Postiamasalta

Masa tervehtii opetuslapsiaan Afrikan auringon alta. Oudot vatsavaivat, pelottavat tarinat pimeista ja likaisista paikoista seka paikallisten tapa napata toisten tavaroita mukaansa ovat hillinneet Masan aikaistettua vapunviettoa.

Paras ystavani aurinko kuitenkin paistaa joka ikinen hetki, joten pienet sivuseikat kuten paikallisten tylyys ja kierous on helppo unohtaa. Alun matkataverini Sauli palasi jo kotiinsa mukanaan se osa matkatavaroista joissa ei ollut mitaan arvokasta varastettavaa. Kuten joku sanoi: Jos suljet suusi ja silmasi, sinulla voi olla hyvinkin hauskaa. En silti kaipaa kotiin istumaan 24h mese seuranani. A la prochaine!

Tervetuloa juhlistamaan Masan sairasloman loppumista. Kuten tiedätte, Masa on kuluneen vuoden ajan saanut olla ylpeä itsestään. Laiskasta paskiaisesta kun lopulta tuli sairas paska. Hieno perhonen siis kuoriutui harmaasta toukasta. Valitettavasti vaan Masa on kalenterin mukaan tervehtymään päin, jolloin tilanne palautuu entiselleen ja Masa jää vuosiksi kotimaahan istumaan tuolillaan ja mesettämään. Sairas paska kun saa matkustaa, mutta työtön tai toimeentuloton luuseri ei.

Masa on ajatellut juhlistaa aikakautensa vaihdosta toisella pitkällä matkalla. Huomenna olisi tarkoitus lentää Bergamoon, sieltä jatkaa Milanoon ja lentää lopulta (hyvin yllättävästi varmaan) Marokkoon. Koko kiertue on jälleen suunniteltu halvimman lentolipun periaatteella. Halpalentoja yhdistelemällä Helsingistä Marrakechiin lentää tällä kertaa noin 170-180 eurolla. Ja koska noin kuuden viikon aikana täytyy myös asua ja syödä, valinta on jälleen kerran osunut Agadiriin kaikesta huolimatta. Kun siistin huoneen saa kympillä per yö ja ruokaa parilla eurolla, on valmis antamaan anteeksi pienet puutteet viihtyvyydessä. Ikuinen auringonpaiste on myös yksi hyvä syy palata takaisin.

Menomatkalla Milanossa Masa tapaa parin vuoden takaisen tuttunsa Claudion ja on tämän luona yötä. Listaamalla maailman kiimaisimmat ihmiset Claudio voisi sijoittua jonnekin 70:nnen sijan tienoille, ehkä jopa yhtä pykälää ylemmäs. Masa on varautunut lähtemään laukkuineen ja reppuineen ulos yöhön jos tilanne käy epämukavaksi. Mutta onneksi tätinne ei enää tässä vaiheessa elämää tuollaisiin ongelmiin joutune. Tutuistuin tähän pelkkää italiaa puhuvaan saalistajaan omituisella tavalla. Näin hänet Riminin homorannan läpi kulkiessani melkein joka päivä. Claudion iskuase on täysin mielipuolinen tuijotus, joka sai muutaman päivän jälkeen taas toistuessaan Masan nauramaan kippurassa. Uno sguardo assolutamente maniaco. Kaikesta huolimatta Claudio tyytyi ystävyyteen ja uskonkin että hän edelleen käyttäytyy siivosti. Muussa tapauksessa saatan soittaa teidät apuun keskellä yötä.

Marrakeshista alkaen Masaa saattelee reilun viikon ajan yksi pitkäaikaisimmista ja parhaimmista ystävistäni JB. Hänen tapansa katsella maailmaa on aika erilainen kuin laiskuuteen mieltyneen Masan. Yksi kaupunki, yksi päivä, yksi ohjelma, yksi kartta. Muutoksia aikatauluun ei odotettavissa. Jossain on kuulemma jo juna odottamassa joka lähtee aamutuimaan 5:50. Tervetuloa aamukahville Safin asemalle Marokkoon. Erilaisesta luonteestaan huolimatta "Johnnyboy" on ollut Masalle aivan korvaamaton ystävä. Toivon että Masalle tyypilliset pikkuongelmat kuten myöhästelyt, mystiset katoamiset ja erilaiset sekasotkut eivät aiheuta liikaa ongelmia järjestelmällisyyteen tottuneelle ystävälleni. JB:n lähtiessä kohti uusia kaupunkeja ja seikkailuja Masa palaa loppuajaksi Agadiriin. Jossa tällä kertaa aikoo olla harvinaisen kiltisti. Jännitys kun on kovin yliarvostettu juttu. Ainakin jos se tapahtuu oman hengen kustannuksella.

Sairaslomansa kunniaksi Masa tekee tarjouksen josta on vaikea kieltäytyä. Jokainen blogini lukija on kutsuttu vapaavalintaiselle ja ilmaiselle kahville tai teelle (myös muut virvoitusjuomat voivat tulla kyseeseen etukäteen pyytämällä) jonnekin reittini varrelle. Jos et ihan huomenna ehdi Italiaan niin tarjous on voimassa helmikuun ajan Agadirissa. Masa on varsin helppo bongata vastaamalla mielessään kysymykseen: "Kuka voisi olla Masa?" Lupaan tuoda tullessani aikaisen kevään. Yrittäkää pärjätä sihen asti ilman tätiänne. Heitän kyllä matkan varrelta taas välillä viestiä.

