Harmaapartainen mies istuu meren rannalla auringon laskiessa, mietteissään hän hymyilee, menneelle elämälle, muistoille. Tapahtumille, joiden jättämät juonteet kasvoissa, kertovat elämän iloista ja suruista. Silmäkulmien rypyt kertovat ilosta, parran harmaus suruista.
Miksi harmaapartainen mies on auringon laskiessa meren rannalla? Hän kuuntelee aaltojen rauhoittavaa liplatusta rantakiviin, ne muistuttavat elämän jatkuvasta sykkeestä. Hän katsoo kauas horisontiin, aava meri on hänelle eletyn elämän peili. Meren karikot kuvastavat niitä hetkiä, jolloin elämän on kolhinut kovaa. Merimerkit niitä viittoja, joiden varassa hän on navigoinut elämänsä läpi tähän asti. Auringon kajo meren pinnalla tuo hänelle rauhan, laskeva aurinko muistuttaa, että uusi päivä on tulossa.
Hämärän laskeuduttua harmaapartainen mies alkaa viimein nousta paikaltaan, lähtee hitaasti kävelemään pois rannalta, ei kuitenkaan pois elämästään.Huominen on vielä näkemättä...
