Masa- tätinne haluaa omistaa tämänkertaisen bloginsa vakavasti sairaalle ystävällensä Saint Peterille. Toivon hänelle edes hieman parempaa vointia jatkossa. Sitä ennen tunnen joka blogia kirjoittaessa pistoksia omassatunnossani kun valitan maitopurkin kyljessä olevan lehmän tympeästä ilmeestä tai että LilyLolon mineraalimeikit eivät kestä hikoilua.
Kutsun ystävääni Saint Peteriksi koska hän on koko elämänsä pitänyt kiinni omista periaatteistaan. Masa taas on ollut se pieni punainen piru hiilihankoineen joka on tökkinyt kylkeen kertoen periaatteista luopumisen hyvistä puolista, siitä että kannattaa olla miettimättä mitä tekee ennenkuin joku kertoo että kaikki hauska on joko kiellettyä tai turhaa.
Olen varma että ystäväni olisi elänyt paljon onnellisempaa elämää ilman kirottuja periaatteitaan. Sama pätee useimpiin tuntemiini ihmisiin. Suomessa mies on perinteisesti aina ollut "periaatteiden mies" eli sellainen joka ei voi koskaan tulla onnelliseksi koska torstaisin klo 19 se ei ole asiaankuuluvaa. Periaatteiden miehet ovat yleensä rehellisiä ja tasapainoisia ihmisiä, toisin kuin Masa- tätinne joka on valmis myymään sielunsa jos joku siitä vain vähän maksaisi. Joku filosofi totesi aikoinaan että kaikkea kannattaa kokeilla paitsi kansantanssia ja sukurutsaa. Voiko tuohon enää hirveästi lisätä. Tosin sukurutsasta en olisi ihan varma. Riippuu sukulaisista.
Masan mielestä aika moni periaate on hetkellinen mielenhäiriö. Asiat ja ihmiset muuttuvat niin nopeasti, että mitä järkeä on itse asiassa pitää kiinni jutuista joita joskus on luvannut itselleen tai muille. Se etten tänään halunnut mennä kahville itseään hysteerisesti raapivan epäsiistin gootin kanssa, niin ei tarkoita ettenkö voisi haluta tehdä sen huomenna. Masa tosin lienee joskus sanonut: "En mee ikinä töihin". Jokainen vetäkööt omat johtopäätöksensä tuon päätöksen pysyvyydestä, joten onko Masa sittenkin periaatekaapissa?
Keijo on myös innostunut periaatteista ja kiinnittelee kerrostalojen rappukäytäviin protestijulisteita sinappifirmojen siirtymisestä ruotsalaiseen omistukseen. Keijo on tänään todella todella hikinen. Ajatus ruotsalaisesta sinapista tuo Keijolle mieleen homouden ja b-rapun. Keijon mielestä yhdentyvä eurooppa ja hinttareiden riemukulkueet pitäisi kieltää perustuslaissa. Kekkosen aikaan tällainen meno ei olisi ollut vallalla. Johan sitä nyt jo järkikin sanoo ettei kaksi miestä voi panna toisiaan kakkoseen. Keijo puristaa nitojaa niin kovaa että rystyset ovat valkoisina. Nitojan naksahdus kiinnittää ilmoituksen numero 543 Neulakuja 2 B:n rappukäytävään.
Emmi istuu sänkynsä laidalla neljän neliön sairaalahuoneessaan kolmen muun laitospotilaan kanssa. Sälekaihtimet on vedetty eteen jotta koomassa makaava naapurisängyn mummo ei häiriintyisi. Edellispäivän ruokatarjotin on vielä pöydällä. Keskusradiosta valuu hiljalleen Radio Suomen merisää. Desinfiointiaineen pistävä haju sekoittuu eilisillan ohrapuuron imelään tuoksuun. Avaamaton jugurttipurkki katselee apaattisena Emmiä. Kukaan ei ole vielä kertonut miksi vanhuksille syötetään pelkästään maitopohjaista ruokaa. Puurot, jugurtit ja vellit tulevat kieltämättä aika halvaksi. Nyt Emmi on päättänyt sanoa ei. Joku raja täytyy olla vanhusten nöyryyttämisessäkin.
Nico on ottanut itsestään uuden galtsukuvan. Kuvassa pojalla on vaaleanpunainen rusetti eikä sitten muita vaatteita paitsi iso nalle joka peittää ruumiin keskikohdan. Kuvateksti on yllätyksellisesti: "Heruux?". Tunnissa vastauksia on ehtinyt tulla jo parisenkymmentä, mutta Nico ei ole tyytyväinen. Kovin moni tuntuu olevan joko liian läski, liian laiha tai yli-ikäinen. Yli 20-vuotiaan läskikasan kanssa kun Nico ei lähde minnekään. Jotain rajaa sentään tähän touhuun. Onneksi joukossa on sentään muutama tyttö, joiden kanssa söpö hinttipoika voi hengailla menettämättä kasvojaan. Sillä Nico ei voisi ikinä kuvitellakaan puhuvansa jollekin karvaiselle äijälle. Nico hihkaisee ääneen: "It's my principle - I eat Pringles - I'm Britney bitch!"
Armand von Ehrenstrand on todella todella vittuuntunut. Hänen suosikkivalkoviininsä on vedetty pois Luxus Airlinesin tarjoilulistalta. Tavallinen Chardonnay ei yksinkertaisesti mene alas hanhenrinnan ja esihöyrystetyn tankoparsan kanssa. Armandin tekisi mieli nousta paikaltaan ja käydä käsiksi lentoemoon. Jotain rajaa tavallisen veronmaksajan nöyryyttämisessä pitäisi olla. Kymmenen tunnin lento laaduttomista raaka-aineista väsätyn päivällisen kanssa ei riitä kun pitäisi olla pirteänä aamulla omalla kultakaivoksella toisella puolella maapalloa. Lentoemon lähestyessä Armand nousee pystyyn ja esittää vastalauseensa suomeksi ja afrikaansiksi. Hyvitykseksi Armandille tuodaan neljä pikkupulloa käsinvalikoiduista Neuchatel-rypäleistä tehtyä kuohuviiniä. Muutaman pullon jälkeen mieli on jo paljon parempi. Periaatteistaan kannatti taaskin pitää kiinni.