Masa ei oikein tiedä mitä pitäisi sanoa. Pari viime kuukautta Masan elämästä ovat olleet aika erikoisia ja kuluttavia. Kaukana tuntuvat olevan ne ajat jolloin Masa oli vielä Masa. Tässä välissä on tapahtunut jotain, mutta jätän analyysien tekemisen niille jotka siihen pystyvät. Sitä odotellessa kerron teille asioista.

Masan ties kuinka mones paluu Marokkoon ei ollut kaikin puolin onnistunut. Itse tehdyistä tyhmyyksistä voi tietysti syyttää vain ja ainoastaan itseään. Sen jopa Masa ymmärtää hyvin. Masa vaan ei oikein enää ymmärrä maailmaa ja sen ihmisiä. Vielä muutama vuosi sitten välittömyydellään ja värikkyydellään hurmannut Agadir on pikku hiljaa muuttunut tylsäksi ja laskelmoivaksi. Osittain tästä kaikesta saamme syyttää jälleen kerran terrorismia.

Marokossa ja erityisesti Agadirissa terroritekojen uhka on olemassa. Masa ei kiistä tuota tosiasiaa. Köyhälle maalle elintärkeän turismin turvaaminen on iso ja ymmärrettävä asia. Kyse on kuitenkin myös paljon muusta. Kun varallisuus ja valta on harvojen käsissä, ei ole ihme että jokainen uhka halutaan käyttää oman aseman varmistamiseen. Lopulta ollaan tilanteessa, jossa paikalliset ihmiset valitsevat pysytellä kauempana turisteista, jotteivät herätä kiusallista huomiota ja joudu poliisin hampaisiin. Turistit ja paikalliset voivat kyllä ystävystyä, kunhan tilanne näyttää luonnolliselta. Suuret erot iässä tai varallisuudessa tarkoittavat että jossain tapahtuu jotain hämärää. Rahan uskotaan vaihtavan omistajaa jolloin kaikki muutkin haluavat päästä jaolle. Niinpä sekä turistit että paikalliset ymmärtävät pysytellä kaukana toisistaan. Lopulta elämmekin aivan superturvallisessa maailmassa. Onneksi turvallisuuden ylläpitöön tarvitsemmekin lakimiesten, poliisien ja muiden virkapukuisten körmyniskojen tuhatpäistä armeijaa. Miten ikinä pärjäisimmekään ilman heitä?

Kotiin palatessa nahkatakkinen karju vaihtuu permanentattuun virastotätiin. Suomalaiselle yhteiskunnalle terroristi on luuseripummi, joka ei tuota valtion kassaan rahaa. Virastotäti tahtoo tietää miksi tililläsi on kaksi kymppiä rahaa. Ehkäpä olet saanut sen kaveriltasi joka salaa rahoittaa elämääsi? Ehkäpä joku nuori kaunis poika käy kerran viikossa salaa hipelöimässä ryppyistä kaulaasi ja on valmis siitä jopa vähän maksamaan. Jossain on joku joka ei ole ollut ahkera. Se on maksanut valtiolle tähän mennessä ainakin 2500 euroa. Jätämme tästä asiasta selvityspyynnön, jonka ratkaisemiseen tarvitsemme Eija-Kaarinan ammattiosaamista. Onneksi Masalla on Virallinen Sairasloma, jota ei estä mikään.

Masa aikoo vielä rikastua. Yhdistämällä marokkolainen poliisidiktatuuri ja suomalainen kelakulttuuri saadaan aikaan yli-inhimillinen valvontakoneisto. Edes vanhassa kunnon DDR:ssä ei tuollaisesta osattu edes uneksia. Se mitä setä ei saa suoraan taskusta palautuu tädille, joka näpyttelee sosiaaliturvatunnuksesi koneelle. Patenttia hakenut Masa viettää loppuelämänsä trooppisella saarella satapäisen poikahaareminsa kanssa.

Tällä kertaa Masa ei antanut uuden vuoden lupauksia. Voin kyllä hyvin kuvitella mitä erilaiset ihmiset olivat toivoneet minun lupaavan. Äitini olisi halunnut minun lupaavan että olen tänä vuonna erityisen varovainen. Isäni ehkä haluaisi että yrittäisin olla loogisempi. Kela haluaisi minun yrittävän elättää itseni. Ystäväni haluaisivat minun yrittävän juoda enemmän kuohuviiniä oksentelematta. Itse ehkä haluaisin luvata yrittää olevani parempi ihminen ja tekeväni enemmän oikeita kuin vääriä asioita. Mutta aina ei saa mitä haluaa.

Masa- tätinne pyytää anteeksi pitkää hiljaisuuttaan. Taivaankappaleet vaan ovat viime viikkoina olleet väärissä asennoissa blogin kirjoittamista kohtaan. Jatkuvassa sarjassa tulleet pienet onnettomuudet ovat pitäneet Masan sisätiloissa ja tehneet kaikenlaisen ajattelemisen mahdottomaksi. Joten Masa kohottaa avoimet kämmenensä kohti taivasta ja sanoo pienellä, kivuliaalla ja narisevalla äänellään "Tässä olen jos kerran haluat minut. Kunhan teet sen nopeasti ja siististi."

