Postiamasalta

Masa pahoittelee pientä taukoa blogittamisessa. Sinileväisessä vedessä pyöriminen on vienyt teiltä rakkaat ystäväni jo monta blogia. Se ei ole vielä toistaiseksi vienyt teiltä Masaa vaikka olen yrittänyt korvata raikkaalla vihreällä merivedellä inhottavasti lihottavan harmaan lonkeron ja keinotekoisista aromeista väsätyn kellertävän siiderin.

Masa on tänä kesänä valinnut vaaleanpunaisen värin. Parin edellisen kesän sateenkaaren värinen nappi repussa oli yhtä tyhjän kanssa kun edes sokea mummo ei sitä huomannut. Niinpä ostin jo hyvissä ajoin vaaleanpunaisen rantarepun, joka ei taatusti ole jättänyt ketään kylmäksi. Joskus palatessani kotiin autotien laitaa saan aikaan melkein liikennekaaoksen. Aika monta kertaa Masalta on kysytty "Ootko hintti?", kerran "ootko varas?" ja ainakin kerran "ootko noita?". Vähintään kymmenen kertaa olen pannut merkille ihmisten kiistelevän onko hatun alle pakeneva pieni ihonvärinen luukasa mies vai nainen. Vai ehkä tyttö tai poika. Hauskin kommentti oli erään espoolaisen hienon beigen mummelin "Tossa se nyt on. Eiks oo kauhee?" Jos olisin jaksanut ja vaivautunut niin olisin kaivanut ihonvärisen pikkurillini ja näyttänyt sitä ja huutanut paikallisen sekakäyttäjän lanseeraman sloganin "I'm the man"! Jos sattumalta olen laittanut päälle myös purppuran punaisen t-paidan niin saatan kuulla "onks toi?" ja siihen kuuluvan vastauksen "ei voi olla" noin 512 kertaa.

Miksi sitten Masa tekee itsestään pellen? Ehkäpä siksi että kukaan ei jaksa elää koko elämäänsä täysin huomaamattomana. Harmaan tavallisen keskinkertaisen luuserin elämänkaari ei ole kovin hohdokas. Kukapa sellaista tyyppiä koskaan ikinä huomaisi jos tulisi kadulla vastaan? Ainakin nyt kesällä Masa ainakin saa aikaan reaktion. Olemalla kävelevä sateenkaarilippu suurin osa ihmisistä joutuu ottamaan kantaa. Muistan kun eräs parhaista ystävistäni kysyi kerran "Miksiköhän vasta vanhenevat miehet uskaltavat ryhtyä irstailemaan julkisesti?" tarkottaen esim. nudistirantojen ryppyisiä rantaleijonia. Mutta eikö asia ole ilmiselvä kun sitä tarkemmin ajattelee? Me viikatemiehen kanssa hengailevat joudumme kertomaan muille että olemme vielä olemassa ja olemme tarjolla. Meillä voisi olla jossain iso vaaleanpunainen lakana: "Tiedän ettet ehkä halua meitä mutta jos et parempaa löydä niin me ainakin olemme tarjolla toisin kuin muut jotka eivät pidä itsestään meteliä mutta joita sinä et ihan juuri nyt voi saada". Kuten huomaatte Masa rakastaa lyhyitä ja ytimekkäitä viestejä. Ja ehkä muutaman vuoden kuluttua keltainen ovikellosi soi ja sieltä tulee punaisella rollaattorillaan sisään ihonvärinen mies jonka luulit nähneesi Mannerheimin hautajaisissa mutta joka on ihmeen kaupalla vieläkin elossa.

Näin tossa vähän aikaa sitten mummelin joka oli ihan violetti. Tukka oli violetti ja kaikki vaatteet oli myös. Olin hyvin lähellä mennä hänen luokseen ja alkaa kehuskelemaan että onpa kiva että joku haluaa laajentaa ja räjäyttää tajuntaa ihan halvoin kotikonstein. Naisten suhde väreihin on muutenkin luonnollisempi. Mieshän on aina hikinen ja musta. Testostreoni yrittää jokaisesta ihon reiästä ylös kohti naarashirven kiimaista tuoksua. Myöskin harmaa kiihottaa Gilletten partavaahdosta ja Datsunin nahkaistuimista pursuavaa entsyymiä. Musta ja harmaa ovat hiljaisen tasapainoisia. Vaaleanpunainen on iloinen mutta saa voimakkaita ja nopeita ahdistus- ja sekoilukohtauksia. Mustalla on pitkät karvat. Vaaleanpunainen repii jokaisen karvan irti jonka löytää. Musta karva on pirun keksintö. Eli piru on siinä tapauksessa mies. Kuulitte tämänkin hienon teorian ensimmäisenä Masalta.

Kotikaupunkini Espoo on beige. Beige haluaa olla tarpeeksi mutta ei liikaa. Masa on käyttänyt beigeä paljonkin aina silloin kun ei jaksa olla sosiaalinen. Beige ottaa sinut huomioon jos sinä jätät rauhaan. Pastellisävyiset ihmiset ovat niitä joiden nimen näet postilaatikosta ohikulkiessasi ja joilla on aina se eräs nimi. Tiedäthän, ne? Heinä ....niitty.....laakso. Ne asuvat yleensä rivitalojen keskimmäisissä asunnoissa ja kiinni vedettyjen verhojen takaa kuultaa himmeä lukuvalo. Paitsi nyt kesällä kun ne ovat purjehtimassa. Pastellinsävyiset miehet voivat olla empaattisia, mutta naaraspuolinen Mrs. Pastell on suorastaan hengenvaarallinen. Nainen joka ei halua korostaa itseään saattaa uhrata koko turhautuneen elämänsä juuri sinun kaltaisten ihmistesi jatkuvaan kyyläämiseen ja juorujen levittämiseen. Räikeän punainen, keltainen tai ruohonvihreä nainen taas ei ehdi kiusata ympärillä olevia vaan käyttää senkin ajan hyödyllisempään eli joko mustien/harmaiden miesten, kirkasväristen naisten tai ihonväristen poikien ja/tai tyttöjen iskemiseen.

Lämpiminä kesinä olemme saaneet lukea lehdistä oluen ja siiderin kulutuksen nousseen ennätyslukemiin. Nyt sateisena ja viileänä kesänä on hyvä syy juoda entistä enemmän. Olen varma että vielä ennen elokuun loppua rikomme entiset ennätykset. Kun ihmiset pakenevat sisätiloihin sadetta pakoon, on apatian poistamiseksi hyvä syy kaivaa repusta tölkit esiin. Ja kun jano yllätää on parasta ottaa toinen. Lopulta jos aurinko suostuu pilven takaa paistamaan niin tuleekin jo kuuma. Sitten vaan Alepaan täydentämään lonkerovarastoja.

Masa ei viime vuosiin saakka ymmärtänyt juomisen nautintoja. Masan äidin mielestä Kunnon Ihmiset eivät käyttäneet alkoholia. Korkeintaan Yrjösen poika jota äitini metsästi liimaamalla nenänsä kerrostalon ikkunaruutuun. Masakin hihitteli nähdessään porukkaa valuvan kotiin humalassa valintatalon kassit kilisten. Masa ja Masan äiti olivat Kunnon Ihmisiä omasta mielestään. Kunnon Ihmisillä ei ole syytä eikä tilaisuutta juoda. Huono Ihminen juo pullon suusta kaljaa tai väkeviä viinaksia. Kunnon Ihminen maistelee lasin viiniä kerran kuukaudessa ainoastaan tarkastaakseen Gloria-lehden viinivinkkien paikkaansapitävyyden.

