Harmaapartaisia höpinöitä

Savun hälvettyä kahdeksan vuotta kestäneen parisuhteen jälkeen "raivaustyöt" ovat käynnissä. Tapaamisia mielenkiintoisten ihmisten kanssa, ilman paineita. Ei pakon omaista tarvetta saada nyt heti joku viereen...

Olen tapaillut jonkun aikaa erästä tosi mielenkiintoista ihmistä - todellista persoonallisuutta, jonka oma elämä on saanut mitottamaan omat murheeni uusiksi. Tapaamiset ovat johtaneet aina uusiin tapaamisiin, päivä kerrallaan ajatuksella. Tunnustaa täytyy, että hänen kanssaan olisin mielelläni parisuhteessakin <3

Puheväleissä toki ollaan exänkin kanssa, vaikka pidimmekin taukoa yhteydenpidossa. Hänkin on sitten aloittamassa uutta suhdetta, parin viikon ikäinen seukkailu ei kuulemma vielä ole kovin vakavalla asteella, enemminkin yhdessä viihtymistä. Hienoa, että hän osaa kaikesta huolimatta nauttia elämästä.

Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan...

"Life's like a box of chocolates, you never know what you're gonna get." (Forrest Gump)

"It's been too hard living and I'm affraid to die
I don't know what's up there beyond the sky
It's been a long, long time coming
But I know a change is gonna come
Oh yes it will"
[Tina Turner: A Change Is Gonna Come]

Harmaapartainen mies istuu meren rannalla auringon laskiessa, mietteissään hän hymyilee, menneelle elämälle, muistoille. Tapahtumille, joiden jättämät juonteet kasvoissa, kertovat elämän iloista ja suruista. Silmäkulmien rypyt kertovat ilosta, parran harmaus suruista.

Miksi harmaapartainen mies on auringon laskiessa meren rannalla? Hän kuuntelee aaltojen rauhoittavaa liplatusta rantakiviin, ne muistuttavat elämän jatkuvasta sykkeestä. Hän katsoo kauas horisontiin, aava meri on hänelle eletyn elämän peili. Meren karikot kuvastavat niitä hetkiä, jolloin elämän on kolhinut kovaa. Merimerkit niitä viittoja, joiden varassa hän on navigoinut elämänsä läpi tähän asti. Auringon kajo meren pinnalla tuo hänelle rauhan, laskeva aurinko muistuttaa, että uusi päivä on tulossa.

Hämärän laskeuduttua harmaapartainen mies alkaa viimein nousta paikaltaan, lähtee hitaasti kävelemään pois rannalta, ei kuitenkaan pois elämästään.Huominen on vielä näkemättä...

Kuinka ollakkaan, en malttanut pysyä täältä pois - ehkä kuitenkin saan sitä vertaistukea täältä, koska olen saanut postia muutamilta ihmisiltä.

Elämä on elettävä, ei siinä mitään (vaikka tässä äskettäin oli valmis tekemään kaikkea muutakin :( - ei niin kivaa...)

Yritellään porskuttaa - pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä ;)

Kirkan kappaleen sanoin:

Niin paljon se sattuu, kun nään
Kodin tyhjäksi jääneen
En estää voi kyyneltäkään
Yksin itken mä ääneen.

Syyskuussa menehtyi veli - heti perään oma parisuhde.
Voiko paskempaa syksyä enää olla?

[edit 28.10.11]
...iski sitten mykoplasma, joten loppuvuosi taitaakin mennä pillereiden varassa... että silleen. Mites se meni se yksi biisi "Hei mä olen mies, mä olen mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään..."

Viime kuukausina on tapahtunut paljon erilaisia iloisia ja surullisia asioita. Lähes vuoden ajan olen myös harvenevasssa määrin jaksanut ylläpitää tätä blogia.