Vastausta odotellessa Masa on ajatellut sanoa jotain. Tällä hetkellä vain sanat ovat kovin vaikeita löytää. Jopa vanhuuteen kuollut F.R. David voisi olla ikivihreästi samaa mieltä. Toisaalta F.R. David tuskin oli niin tyhmä että meni unohtamaan uudistetut salasanansa kuuden viikon Marokon matkansa aikana hukaten kaikki rakkaat muistonsa. F.R. David ei myöskään ehtinyt 2 minuutin turvin lentokoneeseen jäätyään tuijottelemaan kaunista poikaa lentokentän aulaan. F.R. David ei tehnyt myöskään monia muita järjettömyyksiä.

Masa on lopen väsynyt omaan loputtomaan tyhmyyteensä. Ystävättäreni Lindsay Lohanin Masalle antama lempinimi Paris Hilton ei siis ole aivan tuulesta temmattu. Loogisuus ja järkevyys eivät näytä sittenkään olevan Masan vahvoja puolia. Olisin kovin iloinen jos joku jaksaisi edes leikkiä yllättynyttä. Masa on yli viikon ajan jo hakannut salasanayhdistelmiä aamusta iltaan. Ida Corrin "Let me think about it" tuntuu tulevan koko ajan taustamusiikiksi.

Pyydän siis nöyrästi synninpäästöä sille etten tällä hetkellä pysty parempaan. Pyhä tarkoitukseni on kirjoittaa muutama kunnon blogi ihan lähiaikoina. Masa kuitenkin halusi näin pikaisesti ilmoittaa olevansa hengissä ja täysissä ruumiinvoimissa. Sielun tilasta taas en ole ihan varma. Kirjoitellaan?

Masa joutuu jälleen tuottamaan tuhatpäiselle lukijakunnalleen hirveän pettymyksen. Joudutte tulemaan viikkokausia toimeen ilman Tätiänne, ellette käy etsimässä häntä Agadirista. Masa talvehtii ja hoitaa "keskivaikeaa masennustaan" auringolla, Allahilla ja appelsiinimehulla. Palailen ennen joulua kyllä kotiin ja luultavasti matkan varrelta heitän myös terveisiä ja kommentteja. Marokossa blogin kirjoittaminen vaan on hiukan hankalaa, siellä kun näyttää olevan käytössä näppäimistöjä, joissa osa kirjaimista on ihan eri paikassa. Yhdellä sormella kirjoittaminen on aika hidasta touhua. Mutta katsotaan mitä saan aikaan. Jos joku bongaa Masan Agadirin rannoilla niin tervetuloa moikkaamaan :)

Masa pahoittelee viime aikoina hitaasti syntyneitä blogejaan. Vähentynyt valon määrä ja poskiontelotulehdukset ovat huono yhdistelmä. Niillä päästään korkeintaan Hulluille Päiville. Sillä onhan se nyt selvä ettei kaiken maailman hulluja voi vapaanakaan pitää. Onko siinä nyt mitään laitaa että aikuinen mies suoltaa ulos kaiken maailman saastaa niin että lapset ja heikkohermoiset ryhtyvät kohta tekemään samoja mielipuolisia asioita?

Onneksi sivistynyt länsimainen yhteiskuntamme on ryhtynyt taistelemaan hulluutta vastaan. Laadukkaasti johdettu ja uudenaikaisella teknologialla varustettu hyvinvointivaltio ei nyt vaan voi laskea kaiken maailman kumisaapasmiehiä heiluttelemaan sukukalleuksiaan kymmeniä miljoonia maksavien lasisten toimistotalojen eteen. Yhteisesti sovittujen periaatteiden vastustaminen on terrorismia, jota vastaan tulee voida suojautua yhteisen hyvän puolustamiseksi. Oudoiksi koetuista asioista on seurauksena ainoastaan traumoja, joiden hoitoon yhteiskunnalta menee omaisuuksia. Suositeltavista ja koko perheelle soveltuvista ajanviettotavoista voi halutessaan ladata pdf-dokumentin viranomaisten sivuilta. Kehotamme tarkkaavaisuuteen.

Masa yritti bongata Hulluilta Päiviltä edes yhden hullun itsensä lisäksi. Turhaan. Jopa päivillä myytävä tavara on muuttunut pelottavan steriiliksi. Ihmiset latovat kasseihinsa merkkitavaraa, joka ei ole edes erityisen paljon halvempaa kuin normaalisti. Kukaan ei enää myy Jing-merkkistä taulutelevisiota satasella tai XS-kokoisia pinkkejä huppareita vitosella. Nykysuomalaiset mielisairaat ovat pelottavan elitistisiä. Odotan lisätietoa hulluilta ihmisiltä heidän kulutustottumuksistaan. Kärpästen syöminen ei taidakaan enää olla hullujen keskuudessa suurinta hottia. Minne katosivat pakkoliikkeet ja kesähelteillä pidettävät räikeät 80-luvun toppatakit?

Epävirallisten tietojen mukaan nykyiset psyykelääkkeet ovat niin tehokkaita että 5-6 vuodessa yhteiskuntaan sopimattomien ihmisten tilanne on huomattavasti korjaantunut. Jäljelle jää muutama prosentti lääkitystä käyttämättömiä, jotka pysyttelevät sisätiloissa voidaakseen pysyä huomaamattomina. Heistä voidaan käyttää nimitystä nettimielisairaat. Meillähän on jo nettisarjamurhaajia ja nettipedofiilejä. Joku muistaakseni on tehnyt jopa netti-itsemurhan. En vaan ole ihan varma onko henkilö vielä hengissä mutta välttämättä hän ei tiedä sitä itsekään. Nettimielisairaat feikkaavat ja häriköivät, hakevat huomiota ja pervoilevat. Onneksi nykyteknologialla heidän jäljittämisensä on helppoa. Raottamalla pölyisiä sälekaihtimiasi saatat huomata kadulla jo eilisestä asti pysyneen mustan pakettiauton. Puiston penkillä istuu väsyneen näköinen mies yhä edelleen lukemassa samaa sanomalehteä hyytävässä viimassa ja räntäsateessa nappikuulokkeet korvissaan.