Kalevi katsoo apaattisena viidennen kerroksen parvekkeeltaan. Taivas on juuri mennyt pilveen. Alhaalla asfaltilla on jonkun oksennusta. Kalevi oli pyytänyt ystäväänsä kylään. Tämä ei halunnut tulla koska päätä särki. Mutta eipä hätää televisiosta tulee Vaaran Paikka. Ja kun katsoo ohjelmaa voi ottaa pari kaljaa. Kalevi on ihan hikinen. Ei ole hyvä hikoilla liikaa, siinä menettää nesteitä. Kalevi hyllyy hissiin ja ajaa alakertaan. Joku on kirjoittanut hissin seinään sinisellä "Fuck your sleive pitch". Siwa on varmaan vieläkin auki. Sieltä saa uuden korin. Kun se elokuvakin kohta alkaa. Ehkä huomenna joku soittaa tai lähettää postikortin.

Niilo on lähdössä tapaamaan mesetuttavaansa. Ihan vielä Niilo ei ole uskaltanut kertoa omaa ikäänsä ja sotasaavutuksiaan vaan lähtee sokkotreffeille nimimerkillä "BritneyBoy <3". Kukaan ei kuitenkaan halua näin vanhaa enää, ajattelee Niilo. Mutta jos uusi tuttavuus näkee hänen kauniit silmänsä ja kiltin luonteensa niin kaikki menee hyvin. Ikähän on numeroita ja kauneus on sisäistä. Ja näin. Innoissaan Niilo rullaa kainaloonsa kilokaupalla Axea. Saapuessaan homobaariin Niilo tunnistaa heti pienikokoisen napapaitaisen pojan. Niilo istuutuu tämän viereen ja iskee silmää. Toinen nousee tuolistaan välittömästi ja lähtee ulos baarista jättäen lasin pöytään. Niilo tyhjentää pöytään jääneen tuopin ja pyytää välittömästi tuplavotkan. Sisäisesti kauniit eivät humallu tarpeeksi nopeasti miedoista.

Masa löhöää tänään iltapäivällä rantakadun penkillä katsoen vaahtopäitä ja ympärillä pyöriviä lokkeja. Kotiinsa palaava irkkituttava bongaa Masan ja sanoo jotain johon Masa vastaa sanomalla jotain. Parin minuutin kuluttua mies taluttaa pyöränsä ja itsensä pois. Masa tuntee itsensä voimattomaksi. Aika tuntuu kulkevan liian nopeasti ja ihmiset tuntuvat puhuvan jollekin Masalle jota ei ole olemassa. Mutta homeisen kuoren alla oleva sielu ei tunnista tyhjiä ja typeriä sanoja lauseiksi. Se haluaa leikkiä. Aurinko tulee esiin pilven takaa. Masa ajattelee että nyt on lupa tuntea itsensä janoisaksi. Yllättäen repusta löytyy olut ja lonkero. Kun ensin juo hapanta olutta niin sen maku täytyy huuhtoa jollain makealla alas. Äkkiä Masa tuntee olonsa iloiseksi ja rentoutuneeksi. Elämä voittaa seuraavan puolen tunnin ajan.

Kelan kanta-asiakkaana Masa vetoaa Kansanterveyslaitokseen ja muihin Elimiin jotta turhalle, ikääntyvälle ja muuten hyödyttömälle väestönosalle myönnettäisiin alennusta yli neljän ja alle viidentoista prosentin alkoholiostoista. Hyvä Päättäjä haluan kahden kymmenen prosentin kanta asiakas alennuksen (sanat erikseen kirjoitettuna) rikkinäistä sieluani puuduttavista aines-osasista ja niiden välittömään nauttimiseen tarkoitetuista elintarvikkeista. Saadun hyödyn voitte vähentää kustannuksista jotka syntyvät masennuksen vuosittain aiheuttamista haitoista ja hyödyistä. Nimim. Onnellinen edes tunnin ajan päivässä xD

Näinä päivinä on ihanaa olla Masa. Kävin syvällisen keskustelun yhden parhaimman ystäväni kanssa ja P oli sitä mieltä että tämä meno ei voi jatkua. Masa on jäänyt tunteiden tasolla kiinni lapsuuteensa eikä osaa siitä irrottautua. Kun kuilu fyysisen ja psyykkisen minän välillä kasvaa vuosi vuodelta, tilanne on yhä vaikeampi. Masa tuntee olevansa yhä yksinäisempi vaikka ystävien määrä onkin lisääntynyt. Olette tärkeitä minulle rakkaat kaverini mutta en kuulu tänne. Minun pitäisi olla tähän aikaan jossain muualla. P ei tätä ymmärtänyt edes 10 vuoden historiamme jälkeen. Tässäkin kuussa hän kysyi yhä uudelleen samat kysymykset. Ja minä kerroin samat vastaukset. Lopulta huokaisin. Miten sitten kukaan joka on tuntenut Masan vasta 2-3 vuotta voi ymmärtää tuonkaan vertaa.

Alkoi väsyttää, joten kävin sängyn päälle pitkäkseni. Näin jotain valkoista joka hyppäsi mukaan. Jos oikein huomasin, se oli mustavalkoinen ja sillä oli isot luppakorvat. Noin päällisin puolin se näytti Pokemon-hahmolta mutta se saattoi olla kuitenkin kissa tai koira. Olo tuntui lämpimältä. Kello oli 16:53. Ajattelin että nyt olisi hyvä hetki lähteä pois jos vaan Jumala/Jeesus ja nämä henkimaailman systeemit lunastaisivat lupauksensa tulla hakemaan. Odotin 10 minuuttia eikä vieläkään kukaan tullut noutamaan. Eipä tuo kamalasti yllättänyt sillä tunnetustihan Jumalalla ei ole aikaa edes kehitysmaiden nälkäisille vaan kokoomusnuorten uusi purjevene on lähempänä tämän mulkeron sydäntä. Jeesuksella taas ei ole omia aivoja vaan piiloutuu isukkinsa hameen taakse turvaan. On siinä meillä pelastajat.

Ajantajuni katosi ja se palautui uudelleen kolmen, neljän tai viiden koon supermarketissa. Omasta mielestäni koko oli vähintään XXL koska hyllyjen välistä näin ainoastaan hyllyjen väliin. Olin avaamassa juuri pastapakettia kun näin edessäni huonovointisen Michelin-ukon. Sisällä olevalla ihmisellä oli ilmeisen vaikeaa pysyä tolpillaan ja pian autoin vartijan avustuksella hahmon istumaan vaateosaston kulmassa olevalle penkille. Lopulta irrotimme raskaan puvun ja esille paljastui kaunis nuori poika. Selvisi että hänen isänsä oli rengasfirman johtajia ja että tuo puku oli saatu sieltä. Poika selitti ettei haluaisi mennä ahdasmieliseen kotiinsa enää ikinä vaan lähtisi viikonlopuksi Hessun ja Mikin sateenkaarileirille nussimaan toisia poikia. Masa ymmärsi tilaisuutensa koittaneen. Olin samaa kokoluokkaa ellen pienempi joten Michelin-puku mahtui aivan loistavasti päälleni. Ehdotin että pukisin tuon puvun päälleni ja ottaisin hänen paikkansa, jolloin hän oli vapaa tekemään mitä huvittaa viikonloppuna. Ja että hän voisi palata sunnuntai-iltana samaan paikkaan jolloin hän saisi pukunsa ja elämänsä takaisin. Diili syntyi.