Aikaa tällä hetkellä vie muuttuneiden työtehtävien myötä tulleet vastuut, kuin myös työn ohessa opiskelu. Vähäisen vapaa.ajan haluaisi vietää joskus muutoinkin kuin pohtimatta turhan vakavia asioita.

Toisaalta, juurikaan mitään syvällistä hengen tuotosa en tänne ole saanut aikaan, lukukertoja on tosin ollut aika reilusti:

Bloggauksia 470 kpl
Kuvia 152 kpl
Blogia luettu 38593 kertaa
Kommentteja 480 kpl

Kiitoksia kaikille lukijoille, kommentoijille ja muille, joiden ansiosta olen myös jaksanut aiheita kehitellä.

Vihellän osaltani blogin pidosta homman poikki. Jos jolla kulla on kiinnostusta lukea elämästäni, voi laittaa viestiä tulemaan tuonne postilokeroon, niin saatampa vaikka kertoa "virallisen blogin" osoitteen ;)

Arkadas a.k.a Rami

"Joskus on vain aika pistää pillit pussiin ja poistua paikalta." (tuntematon muusikko)

... niitä elämämme on täynnä. Kuluvalla viikolla sain suru-uutisen. Veljeni, jonka luona olin sairaalassa juuri muutamaa tuntia aikaisemmin oli menehtynyt elimistön pettäessä. Lepää rauhassa veljeni!

Työnantajani pyöräytti vuoden vaihteessa mittavan organisaatiouudistuksen - kaiken piti toimia loistavasti, "myynninkasvu" ja muut maagiset sanat vilahtelivat megalomaanisessa hehkutuksessa.

Organisaation kaavio - kakkosversio - sai tänään päivänvalonsa - palattiin entiseen toimialajakoon - ja tiimeihin. Enää ei puhuta ääneen vuosittaisesta 25% liikevaihdon kasvusta vaan säästöistä ja "ohuemmasta, vastuullisemmasta itseohjautuvien tiimien muodostamasta dynaamisesta yhteisöstä" - kymmenkunta pikkupomoa sai kenkää tai saneerattiin sopeutumispaketilla ulos. Me ruohonjuuritason väki saimme pitää positiomme - hieman lisätöillä kyllästettynä - kuitenkin saamme sentään palkata tarvittaessa väkeä juuri suorittavalle tasolle.

Varovaisten arvioiden mukaan organisaatiouudistus maksoi viidenneksen tämän vuoden säästötavoitteista. t. nimim. neljän päivän palkaton joululoma

Työporukan kanssa tuli eilen vietettyä rapuillalliset - pienehkö porukka ja tiivis tunnelma. Ei siinä mitään, mukavassa porukassa aika menee liiankin nopeasti.

Työn osalta syksy tuo tullessaan uusia vastuita ja haasteita, samoin kiireet - jo nyt on seuraavat 5 viikkoa menossa minuuttiaikataululla - olikohan siellä 2 vapaata viikonloppua tiedossa tjsp.

Niilllä korteilla mennään, jotka jaossa tuli käteen ;)

...on palailemassa hyvää vauhtia urilleen. Ja juuri kun tuossa elokuun puolessa välissä pääsee kunnolla vauhtiin, niin jo vain tiimistämme jää yksi isä kotiin hoitamaan lastaan - tosin vain loppuvuodeki. Se tietää meille muille tiimiläisillle pikkuisen enemmän venymistä joka tilanteessa, eli seuraavat hengähdystauot pidetään lokakuun puolessa välissä - siihen asti mennään minuuttiaikataululla ja ylitöillä.

Oman venymisensä tuo tosiaan tuo oma opiskelun aloitus myös - sekä vastuut, jotka tulivat viime tiimipalaverissa osakseni. Että sellasta.

Ilonpilkahduksena toki on oma haninalle, joka taas tänään osasi yllättää todella - minulle oli valmistettu oikein gourmet - päivällinen, kun kotiuduin töistä. <3