(Nuoren) opettajan varaventtiili

Työt alkoi sitten oiekin tohinalla. Viime viikon kaksi työpäivää meni vielä jotekin kuin unessa, mutta nyt on ensimmäinen ehjä työviikko. Huomaa, että lomalla on onnistunut lepäämään oikein kunnolla, sillä olo on energinen ja innostunut.

Jollakin tasolla tympäisee yksi seiskaluokista. Alkujaan kaikki syksyn seiskoista olivat aika tavalla työläitä, mutta kaksi niistä on jo asettunut ruotuun. Kolmannen kanssa juttu alkoi jo hiukan luistaa ennen joulua, mutta loman aikana poikavoittoinen luokka on ottanut niin paljon takapakkia, ettei ole tottakaan. Kaikenlainen alkeellinenkin luokkaosaaminen on hukassa, saati sitten käytöstavat, työskenteleminen, kuunteleminen sekä muu vastaava.

En ole mielestäni kovinkaan tiukka opettaja, mutta auktoriteettia minusta löytyy. Kertaakaan yksikään puberteetikoista ei ole uskaltanut minua millään tapaa haukkua, haistatella tai homotella, eikä sellaista tee kukaan tälläkään luokalla. Toivottavasti kukaan ei ole jättänyt sitä tekemästä siksi, että pelkästään pelkäisi rangaistusta tai Aboaa, vaan siksi että a) Aboa on oppilaiden mielestä kiinnostava opettaja, b) oppitunnit ovat mielenkiintoisia, c) luokan ja koulun ilmapiiri on sellainen, ettei mieleen tule käyttäytyä sillä tavoin, d) Aboa on riittävästi ilmaissut sen vaihteluvälin, minkä sisällä toiminta on hyväksyttyä, d) muu, mikä.

Eikä mitään pahaa tänäänkään tapahtunut. Sietokykyni kuitenkin ylittyi, kun kesken hiljaista lukutuntia paimentaessani samoja oppilaita kerta toisensa jälkeen tekemään sitä, mitä pitäisi tehdä, yksi haasteellisimmista katsoo minua suoraan silmiin, sulkee lukukirjansa ja sanoo: "Älä sä kuule jaksa siinä koko ajan mulle mussuttaa."

Sitten lähti.

Tänään en ole ollut millään tavalla hyödyllinen.

Nukuin pitkään ja sen jälkeen söin pupun kanssa aamiaista vielä pidempään. Luin sanomalehdet tarkkaan. Luin eilen ostamaani Dilbert-juhlakirjaa. Kieltäydyin lähtemästä kasvitieteelliseen puutarhaan. Surffasin netissä sillä aikaa kun pupu kävi kasvitieteellisessä puutarhassa. Kävin Elixian Total Combatissa, joka oli raskas ja joka vei sykemittarin mukaan pois 618 kalorin verran ylimääräistä Aboaa. Korjasin seiskojen kirja-arvosteluja ylimalkaisesti. Join kolaa.

Siinä se.

Suosittelen kaikille ravintola Kertun hampurilaisnoutopöytää. Loistava valinta krapula-aamuksi!

Tänään ei mennäkään mökille. Pakkasta on lähemmäs kaksikymmentä astetta, ja vaikka torpassa sisällä onkin lämmintä, ei ulos ole asiaa. Tai siellä ei ole tekemistä. Siksi päätettiinkin jäädä tänä viikonloppuna kotiin, samoin kuin seuraavanakin, esillä silloin meidät kutsuttiin ystäväpariskunnan tupaantuliaisiin.

Ajattelin, josko saisin pupun tänään houkuteltua Suxessiin. Minä ainakin menen.

Olin tänään Elixiassa sekä coressa että powerissa. Core-tunti, selän ja vatsan lihaksia vahvistava juttu, on yleensä ollut todella rankka ja sykettä nostava ja selkeästikin tehokas. Tänään ei.