Varatoimitusjohtaja Günther ja kosmetelogivaimo Marianne ottivat Michelin-pukuisen poikansa vastaan Espoon Nuottaniemessä perjantai-iltana kello 20:27. Ihmetystä lähinnä herätti pojan vähäpuheisuus ja vastahakoisuus riisua puku edes illallisella. Ruokana oli Güntherin omin käsin ampumaa savannipuhvelia porkkanagratinoituna. Isä valitsi ruokajuomaksi 1954 pullotettua Merlotia ja perheen ainut lapsi joi totuttuun tapaansa Fantaa. Ruuan jälkeen kuopus Anders sai luvan poistua yläkertaan. Äiti Marianne ryhtyi tekemään yrityksensä tilinpäätöstä miehensä avustuksella. Valepukuinen Masa saattoi linnottautua Andersin huoneeseen ja lukita oven. Lopulta kuuma Michelin-pukukin lähti päältä pois.

Masan mielestä Andersin huone näytti ihan tavalliselta pojan huoneelta. Pinkit verhot ja lukemattomat erilaiset huivit ja nauhat ehkä olivat hieman erilaisia kuin yleensä. Roskiksessa oli silti samanlainen määrä mystisesti yhteen liimaantuneita talouspapereita ja vanhan nallen uumenissa kivan tuntuinen kolo. Seinäjulisteissa vuorotteli Britney Spears, Danny Saucedo ja Teuvo Loman. Kunniakirja vähemmistöjen oikeuksien puolustamisesta kuudennen luokan juhlasalissa. Pino Demi ja Cosmopolitan lehtiä. Kuluneita balettitossuja. Lopulta Masa nukahti raskaan päivän päätteeksi pehmeälle pojanvuoteelle. Unessa jonka Masa näki ei tällä kertaa tapahtunut mitään ahdistavaa. Kukaan ei kuollut vaan kaikki olivat onnellisia. Hetken aikaa Masa tunsi itsekin olevansa onnellinen.

Viikonloppu kului kuin huomaamatta. Isä Günther kävi ystävineen golf-lounaalla ja vaimo Marianne löysi paidan kauluksesta huulipunaa. Seuranneen perheriidan yhteydessä Andersin tai tässä tapauksessa Masan olemassaoloa ei paljoakaan huomattu. "Mä vihaan sua" huutojen ja särkyvien lasien ympärillä Masa tunsi itsensä melkein ihmiseksi. Lasien särkyessä Masa oli juuri järjestämässä parkkipaikkaa liikennematolla. Alalipastoon piilotettu Barbi oli tullut ulos sitä ihmettelemään. Lopulta oli kuitenkin aika palauttaa puku ja vaihtaa henkilöllisyys. Masa matkasi juuri sopivan koon supermarkettiin puku päällä ja antoi sen takaisin hikiselle mutta onnelliselle Andersille. Oli aika palata kotiin.

Matkalla kotiin Masa näki Jorman. Jorma oli rassaamassa autoaan ja tunnisti vanhan luokkakaverinsa Masan. Jorma oli karvainen ja vihainen. Auton rasva kiisi ilta-auringossa. Jorma kysyi Masalta haluaisiko tämä tehdä tiliä lomasuunnitelmistaan. Miehinen pizza voisi olla salamia, juustoa ja kerastastase-hiusvettä. Jorma oli ollut Naisen kanssa ja tuoksui Miehelle. Masa oli jälleen kerran yksin. Kun tulin kotiin, sama mustavalkoinen pokemon-hahmo hyppäsi viereeni. Lopulta olin taas sängyssä.

Kylmästä ja sateisesta kesästä johtuen Masa on joutunut siirtymään lempiharrastuksestaan rannalla maleksimisesta kuivan maan kyyläämiseen. Kesä on kyylääjän parasta aikaa, koska ilmastosta johtuen talvella ei ole ulkosalla yksinkertaisesti mitään kyylättävää. Ja kauppakeskuksista / uimahalleista/ kahviloista tulee helposti lähtö jos niihin asettuu asumaan. Niinpä jos rantailmoja ei ole niin lyhyt kesämme kannattaa käyttää tähän harrastukseen. Masa suosittelee kuitenkin lämmintä vaatetusta reppuun mukaan koska kyyläys on hidasta ja aikaa vievää puuhaa. Ennen suoritusta tulee varustautua tuntikausien istumiseen tai paikallaan seisomiseen. Onnistunut kyyläys on pitkäaikaisen sitkeyden tulos.

Aloitteleva kyylä on hyvin helppo bongata joukosta. Uusi harrastelija istuu tai seisoo jäykän näköisenä jossain ja yksinkertaisesti tuijottaa. Kohde yleensä vaivautuu ja lähtee pois. Tai sitten kertoo vartijalle "sateenkaaripaitaisesta miehestä joka vaan töllää". Muutaman kuukauden sitkeän harjoittelun jälkeen pelisilmä kehittyy. Seuraavana kesänä sinua on enää hyvin vaikea tunnistaa kyyläksi. Joku jossain nurkassa on huomaamatta puhunut tunnin kiinni olevaan kännykkään ja poltellut kymmenen tupakkaa. Tai ottanut aurinkoa tummat lasit päässä tuijottaen jonnekin kaukaisuuteen tai juuri sinuun. Kenties naapurisuihkun mies on ollut todella likainen kun se pesee vieläkin itseään. Viereisen pöydän mummo on nukahtanut kahvikuppinsa ääreen tai ainakin näyttää siltä. Radiosta valuu tuttu suomalainen viisu: "I've been watching, I've been waiting, In the shadows".

Masa on harrastanut vuosikausia kyyläystä. Yhtään paukuttelematta henkseleitäni voin sanoa että sen kyllä huomaa. Tosin ystäväni ovat kovasti eri mieltä. Joidenkin mielestä Masa on maailman heikoimpia kyyläreitä koska tämä ei osaa olla katsomatta ihmisiä silmiin ja hymyilemättä. Toisaalta kyyläyksen kohde varmasti vaikuttaa asiaan. Mielenkiinnoton ja epäesteettinen kohde varmistaa tasaisen laadukkaan kyyläystuloksen. Suomi on kyylärille ihan kohtalainen ympäristö jos puhumme kaupungeista. Maaseudullahan ei ole ketään jota kyylätä. Vaikka suomalainen ilmasto on karu ja rajaa ulkokyyläyksen vain kesäkuukausiin niin vastapainoksi kulttuurimme on täynnä puhumattomia ihmisiä. Jossain muualla ihmeteltäisiin miksi jossain nurkassa hengaileva ihminen ei tule lähelle ja ala juttelemaan, mutta Suomessa se on täysin luonnollista. Eihän vieraiden kanssa voi puhua. Niitä voi kuitenkin tuijottaa.

Hyvältä kyylääjältä vaaditaan sosiaalista luonnetta mutta pysähtynyttä elämäntilannetta. Jos tunnet että olisi niin kiva omistaa lisää puheliaita ystäviä, mutta olet aika varma että sinua ei ikinä hyväksyttäisi - olet jo matkalla hienoksi kyyläksi. Parhaimmat tuntemani kyylät ovat hieman syrjäytyneitä lähiöpummeja. Huippufutarit ovat yleensä peräisin epäilyttävistä oloista ja ovat täynnä kunnianhimoa, huippukyylät taas eivät omista samanlaista halua tulla huomatuksi. Kyyläys voi kuitenkin olla portti oikeaan elämään. Olettaen että oikea elämä on tuntikausien notkumista rautatieaseamalla.

