Miten nämä viikot menevätkin näin siivillä? Tuntuu, että vasta eilen oli maanantai ja jumalaton lumipyry kävellä töihin. Ja nyt yhtäkkiä onkin perjantai ja oppilaat toivottelevat hyviä viikonloppuja.
Löysin vihdoin ja viimein netistä lukioaikaisen opettajani sähköpostiosoitteen. Hän muutti pois kotikylästäni miehensä kuoleman jälkeen, heti samana vuonna, kun me kirjoitimme. Kukaan ei tiennyt, minne hän lähti aloittamaan uutta elämää.
Nyt sattumoisin löysin hänen nimensä erään lukion kotisivuilta läheltä Helsinkiä. Laitoin sähköpostia ja odotan jännittyneenä vastausta.
Kirjoitin pitkän viestin, jossa kiitin hänen uskomatonta huumorintajuaan, ammatillisia tietojaan ja kannustavaa asennettaan. Hänen ansiotaan/syytään on se, etten lopettanut lukiota kesken ja alkanut kokin uraa. Pidän häntä kovassa arvossa, vaikka vanhoillisen lukion opettajakaarti ei hänestä huolinut. Kaveerasi oppilaiden kanssa ja antautui ihan selittämään, miksi antoi koenumeroksi nelosen. Ennenkuulumatonta!
Katsotaan, vastaako hän!
Hyvää viikonloppua. Torppa kutsuu!