Masa oli aina ennen hieman naureskellut tämän vuosituhannen ihmisille, jotka haluavat kaiken heti. Miksi odottaa, säästää ja kärsiä erilaisista puutteista kun kaiken voi tilata kännykällä suoraan kotiin osamaksulla. Vanhanaikaisen kotikasvatuksen saanut Masa taas odotti ja odotti. Päivät vaihtuivat kuukausiksi ja kuukaudet kymmeniksi vuosiksi. Silti se 80-luvun lopulla tilattu pizzataksi ei ikinä tullut perille. Olisi kai kannattanut soittaa uudelleen. Nyt Masa on huomannut että vähään tyytyvät todella tyytyvät aika vähään.
Masa oli pitkään uskonut olevansa todella, todella sairas. Olin huolella haalinut itselleni diagnooseja erilaisista persoonallisuushäiriöistä. Lukuisat F-alkuiset tunnukset saivat varmaan itse Hannibal Lecterin tuntemaan pientä kateutta. Masan piti olla siinä kunnossa ettei kukaan vähänkään myötätuntoon kykenevä ihminen voisi olla myöntämättä kaikkia mahdollisia etuisuuksia. Olin valmistautunut menemään Kelan kanssa naimisiin. Olisimme olleet todella hyvä pari. Minä olisin antanut ja Kela olisi maksanut. Mutta tuo halpa lutka on mennyt ottamaan toisen miehen. Syy: Masa ei ole vieläkään tarpeeksi sairas.
Terveyskeskuksen psykiatrisen lääkäri totesi Masan olevan ajelehtija. Lukemalla blogejani tuonkin analyysin olisi voinut tehdä ilman 8-vuotista opiskelujaksoa. Samaan hengenvetoon hän ehdotti vuoden-parin tiivistä psykoterapiaa. Silti eläkkeelle tai "kuntoutustuelle"pääseminen edellyttäisi enempi totaalista sekoamista. Häiriöt persoonassa kun eivät estä työntekoa vaikka Masa toisin väittääkin. Joten Masa palautuu maaliskuun alussa jälleen samalle työkkärivirkailijalleen ja edessä on jälleen uusi kierros selityksiä ja vaivoja. Masan työnhaussa on elementtejä Jinistä ja Jangista. Karman lakikaan ei pelitä ihan hirveän kaukana. Kaverini sytytti mietteliään näköisenä jälleen yhden tupakan. Hän sanoi että olemalla muutaman vuoden toimeentulotuella saattaisin olla kohta taas uusi työnhakija. Voisin aloittaa kierroksen ikäänkuin alusta. Hän itse oli totaalisen stressaantunut. M oli pari viikkoa tehnyt muutaman tunnin viikossa savitöitä "työkokeilussa". Tänään hän ei enää ehkä menisi koska oli tärkeämpää tekemistä. Oletan että työkokeilu epäonnistui.
Mitäpä tästä opimme? Monivuotiset strategiat eivät kuitenkaan hirveästi auta jos jossain löytyy joku joka yksinkertaisesti sanoo ei. Niinpä Masalla ei ole jäljellä mitään menetettävää. Asioita ei kannata enää suunnitella vaan elää elämää 15 minuutin sykleissä. Nyt kaikki ja heti tai ei sitten enää ollenkaan. Äkkiä housut jalkaan ja kadulle. Äläkä sano ettei Masalla ole kiire. Kukaan ei odota ketään eikä Masa saa mitään jos ei ota nyt heti.
14 minuutin kuluttua Kelan toimistossa Masa pääsee tiskille. Masa kertoo tarvitsevansa erittäin harvinaisen Kuntoutustuen Tarkkailuhakemuksen, joka on saatavissa ainoastaan b-todistuksella ja myönnetään vain b-luokan kuntoutettaville erityistapauksissa. Erittäin stressaantuneen oloinen täti menee takahuoneeseen ja jättää paikkansa tyhjäksi. Masa hyppää jättiloikalla koneelle, kiinnittää halvoista action-leffoista tutun punaisen kellon koneeseen joka alkaa tikittää kertoen jäljellä olevista sekunneista. Masa työntää muistitikun koneen ahteriin ja alkaa downloadaamaan Kelan rahoja muistitikussa olevalla emulella. Viidentoista sekunnin kuluttua kuulen askelia ja tempaisen muistitikun pois kun 85% rahoista oli siirtynyt tikulle. Täti tulee paperi kädessäään tiskille, Masa kiittää ja lähtee muina naisina pois toimistosta.
Masa menee nopeasti kirjastossa tietokoneelle ja tyhjentää muistitikun sisällön sairaan mummonsa pankkitilille verkkopankin kautta. Sen jälkeen juoksujalkaa serkuille kylään, sedän takin taskusta salaa mummon visa electron ja pikaisten kahvien jälkeen suoraan länsisatamaan kohti Tallinnan laivaa. Merekeskuksen edessä visa electronilla rahat salkkuun ja nopeasti lähimmälle plastiikkakirurgille. Sitten nopeat pikahoidot, Super Climatex Plussalla naama sileäksi, rypyt suoriksi ja parta veks isolla valonsäteellä. Lopulta meikkaajalle, joka peittää kullanvärisellä hohtomeikillä kaiken mikä ei lähtenyt veitsellä. Sitten Kaubamajaan ostamaan julmetun kalliita merkkivaatteita lasten osastolta. Vielä ripaus uutta myskihärän takapuolesta jauhettua kukkaisuutetta sisältävää aamutuoksua ja kaikki on valmista. Olen valmis tekemään aloitteen maailman neljänneksi kauneimmalle pojalle. Soitan hänen ovikelloaan, otan vastaan hänen nyrpeän ilmeensä kunnes annan hänelle maailman neljänneksi isoimman rahalahjan. Lopulta elämme vähintään 4 kuukautta onnellisina Bahamasaarilla kunnes hän löytää uuden elähtäneen ökymiljonäärin. Mutta kaikkeahan Masa ei voi saada edes muistitikulla.