Olet siis tervetullut hienon harrastuksemme pariin! Pikku hiljaa huomaat ettet ole viikkoon puhunut kenellekään mutta ympärilläsi on aina värikkäitä ja mielenkiintoisia ihmisiä. Odotat naapurin Karia rannalle, mutta Kari ei ikinä arvaa että tiedät hänen nimensä. Itse olin vähän aikaa sitten todella mykistynyt kun sain Karilta hymyn. Olimmehan sentään jo vanhoja tuttuja monen vuoden takaa. Ainakin tavallaan. Mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin. Kyylääminen on loppujen lopuksi ihan kohtalainen korvike oikeille ihmissuhteille. Koskaanhan et voi olla varma etteikö kyyläämisesi kohde lähestyisi sinua hymyillen ja aloittaisi keskustelun. Masakin on yrittänyt valmistautua tuohon hetkeen.

Masalla on paha taipumus ruveta puhumaan kiusallisen vakavista asioista. Tänään päätin kuitenkin tehdä poikkeuksen, koska alennusmyynneistä ja iloisuudesta (gay) ei voi kukaan kirjoittaa mitään edes etäisesti angstiin viittaavaa. Joten nyt iloitaan!

Kaikki varmaan ymmärtävät vaateostosten ja homouden välisen yhteyden jopa paremmin kuin perinteisen seksi/kuolema/uskonto- yhtälön. Homo joka ei tunne häpeää kävellessään viime vuotisissa vaatteissa on monen mielestä heteroiden lähettämä vakooja. Masan ei onneksi täydy tuntea samanlaista häpeää koska missään ei myydä vaatteita jotka kestäisivät tippumatta Masan päällä. Lupaan heti olla trendikäs jos joku kertoo miten se tapahtuu 5-vuotiaan kokoluokassa. Laitanko nallen tilalle oravan?

Muistan jo melkein kymmenen vuoden takaa kuinka eräs kaikkein parhaimmista ystävistäni ripitti minua etten osaa pukeutua ikäisteni tavoin vaan takerrun jo silloin noin 45 vuoden takaiseen puberteettiini. Yritin selittää että lähinnä olin takertunut siihen vaatteeseen joka tuntui pysyvän päällä ja se oli löytynyt jostain teinipuolelta. Mutta homot eivät usko selityksiä. Sellainen jännä "Hyväksy nyt korkea ikäs" katse kertoi että se vaate olisi pitänyt löytyä Kekäleen Jussi-osastolta jos tuo ihana kauppa olisi vielä hengissä.

Turhamainen kun olen, halusin pelkkää pinnallisuuttani löytää toisen vaatekerran koska ensimmäinen on kulunut ja likainen. En siis ole pelkästään vanha ja psyykkisesti häiriintynyt vaan kuljen myös rikkinäisissä ja haalistuneissa vaatteissa. Hei mennäänkö kahville? Vastausta odotellessa kiersin läpi sekä keskustan että muutaman kauppakeskuksen etsien erityisesti uusia housuja. Pikku hiljaa ylipirteiden purkkaa jauhavien myyjättärien innostus alkaa hiipua kun vastaan "Millaset sä haluisit" kysymykseen "Sellaset jotka kestää jalassa". Edes norsumaisen suurta kokoa 28 ei löydy. Sokoksella miestenosaston täti katsoo Masaa ja lähettää suoraan lastenosastolle. "Oot vielä ihan liian hento. Jopa ylioppilaspukuja etsiviä oon joutunut lähettämään lastenosastolle." Niinpä niin. Otan rollaattorini ja kiipeän kerrosta ylemmäs. Seison hetken aikaa ja ihmettelen minikokoisia pinkkejä hameita. Ne mahtuisivat ainakin päälle. Sitten huomaan poikien housut. Vyötäröissä on kivat venyvät kuminauhat ja pyllyn kohdalla iloisen leijonan tai ralliauton kuva. Hiki nousee nopeasti. Päätän tutkia vielä kerran isoisän jäämistön.

Odotan myös kärsimättömänä koska joku vaateketjuista ymmärtää hyödyntää homomiesten tarpeen pukeutua hauskasti ja persoonallisesti. Hyvin pitkälti viime päiviin asti miehille tarjottu mallisto on ollut sitä samaa riskitöntä evergreeniä. Väriskaalaa on hallinnut sininen ja harmaa. Nyt kun Pasi Rautiainen on tv-studiossa kommentoinut futismatseja vaaleanpunainen neule päällä, uskaltaa kaikkein homofobisinkin juntti pitää samanlaista yllään. Kun on tumma ja synkkä niin ei ole väliksi vaikka kaljaa kaatuu paidalle tai hikoilee kuin porsas. Sipaisee vaan vähän Axea kainaloon ja Kerastasea päälaelle niin sillä pärjää jo huomiseen. Mies joka pukeutuu iloisesti voi olla homo. Ja homo joka pukeutuu lapsellisesti ei osaa hyväksyä ikäänsä ja pian saapuvaa iloista matkaansa ruumishuoneelle vaan yrittää nuorekkaalla pukeutumisellaan heruttaa tuoretta lihaa. Eikö olekin inhottavaa.

Niinpä Masa seisoo vanhoissa räteissään kotipihallaan apaattisena ja ihmettelee pilvistä taivasta ja lähestyvää vesisadetta. Ei puhettakaan että olisi voinut osallistua Priden pääjuhlaan, hyvä kun kehtasi lähteä kaivarin puistotilaisuuteen. Mutta Masalla on mese ja siellä kukaan ei näe rupista Masaa ja Masan vaatteita. Varmuuden vuoksi Masa on irrottanut webcaminsa johdon jotta kukaan ei koskaan vakoile Masaa. Kun ilta saapuu ja kaupunki hiljenee, Masa hiipii vaatenaulakkonsa viereen ja silittelee ainoita jäljellä olevia viime vuosituhannelta peräisin olevia housujaan ja kuiskaa "My Precious".

Masalla on mummo. Mummo on huoneessa jossa on ikkuna. Ikkunasta näkee pihalle. Siellä on autoja. Mummolla ei ole paljoakaan tekemistä kun mummo ei muista paljon mitään. Mummon huoneessa on tunkkainen ilma ja pari vihannesta naapurisängyissä. Kukaan ei käy katsomassa kun ihmiset unohtavat mummot sairaaloihin. Masan äiti käy kerran vuodessa, mummon pojat useammin. Masan suku on tosi lämmin ja ihmisrakas ja rakastaa mummoja. Mummo sanoi että olisi parempi jo kuolla pois. Silti mummo ei ole kovin sairas. Mummo saa lääkkeitä ennen ruokailua. Hoitajat olivat vahingossa kutsuneet mummoa väärällä nimellä.

Melkein jokaisella on oma mummo. Vaarit kun on kuolleet jo kauan sitten pois. Mummot on viety huoneisiin. Huoneissa on lukot. Ruuaksi tuodaan puuroa ja marjapuuroa. Vanhuutta on turha pelätä. Elämän loppumetrit voivat olla mielenkiintoisia. Mummoilla on hyllyssä raamatut. Sairas mummo huutaa. Terve mummo on hiljaa ja rukoilee. Ulos pääsee ovikoodilla. Paitsi mummo. Masakin rakasti mummoaan sikäli kun Masa yleensä pystyy ketään rakastamaan. Tosin Masa näki mummoaan kerran vuodessa kesällä ennenkuin lähdettiin takaisin kotiin. Mummo oli kiltti ja Masa oli hiljainen. Masa söi mummon tekemiä karjalanpiirakoita.

