Eilen, matkalla kaupasta teatterille, laukussa kolmioleipä ja limu, odotin suojatien reunalla valojen vaihtumista. Vanha nainen, reilusti kahdeksattakymmentä, tuli viereen rollaattorillaan, katseli minua hetken ja kysyi:
- Saisiko sinulle puhhuu?
- Totta kai saa, vastasin ja kiinnitin huomiota että murre oli kakkoista. Siirtokarjalaisia kenties?
- Voitko sie minnuu auttaa?
- Totta kai voin, vastasin ja ajattelin, että hän pyytää apua rollaattorin viemiseksi reunakiven yli.
- Miulla on syöpä uusinna neljättä kertaa. Nyt se on päässä, sanoi mummu, käänsi katseensa minuun päin, jolloin näin, että toinen silmä oli leikattu pois.
- Kaikki miun sukulaiset on jo hauvan levossa. Ei muilla täällä ennää kettään ole auttamassa. Kukkaan ei auta. Nainen varvisti hiukan että pääsi lähemmäs ja kuiskasi vielä:
- Viiteen päivään en ole syöny mittään. Voitko sinä auttaa?
Häkellyin ihan täysin. Kaivelin taskuni, laukkuni, laukunpohjani, mutta jouduin sanomaan rouvalle, että minulla ei valitettavasti ollut yhtään rahaa mukana. Että mielelläni auttaisin, mutta en juuri nyt voinut. Kävelin kadun yli, kun yhtäkkiä muistin meetwurstikolmioleivän laukkuni sivutaskussa. Juoksin takaisin mummun luo ja annoin hänelle leivän. Hän laittoi sen laukkuunsa, jossa oli kaksi sinipilkkuista appelsiinia.
- Kristus siunaa poika sinnuu, sanoi mummu ja näin kuinka kyynelvesi valui tyhjästä silmäaukosta. - Jumala auttaa sinnuuki joskus.
Lähdin pois jotenkin sekavissa oloissa. Vasta kun olin päässyt teatterille, ihmettelin, miksi en ollut vienyt rouvaa läheiseen kauppaan. Kyllähän minulla, töissäkäyvällä miehellä, olisi varaa yhden mamman ruokakassi kerätä täyteen ryyniä ja jauhoja ja makkaraa. Miksi en ollut sitä keksinyt? Melkein kaupan nurkalla kun vielä seisoskeltiin! Juoksin takaisin postin kulmalle, mutten enää nähnyt rouvaa missään.
Minulla on todella huono omatunto. Mistä löytäisin sen naisen? Kyllä minulle saa puhua! Kyllä minä haluan auttaa!
12 kommenttia
Christian
29.2.2008 17:00
Surullista. Olen itse ollut kerran vastaavassa tilanteessa, josta jäi vähän samanlainen olo: enemmänkin olisi voinut tehdä.
JPHki
29.2.2008 17:10
Voi hyvä luoja mikä tapaus! Järkyttävää ja surullista. Älä syytä itseäsi, teit kuitenkin jotain, kuuntelit ja annoit leivät. Toivottavasti joku toinenkin pysähtyy, selvittää hänen nimensä ja ilmoittaa tilanteesta sosiaalitoimelle. Meillä on tietääkseni edelleen sosiaaliturva, jonka pitäisi huolehtia siitä, ettei kenenkään tarvitse nähdä nälkää. Huhhuh...
Druusi
1.3.2008 01:45
Sinähän teit juuri sen, minkä pitääkin! Annoit vähästäsi! :) Vaikka olisitkin voinut viedä mummon kauppaan, et ajatellut sitä juuri sillä hetkellä, mutta silti toimit ihan oikein! :)
Bless!
Torontosta
1.3.2008 14:07
Bless You.
