas meni jo kannen alle.
B: Ope hei, mä en tuu tonne alas.
A: Miksi et.
B: En vaan tuu.
A: Sepä ei ole ihan sinun ratkaistavissasi. En mä täällä voi alkaa kuuntelemaan kolmenkymmenen ihmisen haluamisia.
B: Sä olet mulle vihainen.
A: Miksi mä sulle olisin vihainen. Mulla on vaan vastuu kaikista mun oppilaista työpäivän ajan. En mä voi siksi jättää ketään yksinään mihinkään.
B: Mä en vaan tuu. Mulla huimaa jos mä meen noin jyrkkiä portaita.
A: Huimaa?
B: Joo. Jos mä kaadun ja tipun, niin vähänkö mä syytän sua siitä.
A: Jos sä kaadut ja tiput, niin vähänpä se on minun syyni.
B: Sä vihaat mua.
A: Kaikki muut odottaa meitä jo.
B: Mä en tuu.
A: Odota sitten täällä kannella, niin me tullaan tänne kun me ollaan nähty kaikki tuolla alhaalla.
B: En mä ala täällä yksin istumaan!
A: Mitä sä nyt kiukuttelet?
B: Jos sä jätät mut tänne yksin niin mä hyppään tonne jokeen!
A: Mitä tämä nyt oikein on? Mulla on kaksikymmentäyhdeksän muuta oppilasta tuolla odottamassa ja sä kiukuttelet mulle kun mä en voi ratketa kahteen paikkaan?
B: Sä et koskaan kuunetele mua. Sulla ei oo koskaan mulle aikaa.
A: Onko mulla ollut jotenkin vähemmän aikaa käyttää sinua varten kuin mitä muille? Onko tämä sun mielestä sun ikäisen käytöstä? Sä olet parin päivän päästä virallisesti ysiluokkalainen ja me käydään keskusteluja siitä, hyppäätkö sä laivalta jokeen.
B: Sä vihaat mua.
A: En vihaa sua. Mutta sun käytöksestä mä en tällä hetkellä pidä.
B: Mä hyppään laidan yli.
A: Hyppää mun puolestani, jos se sua rauhoittaa. Tuolla on sitten tikkaat, mistä pääset ylös. Näetkö sä ne? Mä meen nyt alas. (menee)
B: (istahtaa laivan kannelle. Itsekseen) Haistakaa vittu kaikki.
(Lehtori A pyyhkii taulua tunnin jälkeen, oppilas B tulee sisään)
A: Moi
B: Moi.
A: Mikäs sut tänne lennätti?
B: Mua kiusattiin taas.
A: Eikä? Ketkä?
B: En mä tiä. Tummahiuksinen ja vaaleehiuksinen.
A: Oliko ne sua vanhempia?
B: Emmä tiä.
A: Tai nuorempia?
B: Emmä tiä.
A: Mä haluasin saada ne tyypit kiinni.
B: Emmä tiä ketä ne on.
A: Eikö sulla ole mitään tietoa niistä?
B: Ei.
A: Onko ne meidän koulusta?
B: Emmä tiä.
A: Tiedätkö, kun mun on aika vaikea tehdä mitään, kun mä en oikein tiedä, mitä tehdä.
B: Kyllä sun pitäisi kattoo mun perään.
A: Kyllä sä siinä olet oikeassa. Ei sua saa kukaan kiusata, kuten ei ketään muutakaan. Mutta kun mä en yhtään tiedä, mihin suuntaan lähteä.
B: Kyllä sun pitäis osata. Sä olet opettaja.
A: Olisiko sulla ehdotuksia, mitä mä voisin tehdä? Siis mitä sä haluaisit että mä tekisin? Kun mä haluaisin kyllä, mutta kun me ollaan oltu tässä samassa tilanteessa jo aika kauan.
B: Mua pelottaa mennä kesällä rippikouluun.
A: Miksi? Tuleeko sinne sellaisia jotka on kiusannut sinua?
B: Ei. Tuttuja vaan.
A: No mikä sulla sitten pelottaa siinä?
B: Pelottaa vaan.
A: No se on harmi.
B: Mitä sä meinaat tehdä?
A: Sen kiusaamisen kanssa?
B: Ei ku sen rippikoulun. Kun mulla pelottaa.
A: Rippikoulun? Kuule, kun mä en oikein voi sen kanssa tehdä mitään, kun se on seurakunnan juttu ja mä olen koulun opettaja.
B: Mä arvasin taas ettet sä auta mua.
A: (alkaa hiljalleen hiiltyä) Se on vähän sellainen asia, etten mä oikein voi auttaa. Etkö sä voisi puhua sun rippipapille siitä?
B: En mä haluu puhuu sille. Sä voisit soittaa sille.
A: Sille papille? Kuule, sellaista mä en oikein voi tehdä. Sun pitäisi puhua vaikka kotona, jos ne soittaisi.
B: Sä et ikinä auta mua. Et ikinä! (lähtee kävelemään luokasta)
A: Nyt et kyllä sano noin, kun se ei pidä paikkaansa.
B: (pysähtyy) Mitä sä tekisit, jos joku oppilas olisi rakastunut sinuun?
A: Mitä?
B: Haista paska! (juoksee pois)