Mummo jäi sairaalaan. Mummolle annettiin puuroa. Muu suku meni Mummon pojalle. Mummon pojan poika pääsi ripille. Masakin oli kutsuttu vieraaksi. Masa on mummon pojan pojan serkku. Masa oli kirkossa ja seisoi. Ortodoksit ei näköjään istu kirkoissa. Kirkon jälkeen pojalla seisoi. Ortodokseilla ei istu. Masa söi kakkua seurakuntasalissa ja vilkuili viereisen pöydän erektiota. Kakku oli hyvää. Erektio oli hieno. Kirkko oli kaunis. Pojat oli söpöjä. Pappi oli lämminhenkinen. Vain Mummo puuttui.

Se joka luki Masan Italia-blogin huomasi että Masaa vainoaa pyhä kolminaisuus. Kuolema, seksi ja kirkot. Vai onko Italia ainoastaan Euroopan Lappeenranta? Vanhukset unohtuu sairaaloihin vuosikausiksi ja Masan teinikaverit bailaavat tuntemattomien miesten asunnoissa ja juovat kuin sieni. Siinä välissä Masan isä valokuvaa jokaisen kirkon jokaisen alttarin ja jokaisen patsaan. Patsaan edessä joku nuorukainen hipelöi itseään taskun läpi ja Masa huomaa sen. Samaan aikaan sairaalassa mummo tuijottaa ikkunasta ulos. Ikkunasta näkyy taas kirkko jos oikein tarkkaan katselee. Ja siellä on alkamassa taas uusi rippijuhla. Ja siihen osallistuu jälleen uusi sukupolvi lapsia, jotka ensi kesänä juovat uusien miesten asunnoissa. Ja ehkä lopulta oma mummoni kuolee ja jonkun toisen mummo tulee katsomaan ulos samasta ikkunasta.

Masa rakastaa kömpelöitä saarnaavia opetuksia kuten "älä turhaan lyö toista ihmistä". Paha vikani on myös valitella erilaisista tarpeettomista pikkuasioista kuten vanhusten surkeasta kohtelusta suomalaisissa sairaaloissa. Silläkin aikaa kun uhrasimme minuutin ajatellaksemme sairaita masentuneita vanhuksia olisimme voineet kuunnella melkein puolet Avril Lavignen uudesta biisistä. Ja olisimme saaneet rauhallisemman omantunnon. Koska eihän ole Masan vika että Masa ei käy ikinä katsomassa Mummoaan? Masalla on niin paljon kaikenlaista tehtävänä. Jonkun täytyy pitää tätä maata pystyssä jotta ylipäätään kaiken maailman mummoista voidaan huolehtia. Kun te siinä istutte lukemassa tätä niin sinäkin aikana Masa huolehtii että yhteiskunnan pyörät pyörivät. Mesettämällä ja valittamalla.

Hyvää kolmattatoista päivää. Päivää juhlistaen Masa on saanut viruksia sisään monestakin eri reiästä. Jos ei kesäflunssa olisi riittänyt niin kaiken lisäksi onnistuin tartuttamaan sen koneeseeni. Vai oliko syynä se että menin tutkimaan Chilen versiota tunnustusten luolasta (muistaakseni tusecreto.cl). Sieltä iskeytyi sen sortin ötökkää mukaan että suosittelen sivuilla käymistä ainoastaan silloin jos teet sen poikaystäväsi koneella ja hän on juuri pettänyt sinut.

Masaa vaivaavat myös kuumat aallot, kuten useimpia muitakin kypsiä naisia. Lähirantani on päättänyt jatkaa vuotuista missiotaan ja lisännyt entisestään rannalle suunnatun musiikin volyymiä. Aikaisemmat kesät ovat sujuneet Sävelradion, Tangoradion, Ikivihreiden Suosikkien ja vastaavien tahdissa. Talvellahan aina yksi näistä menee konkurssiin, jolloin uusi yrittäjä ilmestyy tilalle. Nyt sen urakan on ottanut itselleen Radio Aalto.

Ymmärrän että radiokanavien profilointi Suomessa on vaikeaa. Levymyynnin perusteella kun Suomessa pitäisi olla viisi kuusi valtakunnallista metallikanavaa. Mutta jostain syystä vaan ei ole. YLE sen sijaan suoltaa lupamaksurahoilla uutisia ja humppaa vanhainkoteihin. Sitten on aika passiivinen noin 30-45v osasto joka on juuttunut musiikillisesti kuuntelemaan oman nuoruutensa musiikkia. Näin ollen Suomen katukuvasta puuttuu muulle Euroopalle tyypillinen katukahviloista ja auton ikkunoista kuuluva basson jytke uusine hitteineen. Sen tilalla tekopirteä Anu kertoo Chris de Burghin uudesta biisistä Lady in red.

Eipä siinä mitään. Kansa saa mitä se tilaa. Mutta jäin miettimään mitkä ovat seuraavan ja sitä seuraavan vuosikymmenen kultaisia nostalgisia suosikkeja jos tällä vuosikymmenellä on kuunneltu niitä entisiä. Missä vaiheessa kuulemattomat biisit muuttuvat legendoiksi?Vastauksen tietää ainoastaan Radio Aalto ja sen ensi vuoden seuraaja. Siinä välissä Masa haluaa miettiä hetken aikaa Radio Aallon pehmeää kohdeyleisöä ja heidän pehmeää elämäänsä. Näin ollen annan vuoron pehmeille suosikeille ja menen itse hakemaan kupin kahvia.

Arto tykkää kovasti Hotel Californiasta. Muinokosken kylällä oleva kotitalo näyttääkin vähän Hotel Californialta. Niinkuin amerikan ihmiset laulavat: "Such a lovely place, but you can never leave". Arto on viimeiset 18 vuotta hoitanut halvaantunutta tätiään pientilallaan. Mutta ei elämä nyt niin kurjaa ole. Arto on alkanut kiinnostumaan puutarhanhoidosta ja aina toisinaan naapurin pojat tulevat saunomaan. Ja silloin se vasta kunnon hiki irtoaakin.

Jaana taas valitsee Natalie Imbruglian kappaleen Torn. Ehkä siksi että Jaana rakastaa Kauniita ja Rohkeita. Olohuoneen hyllyssä on yli 500 vanhaa VHS-nauhaa. Thornen näyttelijä on ehtinyt vaihtua jo tässä välissä 5 kertaa. Silti Jaana ei antaisi yhtään jaksoa elämästään pois. Onhan noita miehiä ollut mutta kukaan ei pystynyt kilpailemaan Thornen kanssa. Jaana laittaa videokasetin sisään ja hytkyy naurusta sohvallaan kun Natalie laulaa radiossa "You're a little late, I'm already Thorne".