Lukujärjestys on joulun jälkeen vaihtunut, samoin coren ohjaaja. Perinteiset, homolle sopivat Village Peoplen ja Abban biisit olivat vaihtuneet new age -tyyliseksi panhuilu-diibadaabaksi ja ohjaaja puhui lempeällä äänellä solisevan taustanauhan päälle ja kehotti meitä nostamaan hiukan vasenta kättä ja sitten oikeaa. Sitten huilattiinkin vähän ja halattiin omia polvia. Ei hikeä, ei sykkeennousua, ei kiristyneitä lihaksia. Ainoa kireä oli Aboan hermo.

Power-tunnin jälkeen menin höyrysaunaan istuskelemaan, kuten aina tapaan tehdä, sillä höyry tuntuu tekevän hyvää kroonis-tukkoiselle nenälleni. Istuessani yksin saunassa kuulin jonkun henkilökunnasta esittelevän paikkaa jäsenyydestä kiinnostuneelle. Hän kävi asiantuntevasti läpi yrttisaunan ja hierovat suihkut ja saapui viimein asiakkaan kanssa höyrysaunan ovelle.
-Tällä on sitten tällainenkin sauna. Sä voit kurkata sinne sisälle ja katsoa että miltä vaikuttaa, sanoi esittelijä ja avasi oven. Hän jäi oven ulkopuolelle ja sisään kurkkasi huolellisesti föönattu mies, jonka seksuaalisesta suuntautuneisuudesta ei ollut epäilyksiä.
-Vai tällaistakin teillä on, sanoi hän, ja katsoi minua.
-Joo, meillä on kaikkea tuollaista. Kaikki ei välitä, mutta jotkut tykkää paljon.
-Ei kyllä pahalta näytä. Kyllä mä varmaan tykkäisin, sanoi asiakas ja katsoi vielä saunan kaakeleita. Sitten hän sulki oven ja poistui esittelijän mukana.

Mietin, olisiko minun pitänyt käydä kertomassa, etten kuulu jäsenhintaan.

Käytiin sitten katsomassa ja ulvottiin naurusta. Silloin viimeksi se oli näyttelijöiden jännittyneisyyden ja pikaisen paikkaamistarpeiden takia ainoastaan hauska, mutta nyt se kyllä räjäytti potin. Pupun kanssa ulvottiin ja hihitettiin ja räkätettiin pitkän matkaa kotiinpäin ja tänään töissäkin vielä purskahtelin nauramaan. Oppilaiden kysyessä syytä en ihan viitsinyt referoida syytä heille.

Kaikkein syvimmälle osuivat ja upposivat homo työnvälityksessä, heterotutkija Hintikka, Synnove ja Edith sekä ulostulostaan avautuva tarjoilija. Ristus maaria! "Ja sitten me itkettiin kaikki niin että isälle tuli kaihi ja äidille poskiontelotulehdus."

Kabaree vierailee käsittääkseni ainakin Porissa ja Jyväskylässä. Menkää herrajumala katsomaan sitä jokainen!

Pitää mennä tänään katsomaan uudelleen sitä homokabareeta. Kun edellisen kerran siellä oltiin, yksi näyttelijöistä oli sairastunut ja sitä paikkasi milloin kukakin ja siksi päätettiin pupun kanssa että tahdotaan nähdä kokonaisuus ihan sellaisenakin, kuin miksi se on ajateltu.

Jaksoin mennä taas aamulla salille. Menin kokeilemaan ensin Elixian Totalia ja jatskoin sitten Core-tunnille vahvistamaan selkä ja vatsalihaksia. Kun olin lähdössä pois, käytävässä käveli vastaan entinen työkaveri, joka oli menossa vetämään ensimmäistä Power-tuntiaan. Hän pyysi tulemaan tunnille ja minä hullu suostuin.

Nyt tuntuu hiukan väsyneeltä mutta todella energiseltä. Kaverini tiedusteli netitse, aionko muutua Hulkiksi, mutta luulen, että Möykky on todennäköisempi...