Masa törmäsi Aamulehden nettilehdessä reilu vuosi sitten julkaistuun "tiedätkö että lapsesi lähti tapaamaan tuntematonta chattihörhöä" pohdintaan. Kuten kaikkien hullujen lempisarjassa Salatuissa Eläimissä on huomattu, kolmikymppiset miehet ovat inhottavia ja vaarallisia. Sarjassahan on nuori ja psyykkisesti tasapainoton tyttö, jonka kierosilmäinen ja rupsahtanut pilluhaukka houkuttelee ennenaikaisesti takaisin kotiin ennenkuin kyseisen horosairaala
Rauhalammen wannabe Doctor Mengele on tämän kokonaan parantanut. Kolmikymppinen mies juo ja juottaa tytölle siideriä ja näyttää äärimmäisen vittuuntuneelta heti kun pillua ei tipu. Tämmöinen peli vaan ei vetele! Onneksi jokaisella suomalaisella lapsella on kotonaan entinen alkoholisti Maarit tai ainakin joku hänen näköisensä mummeli joka vastuullisena kasvattajana ymmärtää uhkailla kotiarestilla.

Huonoimmassa asemassa ovat lapset, joiden vanhemmat eivät onnistu ottamaan vastuuta omasta elämästään eivätkä pysty toimimaan roolimallina. Jotenkin noin se meni. Mutta eikö tuo ole hienosti sanottu. Joku toinen voi kertoa mitä se tarkoittaa. Tuossa valossa voimme olla todella huolissamme Salkkareiden Oonasta, jonka äiti on mitä ilmeisemmin laittanut kylmäksi ihqu pihku psykopaatti Aaron yhdessä Rauhalammessa oppia hakeneen ja entistä kalpeampiin kylmiin meikkeihin siirtyneen Sievisen Paulan kanssa. Tummempaa ihotyyppiä olevat psyykkisesti sairaat kun jostain syystä meikkaavat kaikkein kalpeimmilla meikeillä, porcelain 01. Paulan väkivaltainen käytös tietysti johtuu liian aikaisesta poistumisesta Rauhalammelta. Onko myös koko Lähi-Itä ehkä lähtenyt ennenaikaisesti pois tuosta fantastisesta sairaalasta?

Samaisen Aamulehden haastattelema asiantuntija löysi kuitenkin lääkkeen vastuuttomaan käytökseen. Kun jokaisella netin käyttäjällä olisi oma Kela-tunnus niin voitaisiin heti tietää kuka on kukakin ja vanhojen paskojen siiderihöyryiset teinipillujahdit loppuisivat heti alkuunsa. Siinä sivussa olisi varmaan tosi kiva valvoa vaikka globalisaatiota tai turkistarhausta vastustavia yhteiskunnalle niin supervaarallisia yksilöitä yleisen hyödyn nimissä. Kävin jo valmiiksi ystäväni kanssa etsimässä vanhaa Mustamäen Toria jotta saisin mahdollisimman nopeasti ostettua hakkeroituja piraatti-pin koodeja. Valitettavasti vaan tuo kuuluisa Kadaka Torg oli suomettunut. Siellä on nykyään uusituilla kiiltävillä käytävillä kalliita design-putiikkeja ja aikoinaan kopioitua kamaa myynyt Igor on viety käsiraudoissa asemalle. Sivistynyt yhteiskunta on jälleen saanut yhden hienon voiton epämääräisistä hörhelöistä.

Masa oli aina ennen hieman naureskellut tämän vuosituhannen ihmisille, jotka haluavat kaiken heti. Miksi odottaa, säästää ja kärsiä erilaisista puutteista kun kaiken voi tilata kännykällä suoraan kotiin osamaksulla. Vanhanaikaisen kotikasvatuksen saanut Masa taas odotti ja odotti. Päivät vaihtuivat kuukausiksi ja kuukaudet kymmeniksi vuosiksi. Silti se 80-luvun lopulla tilattu pizzataksi ei ikinä tullut perille. Olisi kai kannattanut soittaa uudelleen. Nyt Masa on huomannut että vähään tyytyvät todella tyytyvät aika vähään.

Masa oli pitkään uskonut olevansa todella, todella sairas. Olin huolella haalinut itselleni diagnooseja erilaisista persoonallisuushäiriöistä. Lukuisat F-alkuiset tunnukset saivat varmaan itse Hannibal Lecterin tuntemaan pientä kateutta. Masan piti olla siinä kunnossa ettei kukaan vähänkään myötätuntoon kykenevä ihminen voisi olla myöntämättä kaikkia mahdollisia etuisuuksia. Olin valmistautunut menemään Kelan kanssa naimisiin. Olisimme olleet todella hyvä pari. Minä olisin antanut ja Kela olisi maksanut. Mutta tuo halpa lutka on mennyt ottamaan toisen miehen. Syy: Masa ei ole vieläkään tarpeeksi sairas.