Keijo on lievästi sanottuna psyykkinen. Jo 45 vuotta sitten kuultuaan ekan kerran Phil Colllinsin In the air tonightin mies on tutkinut paranormaaleita ilmiöitä. Vielä tänäänkin Radio Aallon pehmeän suosikin kuullessaan Keijo muistaa yhteydenpitonsa Philin kuolleen isän kanssa. "I'm so proud of you" oli vanhan miehen viesti tähän maailmaan. Keijo vaan ei ole varma oliko tuo tarkoitettu hänelle vai Philille. Mutta toisaalta heidän auransahan ovat niin samankaltaisia että erehtyminen olisi täysin luonnollista.

Jabdellahiah on 17 lapsen onnellinen äiti. Tosin häneltä silvottiin sukuelimet rituaalisessa juhlassa Bwatian kylässä kauan sitten, mutta mitäpä pienistä. Nyt koko perhe asustelee 75 neliön asunnossa kaupungin laitamilla. Jabdellahiah ei puhu suomea eikä englantia. Mutta eipä aikaa olisi ystävystyäkään kun on aina laitettava ruokaa ja pestävä pyykkiä. Toton African kuullessaan ajatukset palaavat usein takaisin kotikylään.

Mikko on lähettänyt uuden hakemuksen "Me kaksi"- lehden muuttumisleikkiin. Kaksi edellistä suhdetta päättyi nolosti kun poikakaveri löysi söpömmän ja trendikkäämmän kumppanin. Mutta enää Mikkoa ei kukaan jätä. Milanosta löytyivät Armanin satiinikullatut farkut ja ihana pinkkinen "Angel whore" napapaita. Uusilla mineraalimeikeillä Mikko pystyy peittämään alkavan ikääntymisen merkit paremmin kuin ennen. Mikon lempibiisi on "Wind of change".

Masa toivottaa kaikille Radio Aallon kuuntelijoille parempaa vointia!

Joitakin asioita ei yksinkertaisesti voi kertoa. Masakin tarvitsee muutaman ystävän jaksaakseen ja koko muun ympäristön hyljeksintä johtaisi dramaattisiin ja epätoivoisiin tekoihin. Silti olen pitkän harkinnan jälkeen valmistautunut paljastamaan totuuden, vaikka kieroutuneen pervon maine tulee seuraamaan minua loppuelämäni ajan. Rakastan nimittäin jalkapalloa.

Kukaan itseään kunnioittava homo ei voi julkisesti tunnustaa pitävänsä jalkapallosta. Ainakaan pitävänsä siitä ihan homona. Kuinka monta kertaa olenkaan saanut juttukumppanini hiljaiseksi kerrottuani asian oikean laidan. Jos olisin tunnustanut suhteeni vuoheen, olisin saanut ehkä sääliä ja sympatiaa. Mutta kun kertoo rakkaudestaan jalkapalloon, olet melkein pettänyt oman joukkosi. Futismatsissahan käy likaisia heteroita. Nehän puhuvat rumia ja haisevat hielle.

Osittain tietysti näin. Pidän jalkapallosta vain ja ainoastaan koska se on kaunis peli. Rakastan sen pikkupoikamaista leikinomaisuutta ja luovuutta. Ainakin teoriassa. Viime vuosina raha ja kaupallistuminen on tehnyt pelistä kyynistä ja laskelmoivaa. Luovat, absurdit ja hauskat tapahtumat kentällä alkavat valitettavasti olla historiaa kun pelaajista on tulossa entistä enemmän huippuunsa viritettyjä lihaskimppuja. Pelin tempo nousee koko ajan, jolloin kokonaisuus alkaa näyttää sekavalta. Typerä ravaaminen on korvannut älykkäät siirrot.

Jalkapallon nykytilan huomioiden olisi syytä unohtaa koko peli. En kuitenkaan pysty siihen. Suurin fantasiani on aina ollut että suomalaiset jonain päivänä ymmärtäisivät pelin hienouden. Kuten tunnettua, Suomi on yksi harvoja maita maailmassa jossa jalkapallo on mitätön pikkulaji. Vaikka itse Diego Armando olisi aikoinaan syntynyt Suomeen, silti Keijo Tursakkeen hirveä 23 metrin kuulakaari olisi ollut isompi juttu. Kuinka monta pronssimitalia Maradona sai S/M- uinneista? Edes sidottuna? Ei yhtäkään. Urheilu Suomessa on aina ollut huonon kansallisen itsetunnon kohottamista. Katsomisnautinto ei ole ollut se juttu. Porukka tulee katsomoon tai ruudun ääreen vain ja ainoastaan jos karvakätinen Ilona on saanut salakuljettua uuden satsin kasvuhormonia ja saa viskattua rautajärkäleen uusiin sfääreihin ja kultamitali irtoaa. Tämän huomioiden olen laittanut toivoni Suomen futismaajoukkueen edes jonkinlaiseen onnistumiseen. Jos oma joukkue kerrankin selviäisi arvokisoihin, voisi edes osa kansasta vaivautua tutustumaan tähän hienoon peliin. Luokaton esitys Serbiaa vastaan siirsi tämänkin tavoitteen kauas tulevaisuuteen.

Jalkapallo on perinteisesti kärsinyt homofobiasta ja rasismista. Kaunis peli on saanut riesakseen rumat kannattajat. Huomasin tuon itse kun matkasin 160:llä Latokaskesta Helsinkiin. Viereisellä penkillä istunut turkkilaissyntyinen pizzeristi oli ympäröinyt itsensä suomalaisilla formulajunteilla ja koko porukka oli menossa katsomaan peliä. Jossain vaiheessa kaljan tankkauksen välissä keskustelu kääntyi homoille naureskeluun. Lopulta formulapaitainen pizzeristin ystävä ilmoitti haluavansa tehdä kaikista homoista selvää. Siinä vaiheessa olin hyvin lähellä pompata ylös ja pyyhkiä tympeällä hornulapaidalla takapuoltani. Eipä se olisi 52 kilon Massallani onnistunut, mutta ajatus ainakin houkutti. En saanut itsestäni irti että olisin laittanut riidan pystyyn täydessä bussissa, vaan tarjosin mailin kautta pientä palautetta kyseisen räkälän omistajalle. Luultavasti saan lähipäivinä ilmaisen Pizza Pascanan tai Pizza Cusitanan suoraan tarjoiltuna naamalleni. On se ihan kiva että maahanmuuttajat sopeutuvat Suomeen ja ovat kiinnostuneita meidän kulttuuristamme, mutta tarvitseeko se tehdä ihan noin hyvin? Pitääkö jokaisen namibialaisen nussia mämmilaatikkoa ja kiinalaisen runkata saunavihtaa, jotta he ovat kaikkein tyhmimmän väestönosan mielestä hyviä jätkiä?

Anteeksi hieman värikäs kielenkäyttöni. Tiedän hyvin että Masan blogia lukee tuhansia ja taas tuhansia pikkulapsia, jotka eivät vielä ymmärrä asioiden oikeita merkityksiä. Mehän ymmärrämme ne tietenkin. Joten osaamme pitää suumme kiinni ja nauttia fantastisesta kesälämmöstä. Masa toivottaa kaikille lukijoilleen parasta mahdollista helleviikkoa!

Kesälämpöjen saapuminen on vilkastuttanut lopultakin myös rantaelämän. Kuten tunnettua, Masa on pahimmanlaatuinen rantakyylä, jonka elämäntehtävänä tuntuu olevan ihmisten tarkkailu ja tuijottelu. Kesäisin osa suomalaisista tuntuu rentoutuvan ja vapautuvan, kun taas toinen osa ehkä hämmentyy entisestään nähdessään talvella hieman peitossa olevia asioita.

