Omnium fidelium

Katsojan silmissä

Olin laittanut herätyskellon soimaan, jotta varmasti ehtisin parturiin. Sen sitten soitua päätin jatkaa nukkumista ...
Ei, en myöhästynyt. Ei, en kerro millaiset. Katsokaa itse!

En ole vain pintaa. Jokainen näkisi minut eri lailla. Hiuksetkin olisivat eri näköiset eri ihmisille.
Hyväksyn myös sen, että jotkut pitävät ja toiset eivät.
Toimimalla omien hyvien katsantokantojeni mukaan loukkaan varmasti joitakin muita ihmisiä. Tästäkin saan armon.
Erilaisuus on hämmentävää, mutta myös kohtaamiseen kutsuvaa.


epätäydellinen

Tänään olin sitten jo enemmän ulkona - jaksoin kävelläkin (eilen kuljin bussilla). Yritin etsiä itselleni alennusmyynneistä retkitalvitakkia ensi talveksi. Löysin mieleiseni mallin, mutta en kokoa. Harmi.
Koko illan olen sitten siivonnut sähköpostiani yhdeltä palvelimelta, josta haluan luopua (on maksullinen).
Käytännön työt vievät niin paljon aikaa. Olen itse enemmän teoreetikko (taitaa näkyä teksteissäni) ja liika "pakollinen" käytännön työ saa hermostumaan.

Ihmiset ovat kiinnostavia. On antoisaa pohtia toisten ajatuksia, niiden taustoja ja eroja omaan ajatteluun.
Maailman monimuotoisuus on käsittämätön Jumalan ihme. Se on niin täynnä...rakkautta, vihaa ja välinpitämättömyyttä. Ihmettelyni ei suinkaan ole vain positiivista. Ihmettelen usein sitä, kuinka tietyissä aitauksissa s a n o t a a n ruohon olevan vihreämpää kuin muualla. Hurskastelua ja ilkkumista.
Toisaalta on myös oikeaa nöyryyttä ja palveluhalua/auttamista - ja kaikkea näiden väliltä - ristikkäin ja lomittain. Emme ole täydellisiä.
On helpottavaa ajatella, että joku on meidän p u o l e s t a m m e ollut täydellinen toteuttaessaan ihmisyyttä - lähimmäistensä näkemistä ja avoimmuutta meitä lähimmäisiä kohtaan. Mihin se johtikaan?


Voittaako elämä?

Tänään uskaltauduin kaupungille. Olo on tosi heikko. Oli kuitenkin piristävää - pankissa käydessäni henkilökunta muisti minua pienellä kirjalahjalla. Sen jälkeen kävin teellä yhden ystävistäni kanssa. Teemme niin aika usein.
Matkaamme kohti kuolemaa. Se on jatkuvasti tulossa ja kohdatessaan läsnä. Niin on myös Kristus. Hän on avannut jokaiselle hetkelle ikuisuuden.



Sulosävelet

Sen jälkeen kun nyt autuaan maman LP-levysoitin hajosi, en ole pystynyt kuuntelemaan vanhoja LP-levyjäni. Nyt olen vihdoin hankkinut LP-levysoittimen ja voin mennä ullakolle hakemaan vanhat levyni.

Eräs ehdoton ensivalinta niiden joukossa on Marc-Antoine Charpentierin Te deum.
Te Deum laudamus
Te Dominum confitemur!


Kysymyksiä

Kysyn itseltäni nyt: Pitäisikö Jumala jotain piilossa minulta, mikä olisi minulle hyvä? Hän, joka kuoli ristillä, pettäisikö hän minut ja päästäisikö Hän minusta?

Nämä ovat kysymyksiä toivottomuudelle ja näköalattomuudelle.

Tänään (4.4.) on kulunut tasan 10 vuotta siitä elokuvaillasta Saksassa, jossa tapasin rakkaani. Nämä kymmenen vuotta eivät näillä näkymin täyttyneet. Olen menettänyt hänet - sairaudelle. Taistelu oli kova ja se saattaa olla vielä ajankohtaista. Minun voimani ovat tyystin loppuneet. Nyt alkaa Jumalan voimien käyttö.


Tuloksia

Sain tänään puhelimen kautta kuulla Regnbågshelgenin järjestelytoimikunnan puheenjohtajalta viikonlopun onnistumisesta. Kunnialla se oli saatettu loppuun. Mark Levengood oli kiinnostanut eniten.
Harmittaa niin, että en päässyt! Yritän toipua edelleen.
Toipua...

Uudestisyntyähän sitä pitäisi kristittynä. Vapautta ja kärsimystä. Kuuntelen, kertokaa!


Naurua!

Aprillipäivä on yleensä ollut vuoden hauskimpia päiviä. Tänäkin vuonna onnistuin aprillaamaan kaikkia, joille syötin pajun köyttä. Itse en tullut aprillatuksi - aamulla sain viestin, että patriarkka Joosefin hauta olisi löydetty Egyptistä - ei uponnut minuun.


Moraalia

Onpa kummallista kirjoittaa itselähtöisesti. En toki voi kirjoittaa muiden tuntemuksista enkä ilmeisesti olisi siihen oikeutettukaan, mutta bloggaus näyttäisi olevan hyvin minälähtöistä toimintaa.
Tietenkin voin ajatella tätä omana p a n o k s e n a n i yhteiseen blogikekoon. Jotenkin se ei kuitenkaan aivan ole sitä, mitä toivoisin sen olevan. Autanko blogillani lähimmäisiäni suoraan? Hm... saattaa olla, että hyviä oivalluksia, lohtua yms. sellaista piilee sanoissani. Siis eipä tämäkään aivan suoraviivaista ole.
Vuorovaikutus voisi olla suurempaa? Voimme kaikki kommentoida toistemme kirjoituksia.
Ehkä se onkin siinä, että lähimmäisteni tarpeet eivät tule ratkaistuiksi omassa blogissani. Voisin siis siirtyä kommentoimaan ainoastaan. Entä jos kaikki (jos näin tosiaan kävisi) tekisivät niin... eipä silloin olisi, mitä kommentoida. Pitääkö minun siis tuoda omassa blogissani tarpeitani esille. Taidan ymmärtää, että se blogi on jo tarve sinänsä. Tuokaa vaan tarpeenne esille!


Kuume on laskenut, mutta jo nyt perjantaina olisi oltava mukana Regnbågshelgenissä. En taida voida ainakaan osallistua alun tapahtumiin.
Lisäksi muistot edellisen vuoden Regnbågshelgenistä nousevat pintaan - ÄITI!
Soitan Sinulle Requiemin vielä tänään.

Ajattelen Kristuksen ristin tietä, kärsimyksen tietä. Sen askelten raskautta ja kipua, tuskaa.
Voi meitä, voi meitä!
Samalla se on tarkoitettu ja tarkoitettu avuksemme.