Terveyskeskuksen psykiatrisen lääkäri totesi Masan olevan ajelehtija. Lukemalla blogejani tuonkin analyysin olisi voinut tehdä ilman 8-vuotista opiskelujaksoa. Samaan hengenvetoon hän ehdotti vuoden-parin tiivistä psykoterapiaa. Silti eläkkeelle tai "kuntoutustuelle"pääseminen edellyttäisi enempi totaalista sekoamista. Häiriöt persoonassa kun eivät estä työntekoa vaikka Masa toisin väittääkin. Joten Masa palautuu maaliskuun alussa jälleen samalle työkkärivirkailijalleen ja edessä on jälleen uusi kierros selityksiä ja vaivoja. Masan työnhaussa on elementtejä Jinistä ja Jangista. Karman lakikaan ei pelitä ihan hirveän kaukana. Kaverini sytytti mietteliään näköisenä jälleen yhden tupakan. Hän sanoi että olemalla muutaman vuoden toimeentulotuella saattaisin olla kohta taas uusi työnhakija. Voisin aloittaa kierroksen ikäänkuin alusta. Hän itse oli totaalisen stressaantunut. M oli pari viikkoa tehnyt muutaman tunnin viikossa savitöitä "työkokeilussa". Tänään hän ei enää ehkä menisi koska oli tärkeämpää tekemistä. Oletan että työkokeilu epäonnistui.

Mitäpä tästä opimme? Monivuotiset strategiat eivät kuitenkaan hirveästi auta jos jossain löytyy joku joka yksinkertaisesti sanoo ei. Niinpä Masalla ei ole jäljellä mitään menetettävää. Asioita ei kannata enää suunnitella vaan elää elämää 15 minuutin sykleissä. Nyt kaikki ja heti tai ei sitten enää ollenkaan. Äkkiä housut jalkaan ja kadulle. Äläkä sano ettei Masalla ole kiire. Kukaan ei odota ketään eikä Masa saa mitään jos ei ota nyt heti.

14 minuutin kuluttua Kelan toimistossa Masa pääsee tiskille. Masa kertoo tarvitsevansa erittäin harvinaisen Kuntoutustuen Tarkkailuhakemuksen, joka on saatavissa ainoastaan b-todistuksella ja myönnetään vain b-luokan kuntoutettaville erityistapauksissa. Erittäin stressaantuneen oloinen täti menee takahuoneeseen ja jättää paikkansa tyhjäksi. Masa hyppää jättiloikalla koneelle, kiinnittää halvoista action-leffoista tutun punaisen kellon koneeseen joka alkaa tikittää kertoen jäljellä olevista sekunneista. Masa työntää muistitikun koneen ahteriin ja alkaa downloadaamaan Kelan rahoja muistitikussa olevalla emulella. Viidentoista sekunnin kuluttua kuulen askelia ja tempaisen muistitikun pois kun 85% rahoista oli siirtynyt tikulle. Täti tulee paperi kädessäään tiskille, Masa kiittää ja lähtee muina naisina pois toimistosta.

Masa menee nopeasti kirjastossa tietokoneelle ja tyhjentää muistitikun sisällön sairaan mummonsa pankkitilille verkkopankin kautta. Sen jälkeen juoksujalkaa serkuille kylään, sedän takin taskusta salaa mummon visa electron ja pikaisten kahvien jälkeen suoraan länsisatamaan kohti Tallinnan laivaa. Merekeskuksen edessä visa electronilla rahat salkkuun ja nopeasti lähimmälle plastiikkakirurgille. Sitten nopeat pikahoidot, Super Climatex Plussalla naama sileäksi, rypyt suoriksi ja parta veks isolla valonsäteellä. Lopulta meikkaajalle, joka peittää kullanvärisellä hohtomeikillä kaiken mikä ei lähtenyt veitsellä. Sitten Kaubamajaan ostamaan julmetun kalliita merkkivaatteita lasten osastolta. Vielä ripaus uutta myskihärän takapuolesta jauhettua kukkaisuutetta sisältävää aamutuoksua ja kaikki on valmista. Olen valmis tekemään aloitteen maailman neljänneksi kauneimmalle pojalle. Soitan hänen ovikelloaan, otan vastaan hänen nyrpeän ilmeensä kunnes annan hänelle maailman neljänneksi isoimman rahalahjan. Lopulta elämme vähintään 4 kuukautta onnellisina Bahamasaarilla kunnes hän löytää uuden elähtäneen ökymiljonäärin. Mutta kaikkeahan Masa ei voi saada edes muistitikulla.

Masa on lopultakin päättänyt ryhtyä vastuulliseksi aikuiseksi ja liittynyt taisteluun Pahaa vastaan. Jos joku ei sitä vielä ole ymmärtänyt, iso osa kaikesta pahasta maapallolla johtuu mustasta karvasta ja sen aiheuttamista ongelmista. Istukaahan alas niin Masa- tätinne selittää mistä oikein on kyse. Sillä aikaa voitte täyttää kilpailukupongin, jolla voi voittaa ilmaisen karvanpoiston saksilla haluamastanne paikasta Masan avustuksella. Palveluntarjoaja varaa kuitenkin oikeuden pidättäytyä suorituksesta tehtävän ollessa liian epäesteettinen.

Koko arvomaailmaltaan epäilyttävä länsimaalainen yhteiskuntamme rakentui aikojen alussa Mustan Karvan tyranniaan. Apinaa muistuttavat karvaiset isot miehet alistivat allensa naiset, lapset ja vanhukset. Homoista ja muista heikoista luusereista puhumattakaan. Kun karvat alkoivat kasvaa, siirtyi poika pehmeästä lapsuudesta kivikovaan aikuisuuteen. Pian hän oli valmis tekemään uusia karvaisia apinoita. Karva oli voimakkuuden symboli. Turre ruled the world. Karva valloitti, soti ja tappoi. Musta Karva ja viattomien veri sotkeutui toisiinsa.

