I've got dreams to remember

Eilen kävivät Tampereen työväenmuseon edustajat kylässä.

Kuten ehkä muistat, kyselin jokin aika sitten, mikä museo olikaan kiinnostunut seksuaalisten vähemmistöjen elämän tallettamisesta. Sain tiedon ja lähetin heille sähköpostia.

Ongelmana on nimittäin ollut vaatekomeron lattialla oleva iso pahvilaatikko, jossa on kaikkea häihin liittyvää materiaalia; suunnitteluvihkoa, istumajärjestystä, ohjelmaa ja muuta. Meistä kumpikaan ei ollut kovin kiinnostunut säilyttämään niitä, ja ajattelin ihan piruuttani kysyä museosta, mitä kamaa tahtovat.

Ikinä en olisi uskonut, että palvelu on niin hyvää, perinpohjaista ja nopeaa! Niin että heti sieltä vastattiin ja eilen tultiin jopa hakemaan materiaalia meiltä kotoa.

Käytiin sitten läpi pahvilaatikoja yhdessä. Tutkijoille tuntui kelpaavan kaikki; sellainenkin, jonka itse olisin luokitellut roskaksi ja heittänyt pois. Onnittelukortit, juhlatilan pohjapiirrustukset, boolireseptit... Kiittelivät vielä, että saivat näin laajan kaaren häiden suunnittelua tallennettua. Museologia on kyllä selvästi oma tieteenajinsa.

Annoin heille jopa sen lapun kahden vuoden takaa, jolla kirjallisesti kaverin häätilaisuuden romantisoimana kosaisin pupua. Ihan tavallinen muistilappu, nuhjainen ja rispaantunut, jossa lukee "Menisitkö sä mun kanssa naimisiin, pupu?" ja johon pupu oli vastannut "Joo". Hetken mietin, olisinko säilyttänyt sen aarteen itselläni, mutta päätin sitten luovuttaa. Onhan minulla pupu koko ajan muistuttamassa siitä että suostui se.