Tein juuri Ylen Elämä pelissä -ohjelman onnellisuustestin (http://elamapelissa.yle.fi/el%C3%A4m%C3%A4-peliss%C3%A4-onnellisuustesti), josta sain
- 87 onnellisuuspistettä,
- 86 elämäntyytyväisyyspistettä sekä
- 79 onnentaitopistettä.

Pidin testistä kovasti. Minusta tällaiset nettitestit ovat yleensä kovin köykäisiä ja yksiulotteisia, mutta tässä elämää lähestyttiin aika monelta kantilta. Suosittelen.

Pupu meni tänään jo töihin, mutta minä jäin kotiin, koska meidän koulussa työt alkavat vasta torstaina. Pupu nukkui yönsä huonosti, kuten aina loman loppuessa ja töiden alkaessa. Ei hän nimenomaisesti stressaa töitään eikä inhoa, mutta joku, mikä lie, saa hänet nukkumaan katkonaisesti.

Minä puolestani en saanut unta. Kahtena yönä peräkkäin olen vain pyörinyt vuoteella unetonna. En tiedä, sainko uutena vuotena kelloni sekoitettua (sisäisen kellon siis, biologinen on sanonut protestoivan äänekkäästi tiktak jo pitkän aikaa) vai onko syynä ollut liian kova sitruunanmakuisen Pepsi Maxin kittaaminen ennen nukkumaanmenoa, mutta joka tapauksessa oman unen houkuttelu unesta tuhisevan koiran ja katkounisen miehen välissä ei ole kivaa.

Otin tyynyni, hain kaapista varapatjan ja menin kellariin olkkarin lattialle lukemaan loppuun Dan Brownin uusimman. Sen loppu oli niin järkyttävän huono ja lattea, että melkein menin herättämään pupun kertoakseni hänelle pettymyksestäni. Kirja oli muutenkin aika tavalla aiempien kertausta että ajoittain oikein tympäisi.

Aamulla kävin kuntosalilla, kun kerrankin sinne aamulla pääsin. Vedin itseni ihan kunnolla hikeen ja päätin, että huomennakin menen johonkin aamun ohjattuun juttuun. Sen jälkeen lähdin kiertelemään keskustaa ja kirjastoa. Kävin katsomassa muutaman kaupan alennusmyyntejä, mutten oikeastaan keksinyt mitään, mitä olisin tarvinnut. Wiklundilla katselin hämmästyneenä, kun ihmiset ahnehtivat alennettua joulutavaraa. Ymmärrän ilmiön osittain, sillä itsenikin pitäisi ostaa uudet kuusenvalot, sillä entisistä oli hävinnyt puhti ja juuri nyt niitä saa halvalla. Mutta kuunnellessani kahta keski-ikäistä naista, jotka ahneesti kahmivat ostoskoriinsa jouluisia kaitaliinoja, ikkunakoristeita ja muovisia tonttuja todistellen vuorotellen toisilleen, kuinka 'tää on sellanen veikeä, että mä ehkä voin laittaa tän Janikan ikkunalle ens jouluna', alkoi minua tympiä.

Kouristuksenomainen shoppailu on asia, jota en oikein ymmärrä. Ostaminen vain siksi, että on mahdollisuus ja on rahaa kuulostaa minusta oudolta - jollakin tapaa väärältä.

Parhaiten viihdyn kirjastossa ja kirjakaupoissa. Voisin viipyä tuntikausia selaten erilaisia teoksia aiheista, joista tiedän paljon ja aiheista, joista en tiedä oikein mitään. Koen kirjojen tuoksun jollakin tapaa melkein eroottisena. Ehkä siksi joskus menneisyydessä haaveilin tulevani isketyksi juuri kirjastossa. Kuntosalin pukuhuoneessa tuijottelu on minusta enemmänkin kiusallista, mutta kirjastossa alkanut vaivihkainen flirtti...

Älykkyys on seksikästä, mikäli se on puettu edes jonkinlaiseen kivaan kroppaan.