Ajat ja ihmiset ovat muuttuneet, mutta Musta Karva yrittää vieläkin puolustaa asemiaan. Pikkutakkien ja virkapukujen alta puskeva karva hallitsee ja kontrolloi, mutta nykyihmisten kauneusihanteet ovat jo toisenlaisia. Aika harva enää onneksi pitää karvaista miestä poikkeuksellisen viehättävänä ja seksikkäänä vaan entistä useammat ovat valmiita luopumaan karhunturkistaan. Karvainen mies voi yhä vieläkin lähettää ohjuksen mutta ainoastaan katkerana korvikkeena muitten laukaisujen puuttumiselle. Sileä iho, iloisempi mieli.

Jokainen Masan riittävän hyvin tunteva tietää tämän koko elämänaikaisen karvafobian. Masa on käyttänyt suuren osan elämästään karvojen höyläämiseen ja nyppimiseen. Onneksi Masa ei ole juuri ollenkaan turremainen yhtä pikku detaljia lukuunottamatta. Jos Masalla ei olisi päätä niin koko elämä olisi ollut todella valtavan paljon helpompaa. Olen ollut lukiovuosista lähtien se ainut ja oikea Joulupukki. Irti revityistä partakarvoista olisin rakentanut joka kuukausi lämmittävän villapeiton kehitysmaiden lapsille. Viime vuosina olen pysytellyt parin sadan pinseteillä nypityn karvan päivätahdissa ja vieläkin näytän vähintäänkin Jan-Erik Enenstamilta tai Salkkareiden Aarolta jos pinsetit hukkuvat puoleksi tunniksi.

Ilman naamakarvojaan Masa olisi ehkä jopa jotain muuta kuin kuntoutettava sosiaalitapaus. Kuka nyt ottaa edes töihin työnhakijaa jolla näyttää olevan parin päivän krapulasänki. Partakarvojen ollessa pikimustia niin karvojen kannathan jäävät ihon alle ja jättävät vaikutelman että partaa ei ole ollenkaan ajettu. Jos ei naamaansa saa ajettua niin miten sitten tyyppi selviytyy edes työssään? Työssä käyvä ei edes ehdi karvankantoja nyppimään. Eräällä lomareissulla taisi pinsetit jäädä kotiin, jolloin puolen tunnin sitkeän höyläämisen ja repimisen jälkeen lähdin alas kadulle. Vastaan tuli kaksi brittiä ja toinen näistä sanoi Masalle: "Why don't you be a good boy and have a shave!"

Ilman naamakarvojaan Masa olisi työn lisäksi varmasti myös löytänyt kumppaneita silloin joskus aikoinaan, mutta homopojille parta oli jokseenkin sama asia kuin kukikas kesämekko raavaille miehille. Itseään hysteerisesti koristeleville ja uraansa aloitteleville kanahomoille parransänki oli ensimmäinen osoitus etten kuulu joukkoon. Nähtyään sadan metrin päästä esiin puskevat viiksenjämäni niin poika oli jo kadonnut ennenkuin ranne edes ehti heilahtaa. Vielä parikymppisenä olin niin pieni ja lapsekas että ilman turpajouhia olisin käynyt 14-vuotiaasta. Niinpä koominen joulupukin parta sai kadulla vastaan tulevat ihmiset usein nauramaan. Tuon järkyttävän kontrastin takia tunsin olevani friikki ja erakoiduin. Musta Karva vs Masa 8-0.

Nyt vanhoilla päivillä ei ole enää mitään hävittävää. Vain hullu palkkaisi olemattoman työhistorian takia Masan töihin, eikä aikuisten miesten suosio poikarintamalla ole yhtään sen parempi. Joten Masa on päättänyt omistaa loppuelämänsä itsemurhapommittamisen jalolle taidolle. Jos karva tuhosi elämäni niin minäpä sitten tuhoan niin monta karvaa kuin vaan irtoaa. Voinpahan ainakin vahingoniloisena nauraa kuolinvuoteella kun näen osan demoneista lähteneen.

Masa otti eilen vastaan sähköshokkeja kauneushoitolassa. Kirkkaita valonvälähdyksiä, pistävää kipua ja palaneen lihan hajua. Guantanamo here I come. Laitteen nimi on E-Style, joka kuulostaa pelottavan paljon ysäriluvun ruotsalaiselta dance-yhtyeeltä. Yhdistelemällä valo- ja ääni-impulsseja karvankasvun pitäisi heiketä 6-8 hoitokerran jälkeen. Ainakaan ekalla kerralla en huomannut yhdenkään karvan lähteneen. Täti sanoi nähneensä yhden tarttuneena kidutusvälineen päähän. Mutta kun maksaa tädille lisää rahaa niin ehkä jo ensi kerralla kymmenen sentin kolikon mittainen alue on vapaana karvasta. Ja sitähän silloin varmasti juhlitaan!

Masa- tätinne haluaa omistaa tämänkertaisen bloginsa vakavasti sairaalle ystävällensä Saint Peterille. Toivon hänelle edes hieman parempaa vointia jatkossa. Sitä ennen tunnen joka blogia kirjoittaessa pistoksia omassatunnossani kun valitan maitopurkin kyljessä olevan lehmän tympeästä ilmeestä tai että LilyLolon mineraalimeikit eivät kestä hikoilua.