Pari päivää sitten Kivenlahden rannassa vietti iltapäiväänsä joukko koululaisia. Mukana oli puolisen tusinaa poikaa ja pari erittäin varhaiskypsän oloista tyttöä. Toisella näistä oli hieman rivot jutut, joka toinen lause sisälsi pojille jonkinlaisen seksuaalisen kuittauksen. Sattumalta siinä sitten meni ohi uimalaituria kohti maailman espoolaisimman näköinen keski-ikäinen täti hienossa uudessa kampauksessaan. Tyttö oli juuri esittelemässä bikiniensä yläosaa pojille tyyliin "Ootteko pojat nähneet ikinä näin isoja tissejä?". Tästä täti pahoitti mielensä ja sanoi: "Lapset, lapset. Eikö teillä ole mielessä mitään muuta?" Tyttö vastasi "Ei oo". Täti meni happaman oloisena veteen ja huusi perään "Menkää sitten Itä-Helsinkiin".

Eikö olekin kamalaa että kaiken maailman roskaväki tulee vehkeet tanassa valtaamaan Saulin ja Tanjan pikku pyhätön? Mitäköhän Riitta Uosukainen tuohonkin sanoisi jos heräisi henkisestä koomastaan? Ja kun kysymys on vielä lapsista, noista pienistä ruiskukan värisistä taimista, joiden tulisi telmiä viattomina ja iloisina Cap Horneissaan isukin uudessa purjeveneessä. Espoon kirkossa ollaan ennenkin vihitty pareja ilman että sitä Keravalta tullaan pilaamaan.

Hyvä ystäväni näki asian hieman eri valossa kuin minä. Hänen mielestään jonkun täytyy kertoa tuolle tytölle ettei murrosikäisen ole turvallista pomppia kiimaisena puhuen tuhmia julkisesti. Jäin miettimään tuota. Maailma on täynnä aikuisia miehiä ja naisia, jotka juoksussa olevan kissan tavoin mouruavat omaa viisuansa. Kukaan vaan ei erityisemmin jaksa huomata. Miksi sitten nuorten tyttöjen tulee varoa raiskaajia ja jo vähän yli parikymppiset naiset voivat kävellä vaikka alasti ilman että tarvitsee pelätä pensaasta loikkaavaa pervoa?

Jopa niin staattisessa ja flegmaattisessa ympäristössä kuin Espoossa joutuu huomaamaan että ihminen on seksuaalisuutensa kautta ikuisesti se sama eläin kuin kivikaudellakin. Niihin aikoihin suvun jatkaminen alkoi heti kun siihen tarvittavat välineet olivat kehittyneet. Ja koska ihmisen elinaika oli lyhyt, päättyi myös seksuaalisesti aktiivinen kausi paljon nykyistä aiemmin. Ehkäpä tuo kaikki on meillä yhä geeneissä? Samalla tapaa kuin vaikkapa eläimillä, jotka osaavat rakentaa pesänsä ilman että kukaan niitä siihen opettaa.

Miltäpä tuo kaikki näyttäisi jos sitä voisi katsoa ulkopuolisena vaikkapa avaruusolennon silmin? Ja jos ihmisen lisääntyminen tapahtuisi vaikkapa suomalaisittain sauvakävelemällä? Kertoisin ufo päällikölleni varmaan että ihmiset haluaisivat sauvakävellä koko ajan ja että ne ajattelevat tuota harrastusta unissaankin. Silti ihmiset ovat rakentaneet hyvin vaikeaselkoisen "kuka saa sauvakävellä missä milloin ja kenen kanssa" säädöstön jonka rikkomisesta voi jopa menettää henkensä. Kertoisin että yllättävän moni haluaisi sauvakävellä kävelyuransa alkupuolella olevien kanssa, mutta sitä ei pidetä yleisesti sopivana. Viisaat profeetat kun ovat sienihöyryissään keksineet että sauvakävely on niin merkittävä asia että jokainen kävely jättää psyykeen lähtemättömän jäljen. Sen sijaan tottuneiden ja kokeneitten sauvakävelijöiden kuntoa pidetään yllä keinotekoisesti Sauvagra- tableteilla joita salakuljetetaan Venäjältä. Silti he saavat suorittaa kävelynsä yleensä yksin.

Masakaan ei ole ihan niin tyhmä, että sivuuttaa kokonaan tunnepuolen seksuaalisuudessa. Silti olemmeko valmiit myöntämään mistä hommassa pohjimmiltaan on kysymys? Vaikka rakastaisin sinua kuinka paljon tahansa, en menisi kanssasi sänkyyn ellen tuntisi halua rakastella kanssasi. Ainakin itse olen turhautunut siihen ettei seksistä voi enää puhua seksinä. Eikä himosta himona. Täytyy ensin lukea vähintään parituhatsivuinen opaskirja jotta tietää kenen nuppi menee sekaisin siitä että hormoonit hyrräävät. Olisiko niin mahdotonta myöntää että meissä jokaisessa on myös villi, kahlitsematon puoli jota ei saa kokonaan kesytettyä? Miksi varsinkin meidän miesten pitää joutua tuntemaan olevansa bimbo luolamies, jos tunnustaa kaipaavansa seksiä koska se yksinkertaisesti on niin valtavan kivaa. Ja että sitä mieluiten harrastaa kauniin kumppanin kanssa. Ilman että siihen aina tarvitsee hakea syvempiä tunteita.

Traagisinta seksissä on mielestäni se että niin monen täytyy elää sitä ilman. Kyse on kuitenkin ihmiselämän perusjutuista ja kokonaan ilman oleminen ei omasta näkökulmastani ainakaan olisi enää täyttä elämää. Jos mietin omia aikuiseen ikään ehtineitä kavereitani, lähes kaikki tuntuvat elävän ilman seksuaalista suhdetta. Useimmat heistä tuntevat etteivät enää kelpaa ulkoisesti kun niin moni on kiinnostunut ainoastaan nuorisosta, joten he eivät kovin usein edes uskalla yrittää. Monella heistä on valtava läheisyyden kaipuu, joka ei lievene harrastuksilla tai tavallisilla ystävyyssuhteilla.

Masa ainoastaan esittäisi nöyrän toivomuksen että elämästä ei ihan väkisin yritettäisi tehdä liian monimutkaista. Lapset ja nuoret ovat kiinnostuneita seksistä, miksi syyllistää heitä siitä? Vastaavasti miksi syyllistää aikuisia siitä, että kovin moni heistä tuntuu pitävän lapsia/nuoria seksuaalisesti kiinnostavina? Kysymys on kuitenkin haluista eikä teoista. En oikein pidä siitä ajatuksesta että omia tunteita ja tarpeita pitäisi ryhtyä salailemaan jottei joutuisi yleisen ajatuspoliisin uhriksi. Edelleen pitäisi olla poliittisesti korrektia saada sanoa että pelkää vanhenemista. Homomiehen pitäisi saada itkeä sitä, ettei enää kelpaa edes ikäisilleen ilman pinnalliseksi leimaamista. Tulisi saada sanoa ääneen että pelkää yksinäisyyttä, vanhenemista ja kuolemaa. Tai että kaipaa takaisin menneeseen. Jostain syystä urhean leikkiminen on jo pitkään ollut in. Masa lupaa olla nyt ja jatkossakin out.

