Omnium fidelium

Apua ei välttämättä tuo se, että Kristus on läsnä tuskassamme meitä vastaanottamassa, mutta lohdutusta tuo se, että hän on saman läpikäynyt. Hän on myös selvinnyt ja enemmän kuin selvinnyt. Hän on voittanut kuoleman ja tehnyt tämän meille!
Miten tämä liittyy homon - joskus surkeaan - elämään?
Voin olla lähimmäinen toiselle.

Tänään jouduin tässä asiassa koville. Toisen puolesta ei voi tehdä eikä päättää asioita. Se ei olisi oikeinkaan. Vaikeinta on kuitenkin, kun ei tiedä, osaa sanoa mitään. Olosuhteiden summa on vain täydellinen solmujen vyyhti. Voi vain ihmetellä. Ihmetellä Jumalan käsittämättömyyttä - kuten Job lopulta. Ihmettely onkin mielestäni ainoa mahdollinen suhtautumistapa.
Eikä se tarkoita, ettei jotain avautuisi... Ihmettely ja kunnioitus.

Tänään kuuntelin Korkean Messun radiosta. Sen jälkeen yritin raivata paperikasoja pois asunnostani. On nyt jäänyt puolitiehen ...harmittaa! Mikään aika ei riitä. Oli tarkoitus tehdä muutakin.
Olenko tyytymätön itseeni? Jossain määrin. Toivoisin voivani johdonmukaisemmin olla kiinni hengellisessä elämässä. En tunne olevani missään hengen palossa...

Olin laittanut herätyskellon soimaan, jotta varmasti ehtisin parturiin. Sen sitten soitua päätin jatkaa nukkumista ...
Ei, en myöhästynyt. Ei, en kerro millaiset. Katsokaa itse!

En ole vain pintaa. Jokainen näkisi minut eri lailla. Hiuksetkin olisivat eri näköiset eri ihmisille.
Hyväksyn myös sen, että jotkut pitävät ja toiset eivät.
Toimimalla omien hyvien katsantokantojeni mukaan loukkaan varmasti joitakin muita ihmisiä. Tästäkin saan armon.
Erilaisuus on hämmentävää, mutta myös kohtaamiseen kutsuvaa.

Tänään olin sitten jo enemmän ulkona - jaksoin kävelläkin (eilen kuljin bussilla). Yritin etsiä itselleni alennusmyynneistä retkitalvitakkia ensi talveksi. Löysin mieleiseni mallin, mutta en kokoa. Harmi.
Koko illan olen sitten siivonnut sähköpostiani yhdeltä palvelimelta, josta haluan luopua (on maksullinen).
Käytännön työt vievät niin paljon aikaa. Olen itse enemmän teoreetikko (taitaa näkyä teksteissäni) ja liika "pakollinen" käytännön työ saa hermostumaan.

Ihmiset ovat kiinnostavia. On antoisaa pohtia toisten ajatuksia, niiden taustoja ja eroja omaan ajatteluun.
Maailman monimuotoisuus on käsittämätön Jumalan ihme. Se on niin täynnä...rakkautta, vihaa ja välinpitämättömyyttä. Ihmettelyni ei suinkaan ole vain positiivista. Ihmettelen usein sitä, kuinka tietyissä aitauksissa s a n o t a a n ruohon olevan vihreämpää kuin muualla. Hurskastelua ja ilkkumista.
Toisaalta on myös oikeaa nöyryyttä ja palveluhalua/auttamista - ja kaikkea näiden väliltä - ristikkäin ja lomittain. Emme ole täydellisiä.
On helpottavaa ajatella, että joku on meidän p u o l e s t a m m e ollut täydellinen toteuttaessaan ihmisyyttä - lähimmäistensä näkemistä ja avoimmuutta meitä lähimmäisiä kohtaan. Mihin se johtikaan?

Tänään uskaltauduin kaupungille. Olo on tosi heikko. Oli kuitenkin piristävää - pankissa käydessäni henkilökunta muisti minua pienellä kirjalahjalla. Sen jälkeen kävin teellä yhden ystävistäni kanssa. Teemme niin aika usein.
Matkaamme kohti kuolemaa. Se on jatkuvasti tulossa ja kohdatessaan läsnä. Niin on myös Kristus. Hän on avannut jokaiselle hetkelle ikuisuuden.

Mietin Kristuksen haavoja. Tuskallista ajatella niiden aiheuttajia - meitä.
"Sulje, sydämeni, tämä autuas ihme
tiukasti sinun uskoosi!"

Sen jälkeen kun nyt autuaan maman LP-levysoitin hajosi, en ole pystynyt kuuntelemaan vanhoja LP-levyjäni. Nyt olen vihdoin hankkinut LP-levysoittimen ja voin mennä ullakolle hakemaan vanhat levyni.

Eräs ehdoton ensivalinta niiden joukossa on Marc-Antoine Charpentierin Te deum.
Te Deum laudamus
Te Dominum confitemur!

Kysyn itseltäni nyt: Pitäisikö Jumala jotain piilossa minulta, mikä olisi minulle hyvä? Hän, joka kuoli ristillä, pettäisikö hän minut ja päästäisikö Hän minusta?

Nämä ovat kysymyksiä toivottomuudelle ja näköalattomuudelle.

Tänään (4.4.) on kulunut tasan 10 vuotta siitä elokuvaillasta Saksassa, jossa tapasin rakkaani. Nämä kymmenen vuotta eivät näillä näkymin täyttyneet. Olen menettänyt hänet - sairaudelle. Taistelu oli kova ja se saattaa olla vielä ajankohtaista. Minun voimani ovat tyystin loppuneet. Nyt alkaa Jumalan voimien käyttö.

Sain tänään puhelimen kautta kuulla Regnbågshelgenin järjestelytoimikunnan puheenjohtajalta viikonlopun onnistumisesta. Kunnialla se oli saatettu loppuun. Mark Levengood oli kiinnostanut eniten.
Harmittaa niin, että en päässyt! Yritän toipua edelleen.
Toipua...

Uudestisyntyähän sitä pitäisi kristittynä. Vapautta ja kärsimystä. Kuuntelen, kertokaa!

Aprillipäivä on yleensä ollut vuoden hauskimpia päiviä. Tänäkin vuonna onnistuin aprillaamaan kaikkia, joille syötin pajun köyttä. Itse en tullut aprillatuksi - aamulla sain viestin, että patriarkka Joosefin hauta olisi löydetty Egyptistä - ei uponnut minuun.