Kutsun ystävääni Saint Peteriksi koska hän on koko elämänsä pitänyt kiinni omista periaatteistaan. Masa taas on ollut se pieni punainen piru hiilihankoineen joka on tökkinyt kylkeen kertoen periaatteista luopumisen hyvistä puolista, siitä että kannattaa olla miettimättä mitä tekee ennenkuin joku kertoo että kaikki hauska on joko kiellettyä tai turhaa.

Olen varma että ystäväni olisi elänyt paljon onnellisempaa elämää ilman kirottuja periaatteitaan. Sama pätee useimpiin tuntemiini ihmisiin. Suomessa mies on perinteisesti aina ollut "periaatteiden mies" eli sellainen joka ei voi koskaan tulla onnelliseksi koska torstaisin klo 19 se ei ole asiaankuuluvaa. Periaatteiden miehet ovat yleensä rehellisiä ja tasapainoisia ihmisiä, toisin kuin Masa- tätinne joka on valmis myymään sielunsa jos joku siitä vain vähän maksaisi. Joku filosofi totesi aikoinaan että kaikkea kannattaa kokeilla paitsi kansantanssia ja sukurutsaa. Voiko tuohon enää hirveästi lisätä. Tosin sukurutsasta en olisi ihan varma. Riippuu sukulaisista.

Masan mielestä aika moni periaate on hetkellinen mielenhäiriö. Asiat ja ihmiset muuttuvat niin nopeasti, että mitä järkeä on itse asiassa pitää kiinni jutuista joita joskus on luvannut itselleen tai muille. Se etten tänään halunnut mennä kahville itseään hysteerisesti raapivan epäsiistin gootin kanssa, niin ei tarkoita ettenkö voisi haluta tehdä sen huomenna. Masa tosin lienee joskus sanonut: "En mee ikinä töihin". Jokainen vetäkööt omat johtopäätöksensä tuon päätöksen pysyvyydestä, joten onko Masa sittenkin periaatekaapissa?

Keijo on myös innostunut periaatteista ja kiinnittelee kerrostalojen rappukäytäviin protestijulisteita sinappifirmojen siirtymisestä ruotsalaiseen omistukseen. Keijo on tänään todella todella hikinen. Ajatus ruotsalaisesta sinapista tuo Keijolle mieleen homouden ja b-rapun. Keijon mielestä yhdentyvä eurooppa ja hinttareiden riemukulkueet pitäisi kieltää perustuslaissa. Kekkosen aikaan tällainen meno ei olisi ollut vallalla. Johan sitä nyt jo järkikin sanoo ettei kaksi miestä voi panna toisiaan kakkoseen. Keijo puristaa nitojaa niin kovaa että rystyset ovat valkoisina. Nitojan naksahdus kiinnittää ilmoituksen numero 543 Neulakuja 2 B:n rappukäytävään.

Emmi istuu sänkynsä laidalla neljän neliön sairaalahuoneessaan kolmen muun laitospotilaan kanssa. Sälekaihtimet on vedetty eteen jotta koomassa makaava naapurisängyn mummo ei häiriintyisi. Edellispäivän ruokatarjotin on vielä pöydällä. Keskusradiosta valuu hiljalleen Radio Suomen merisää. Desinfiointiaineen pistävä haju sekoittuu eilisillan ohrapuuron imelään tuoksuun. Avaamaton jugurttipurkki katselee apaattisena Emmiä. Kukaan ei ole vielä kertonut miksi vanhuksille syötetään pelkästään maitopohjaista ruokaa. Puurot, jugurtit ja vellit tulevat kieltämättä aika halvaksi. Nyt Emmi on päättänyt sanoa ei. Joku raja täytyy olla vanhusten nöyryyttämisessäkin.

Nico on ottanut itsestään uuden galtsukuvan. Kuvassa pojalla on vaaleanpunainen rusetti eikä sitten muita vaatteita paitsi iso nalle joka peittää ruumiin keskikohdan. Kuvateksti on yllätyksellisesti: "Heruux?". Tunnissa vastauksia on ehtinyt tulla jo parisenkymmentä, mutta Nico ei ole tyytyväinen. Kovin moni tuntuu olevan joko liian läski, liian laiha tai yli-ikäinen. Yli 20-vuotiaan läskikasan kanssa kun Nico ei lähde minnekään. Jotain rajaa sentään tähän touhuun. Onneksi joukossa on sentään muutama tyttö, joiden kanssa söpö hinttipoika voi hengailla menettämättä kasvojaan. Sillä Nico ei voisi ikinä kuvitellakaan puhuvansa jollekin karvaiselle äijälle. Nico hihkaisee ääneen: "It's my principle - I eat Pringles - I'm Britney bitch!"

Armand von Ehrenstrand on todella todella vittuuntunut. Hänen suosikkivalkoviininsä on vedetty pois Luxus Airlinesin tarjoilulistalta. Tavallinen Chardonnay ei yksinkertaisesti mene alas hanhenrinnan ja esihöyrystetyn tankoparsan kanssa. Armandin tekisi mieli nousta paikaltaan ja käydä käsiksi lentoemoon. Jotain rajaa tavallisen veronmaksajan nöyryyttämisessä pitäisi olla. Kymmenen tunnin lento laaduttomista raaka-aineista väsätyn päivällisen kanssa ei riitä kun pitäisi olla pirteänä aamulla omalla kultakaivoksella toisella puolella maapalloa. Lentoemon lähestyessä Armand nousee pystyyn ja esittää vastalauseensa suomeksi ja afrikaansiksi. Hyvitykseksi Armandille tuodaan neljä pikkupulloa käsinvalikoiduista Neuchatel-rypäleistä tehtyä kuohuviiniä. Muutaman pullon jälkeen mieli on jo paljon parempi. Periaatteistaan kannatti taaskin pitää kiinni.