Masalla on ollut ikävä teitä, rakkaat lukijani! Tarkoituksenani oli blogittaa heti kun palasin kotiin mutta palautuminen fyysisesti ja henkisesti rankasta tripistä vei oman aikansa. Mutta Masa lupaa ettei enää ikinä pidä taukoja eikä poistu kotoa, joten pääsette Masasta eroon vain ja ainoastaan olemalla lukematta blogejani. Mitä ei kannata tehdä!!!

Lähdin Italiaan sovittamaan syntejäni. Vaikka en pidä itseäni pahana ihmisenä, silti en luule selviäväni tehdyistä ja tekemättömistä Jutuista ihan muutamalla Ave Marialla. Koska taloudellinen tilanteeni ei salli anekauppaa, ajattelin viedä synnit suoraan paavin luokse. Isäni on insinööri, järjestelmällinen ja kunnon espoolainen. Nuoruudestaan asti hän on pitänyt yllä mielikuvaa Italiasta kaiken kauneuden ja taiteen kehtona. Siihen sotkuun kuuluu oopperaa, mahtipontisia rakennuksia ja hyvää viiniä. Vuosikymmenien ajan olen nähnyt hänen tutkivan
kaikessa hiljaisuudessa Italian karttaa. Silti kukaan ei ole lähtenyt matkakaveriksi ja viime vuodet isukki onkin päivittänyt huoneessaan apaattisena minuutin välein kotisivuaan. Joten ajattelin että lopulta on aika tehdä edes yksi hyvä työ ja viedä isä luvattuun maahansa. Ehkä tämän jälkeen Jeesus grillaa Masan viimeisellä tuomiolla ainoastaan toiselta puolelta.

Isäni kunnon Nokia-insinöörinä oli laatinut Suunnitelman. Kuljimme parisen viikkoa kartan avulla kirkosta A) monumentille B) jotta hän saisi ikuistettua jokaisen nähtävyyden. Pienet kahvihetket tai pizzapalojen nopeat tankkaukset onnistuttiin suorittamaan suomalaisen tehokkaasti. Ehdotin että edes yhtenä päivänä eksyttäisimme itsemme. Ehdotusta ei hyväksytty. Parin viikon karttakierroksen jälkeen isäni oli tyydytetty. Matkan tarkoitus oli saavutettu.

Hesarin kirjoituksessa sanottiin äskettäin hauskasti että Italiassa moraali ja etiikka on korvattu estetiikalla. Jos italialaiset olisivat vähemmän karvaisia niin saattaisin sanoa että heidän maansa on ihanan homo. Suurimpia kicksejäni parin viikon reissulta oli bongata maskuliininen rantavahti vaaleanpunaisessa pikku napaliivissä selittämässä Juttuja turistipojille. Käytännöllisyys ei sovi italialaisille. Suomalaisnaiset tulevat tuulipuvuissaan tekemään hämärässä aamukuudelta vesijuoksun. Muutaman tunnin kuluttua Giuseppe käynnistää skootterinsa Armanit päällä ja tukka geelitettynä. Tämänkertaiset esimerkkini ovat oikeasti olemassa. Giuseppe ja Marjut tekivät molemmat juuri nuo asiat :) He ovat molemmat kaikesta huolimatta oikein mukavia tyyppejä.

Oma sopeutumiseni Hyvän Maun Valtakuntaan on vähän siltä väliltä. Italialaisten selkeän välinpitämätön suhtautuminen typeriin pikku sääntöihin ja ohjeisiin on fantastisen kiehtovaa. Heillä on ihanasti rohkeutta olla tottelematta, jos joku asia tuntuu olevan turha ja typerä. Kauniita ja tyylitajuisia ihmisiä on tietysti aina ilo katsella. Hyvää ruokaakin on kiva syödä. Joskus kuitenkin tuntuu että italialaisille estetiikka on pakkomielle ja näkymätön kahle. Roomalainen ystävämme vaikutti oikeasti huolestuneelta oliko hänen tarjoamansa mozzarella juuri sopivaa ja oliko viini valittu oikein juuri tälle salaatille. Jokaisen asian tai teon täytyy olla päivän kohokohta tai elämys. Jopa Napolissa psykoottisesti edestakaisin ravannut narkkari oli valinnut tyylikkään valkoisen paidan ja piti otsallaan trendikkäitä aurinkolaseja. Varmaan hänen nauttimansa pilleritkin ovat vaaleanpunaisia ja maistuvat vadelmalle. Suosikkini oli kuitenkin hieman transsahtava pullea mies räikeästi maalatuissa huulissaan. Tämä istui erään pienen kaupungin pizzerian edustalla pyytelemässä tulta tupakkaan. Ihmiset tarjoilivat innokkaina tulta ja nauroivat selän takana "kummajaiselle". Tutkin huvittuneena tavallisia ihmisiä. Kuinka friikkejä he ovatkaan luullessaan että he ovat normaaleja ja joku muu ei. Jotain yhteistä siis sekä Suomessa että Italiassa.

Nähdä Rooma ja kuolla. Nähdä Napoli ja mennä sekaisin. Kuolema Venetsiassa. Siniset aurinkovarjot suorassa ja vanha setä kuolaamassa nuoren pojan perään. Thomas Mann. Vai mitä? Jostain syystä Italian kirkot ja vanhat rakennukset saavat olon käsittämättömän kiimaiseksi. Italian suurimpiin kaupunkeihin kun mennään legendan mukaan vanhoina, ryppyisinä ja tosi vittuuntuneina. Silti vielä kerran taistelukunnossa. Yleensä valot sammuu kohta heti perään. Niinpä minäkin ryvin synnissä tuijottelemalla muutamaa enkelimäistä poikaa Michelangelon Pietà- veistoksen edessä Rooman Pietarinkirkossa ja ajattelin Asioita. Jos Neitsyt Maria tuossa veistoksessa kantoi Jeesusta sylissään, minä tein mielessäni jotain ihan muuta. Merkitkää se syntiluetteloni jatkoksi.

Italian lehdet olivat täynnä ihmisiä, jotka olivat harrastaneet estetiikkaa vähän enemmänkin ja joutuneet sen takia hankaluuksiin. Kauneus, seksi, moraali ja uskonto pyörivät niin Italiassa kuin myös Suomessa omaa oravanpyöräänsä. Ole kaunis, etsi kumppania, usko johonkin mihin haluat uskoa. Mene kirkkoon, ripittäydy ja saa ehkä anteeksi se mitä olet kauneuden takia tehnyt. Yritä tehdä asioita oikein, noudata lakeja ja yritä olla onnellinen. Nauti elämästä ja kauneudesta mutta älä nauti liikaa tai älä ainakaan liian kauniista ihmisistä. Tai joudut hakemaan anteeksiantoa koko ajan. Ja joudut lopulta jonnekin kauas pois.

Meillä Suomessa hyödyllisyys ja käytännöllisyys ovat avainsanoja. Kun teemme tehokkaasti ja järjestelmällisesti asioita niin saavutamme jos mahdollista vieläkin paremman elintason. Olen yrittänyt kasvattaa ja sopeuttaa itseni ymmärtämään tuon ideologian, mutta vielä tarvitsen muutaman elinvuoden lisää päästäkseni jutun ytimeen. Kotiin palattuani sain työkkäristä nivaskan papereita, joissa selitellään hauraan psyykeni tilaa. Todennäköisesti edessä on pitkä sairasloma. Tässä vaiheessa nyökyttelette jo ymmärtäväisenä. Mitäs me sanottiin. Masahan on yksinkertaisesti ainoastaan hullu. Mutta se kirjoittaa aika hyvin.