Juksteri
1.3.2008 14:32
Aboan ja vanhan naisen tapaaminen herättää monenlaisia kysymyksiä. Miten voisi auttaa avutonta, muutenkin kuin rahallisesti? Mistä tietää, kenen hätä on aitoa? Miksi rikkaassa Suomessa on hätää, joka on piilossa ja yksityistä, ehkä naapuriasunnossa? Ovatko vanhukset kakkosprioriteetilla julkisessa terveydenhoidossa? Miksi ihmiset tässä ajassa ovat turtuneet toisen ahdinkoon (joku muu varmaan auttaa)? Käykö minulle joskus samoin kuin tälle vanhalle naiselle?
Juksteri
1.3.2008 14:55
Vähän samantapaisia tunteita heräsi, kun luin Hesarista juttua asunnottomista. Kuva jäi erityisesti mieleen. Siinä nuori nainen polvistuu alas ja keskustelee kadulla asuvan miehen kanssa ja kysyy, mitä tämä tarvitsee. Hämmästyin eniten omaa reaktiotani: miksi tämä nainen auttaa tuntematonta ihmistä? Eikö se olekaan luonnollista? Eivätkö kaikki tekisi niin?
Linkki juttuun http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/HS20080223SI2KA01n24
ja videoon http://www.hs.fi/videot/1135234271114
Mika
2.3.2008 03:58
En tiedä ovatko romanialaiset kerjäläiset ehtineet vielä Turkuun asti, mutta ainakin Helsingissä he syövät tehokkaasti empatiapisteitä kaikilta vähäosaisilta ja "vähäosaisilta". Kun päivittäin työmatkallani näen vähintään 1-2 romanialaista, niin kummasti mieli kovettuu ja lompakko sulkeutuu. Harmi.
TomppaXXXL
2.3.2008 21:23
Olen joskus miettinyt että moni asia olisi paremmin jos suvut ja perheet pitäisivät yhtä ja huolta toisistaan. Nykyään niin helposti turvaudutaan yhteiskuntaan ja odotetaan että joku julkinen taho hoitaa kaiken. Hienoa että vielä löytyy ihmisiä jotka auttavat lähimmäistään siinä missä pystyy.
Dragon-85
3.3.2008 21:42
Mika, sama homma. Sen takia en anna kenellekään rahaa (viralliset keräykset erikseen). Jos jollakulla on nälkä, hänelle kelpaa kyllä ruoka jos sellaista tarjoaa. On nimittäin käynyt niinkin, että ruoka ei olekaan "nälkään" kelvannut, vaan olisi pitänyt rahaa saada.
Torontosta
4.3.2008 03:32
Dragon-85 , rahaa muuhun tarpeesseen,drugs, drincks",kahviin" ruoka ei kelpaa.
noksu
4.3.2008 16:55
Nii...kyllä mä ainakin oon monesti antanut ihan rahaakin, jos sitä on pyydetty. Tuskimpa se mun käsissäni yhtään sen "parempaan" käyttöön olisi mennyt....
Mutta valitettavasti esim. "romanialaistapauksessa" taustalla pyörii jokseenkin järjestäytynyttä rikollisuutta ja rahat eivät suinkaan jää niiden käsiin, jotka sitä pakkasella polvillaan pyytävät. Uhreja on niin monenlaisia.
Ja mitä tulee kysymykseen "elintasopakolaisista" voisin siitä puhua tovin...varsinkin Romaniassa, missä vähemmistöjä sorretaan eikä saa lapsilleen koulutusta, on jokseenkin ymmärrettävää, että lähtee etsimään parempaa elämää muualta. Karu todellisuus joskus kuitenkin on että päätyy polvilleen Helsingin kadulle...
Mutta kyllä mä silti haluan vielä uskoa, että autan jos ja kun joku apua tarvitsee.
Dragon-85
9.3.2008 02:40
Toista se oli ennen wanhaan, kun Euroopasta lähdettiin sankoin joukoin Amerikkaan paremman elämän toivossa. Silloin lähdettiin tekemään töitä - joka ei nyky-Euroopassa ole valitettavasti kovinkaan helppoa ilman kielitaitoa.