Kesä on jälleen kerran loppunut ennenkuin se ehti edes kunnolla alkaa. Mustien korppien ja varisten loputtomat parvet ovat kerääntyneet puhelinlangoille ja kun Masa aamuisin uskaltaa raottaa hieman pölyyntyneitä verhojaan niin suuret verenhimoiset silmät tuijottavat suoraan kohti omiani ikkunalasin toiselta puolen. Ei makeaa mahan täydeltä. Joka hyödytön on sen ei pidä myöskään iloitseman. Ei se pakkanen tapa sitä joka työtä tekee.

Vaaleanpunainen homoreppu ja naaman puoliksi peittävä rantahattu on tungettu kaappiin. Kesäinen lonkero on vaihtunut puoliksi lämpimään raanaveteen. Masasta on tulossa pimeiksi ja sateisiksi kuukausiksi taas tylsä ja tavallinen. Kukaan ei edes muista missä Masa oli ja mitä se teki. Ainoastaan Kelan niskaan tatuoima sarjanumero muistaa. Kaiser Soze.

Vielä vähän aikaa sitten Masa tapasi ihmisen joka melkein muisti. Bussista astui ulos mummo joka huusi iloisesti "Toiniiii!!1" Kun huutelu ei loppunut niin Masa kääntyi ja näki 70+ mummon heiluttelevan kättänsä tervehdykseksi. "Toini?" Ketään muuta ei ollut tulilinjalla. Masa sanoi apaattisena "En oo Toini", johon mummo "Ai ei oo Toini?" epäuskoisen näköisenä. Ihmettelen vaan että onko Toineilla yleensä ilkeästi esiin puskeva parransänki, pinkki rantareppu ja kiimainen tuijotus. Sanottakoon se nyt vielä kerran kaikille: Ei ole Toini.

Masa on myös Paris Hilton. Eräs ystäväni ei suostu uskomaan että Masa ei ole tyhmä blondi jolla ei ole pinnallisuutensa lisäksi mitään annettavaa kenellekään. Kaiken lisäksi Masa on Kelan sairaspäivärahoineen aivan satumaisen rikas. Kaverini itse on Lindsay Lohan joka on kuulemma ihan uskottava ja suht lahjakaskin laulajanäyttelijä. Paris taas kuulemma ei saa levyjänsä kaupaksi eikä osaa näytellä. Lindsay on muka lahjakas mutta haistelee vehnäjauhoja rehabin vessassa kun muut aineet on lukkojen takana.

Todella moni tuntuu olevan vakuuttunut kuinka loputtoman tyhmä ihminen Paris Hilton on. Hämmentävää siinä on se kuinka helposti taitava manipuloija pystyy käyttämään median luomia mielikuvia hyväkseen. Yllättävän moni haluaa viimeiseen saakka uskoa että lopulta on jostain löytynyt ihminen joka oikeasti ei tajua että sille nauretaan joka puolella maailmaa. On terapeuttista saada uskoa siihen että satumaisen rikkaat ovat tyhmiä ja onnettomia. Parisista lukiessaan Gunilla voi huokaista helpotuksesta. Vaikka hiivasieni on levinnyt jo aivoihin asti, mies karannut naapurin tädin matkaan ja jättänyt taakseen vain erääntyviä laskuja, ei hänellä varmaankaan mene yhtä huonosti kuin Parisilla.

Kaukana nuoruudessani eräs silloinen kaverini heitti: "Masa, et sä tyhmä ole mutta sä vaan et jaksa ajatella". Niinpä. Minkä takia jaksaisi ajatella asioita kun niitä ajattelemalla huomaa vain oman riittämättömyytensä? Eräs nykyisistä ystävistäni taas sanoi pari päivää sitten että elämän tarkoitus on kuoleminen. Oli suunnitelma tai ajatus mikä tahansa niin ennen pitkää se kuitenkin tuhoutuu ja edessä on kuolema. Tuosta Masa voisi jatkaa ja sanoa että ehkä on parempi olla ajattelematta liikoja. Eri asia kuka siihen sitten pystyy. Negatiivisten ajatusten ketju katkeaa vain ihan pienellä lobotomialla. Jos silläkään.

Suomi on ilmeisesti saanut uusia sankareita. Olin kuulevinani Jaana Pelkosen tai yllättävän paljon Jaana Pelkosta kuunnelleen naisen hehkuttavan televisiossa "Tää on ihan uskomatonta". Kysymyksessä oli joku tanssikilpailu. Suomalainen on taas voittanut jotain! Voiko tätä iloa jatkua enää kauempaa? Olemmeko me lopulta jossain yhtä hyviä kuin kaikki muutkin? Ehkäpä jonain päivänä jopa Paris Hilton haluaa tulla Suomeen ostoksille, varsinkin jos suomalainen voittaa keihäskultaa. Yhtään liioittelematta voittihan Suomi jo yhden kultamitalin tässä viikolla kun ilotulituksen S/M kilpailtiin Helsingissä. Mihin tämä voittokulku vielä johtaakaan.